Samaa sukua

Eilen, päivällä, oli lapsi ensikertaa MLL lastenhoitajalla, kun minä asioilla. Jännitin ihan hirveesti, mutta hyvin se oli mennyt. Tärkee juttu, että oppii olemaan hoidossakin, ensin pari tuntia kerrallaan. Ei sitten tule puskista, kun on totinen tarve.

Illalla grillikauden avajaiset Veli-Hopean toimesta. Hän saapuu usein omat pihvit kainalossa. Pelkää vissiin, että joutuu syömään täytettyjä herkkusieniä. Saatiin jonkinlainen perhekuvakin otettua kukkivan luumupuun alla. Mies pinnisti hymyn, vaikka töistä tullessa ei naurattanut yhtään. Näissä veli onkin omillaan: valokuvaus ja grillaus. Heti perään tulee mielen taimien kasvatus ja sähköinen ongelmanratkaisukyky. Kaikkia näitä taidetiin taas heti hyödyntää kun oli hollilla.

Ensi kertaa huomasin, että meillä on paljonkin yhteistä, vaikka olen aina ajatellut, että olemme kuin yö ja päivä. Pitää vaan kaivaa sinne ytimeen asti, eikä tuijottaa sitä, että toinen tekee neulalla ja langalla ja toinen vasaralla.

Naurettiin kippurassa naapureilleen, joille sattuu ja tapahtuu -ja vahinko kyllä veljeni sai aina tuossa näytelmässä roolin. Jos ei nyt päässyt yöllä imemään lainehtivaa vessanlattiaa pytyn hajotessa kännisen naapurin akan alle baari-illan päätteksi, niin ainakin purkamaan ja rakentamaan uudelleen sen mitä samainen naapuri on luvannut yhtiökokouksessa ottaa haltuun. Homma kuin homma.

Näin silmissäni kaiken vaha-animaationa.