Selkä suorana - istutuspöytä!

Viikonloppuna saivat tavarat kyytiä. Autotallista kaikki pois, turhat sortiasemalle ja haa - saatoimme nähdä takaseinän. Mies tuskastui myös yhteen niistä 50-luvun keittiökalusteista, joita olimme haalineet ja säilöneet aikeissa entisöidä joskus vielä rintamamiestalokeittiö. Kovalla marinalla sain siitä istutuspöydän pihan perälle. Maarittelin, että puutarhavajaan tulee tilaa, kun saan ruukkujani ja välineitäni siirretyksi itutuspöydän uumeniin.

Kauanko se nyt siellä kestää mätänemättä, pohdittiin tarkkaan. Mies kavereineen kantoi sen sinne sillä ehdolla, että raivasin kaiken tieltä pois ja tein kivijalan valmiiksi. Nyt ei tarvitse kyykkiä. Taas yksi arjen pikkuasia, joka helpottaa. Toivon, että se kestää siellä vuosia, onhan sen päällä sateenkestävä pesuallaspöytä.

Maalaan sen saman siniseksi kuin vaja vielä tänä kesänä. Joko näette, miten kiva nurkkaus tästä tulee? Tässä kohden ei ole ennen ole juuri ollutkaan kuin etanoita ja rikkaruohoa.