Pikkuveljen tyttöystävä, tuli ikäänkuin au-pairiksi meille pariksi viikkoa. Ei voisi olla parempi sauma. Mies on ollut paljon työssä kiinni, matkoillakin taas. Ja minä olen mennyt buranan ja kipuvoiteen voimin jo vähintään kaksi kuukautta. Ja sen tietoisuuden siivittämänä, että Hän tulee pian. Kaupanpäällisinä velikin on kyläilee ahkeraan.
Jo muutamassa päivässä selkä alkoi helpottaa, kun joku toinen oli täällä jakamassa kanniskelutaakkaa, tai oikeastaan, sitä kanniskelua ei juurikaan ole kun läsnä on kaksi. Kun voi pyytää toista pitämään silmällä lasta sen aikaa, kun juoksee kerrosten väliä. Laittaa pyykkiä kellarissa, kipaisee suihkuun, hakee vähän väljä jotain yläkerrasta jne...Urheilijakin pitää treenien välillä lepopäivän, mutta äitinä sitä vaan joutuu nostelemaan samaa yhä painavemmaksi käyvää punttia 24/7. On valtava helpotus, kun ei tarvitse raapottaa lasta aamusta iltaan mukanaan yhdellä kädellä, jotain muuta siinä toisessa kädessä ruokkien selän skolioosia.
He hitsautuivat yhteen heti ensisilmäyksellä. Taitaa tulla kriisi kun hän lähtee. Aika onnellista!
* * *
Isomummun antama kukka kukkii nyt ensi kertaa neljään vuoteen. En muista että olisin koskaan kyläillyt mummulassa niin, että se ei olisi aina ollut parhaassa kukassa.
Onnea uudesta tukasta ja salikortista :) Ja tuo au-pair järjestely kuulostaa kadehdittavalta :D
VastaaPoistaKivalta kuulostaa uutiset. Ajattelinnkin heti kukan nähdessäni että mahtaako olla mummulan perinteitä ;)
VastaaPoistaJanica: siihen vipuun menin, että uusi tukka vaatii enemmän laittamista kuin vanha. Ainakin toistaiseksi kunnes saan sitä vähän kasvamaan uuteen muotoonsa.
VastaaPoistaPirkko: tiedätkö muuten kukan nimeä. En ole nähnyt sitä missään muualla.
Kyseessä on kirjokohtalonköynnös (Clerodendrum thomsoniae) :-)
VastaaPoistat. puutarhuri
Puutarhurille kiitos! Nyt voinkin googlata, miten sitä pitää hoitaa, vai pitääkö vain olla mummu...
VastaaPoista