perjantai 5. lokakuuta 2012

Potkua persukseen




Se pyrkii suklaaseen, teehen ja pataan. Ruokaan kuin ruokaan pölläytän chilijauhetta. Ilma kylmenee ja vartalo kaipaa lämpöä.

Minussa riittääkin tulta. Jaksan taas kummasti, kun on parempi jakso eikä selkäkipu vie voimia. Pakarat vinkuvat bodybalancessa, pilatestunnin perään tekee mieli vielä joogaan.  Pääkin on täynnä suunnitelmia. (Kuka ne toteuttaisi?)

Joskus mietin, millaista elämä olisi, jos kroppa ei renkkaisi. Mihin pystyisinkään, mitä kaikkea tekisin ja miten mukava olisin(!!!) . Ehkä olisi sitten jokin muu risti kannettavana. Kaikilla on omansa. Kai.





Lapsellakin on virtaa. Hän kiipeää, punnertaa, keikkuu ja on kerrassaan tuottelias, mitä tulee moniin kyseenalaisiinkin "järjestelyaskareisiin". Kun meillä ennen koira istui tassut sohvanselkämyksellä ja tarkasti ohikulkijat, kiipeää lapsi nyt ikkunaa vasten nähdäkseen koirat kadulla. Balanssissa ollaan.

Mies on matkalla kotiin. Koitan säästellä chiliä ja tarjoilla jotain perisuomalaista kun hän maailmalta kotiutuu. Juureslihapataa turkkasen painavassa valurautapadassa. Siitäkin tulee voimakas olo.


* * *

Joka tapauksessa chilisuklaata saa ainkin kahta sorttia Ruohonjuuresta ja sieltä on löytynyt myös kestosuosikkini Yogin Sweet chili -tee. Veljeni sen sijaan kasvattaa kauneimmat chilit ja tekee ihanaa makeaa chilikastiketta karamellisoidun sipulin kanssa.




7 kommenttia:

  1. Chili kuulostaa just sopivalta "lisäkkeeltä" tähän syysaikaan! Täytyykin testata. Mulla täällä testissä intiaanisokeri!

    VastaaPoista
  2. Kaikilla tuntuu olevan ne "ristinsä". Jos mulla ei krenkkaa fysiikka niin sitten vähintään psyyke. Elämä on niin hektistä ja yli-ärsykkeellistä, että pää vaan ei meinaa pysyä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toisilla on tunteita liiaksikin ja toisilla ei mikään tunnu missään! Ja kropppahan kulkee usein käsikädessä, joskaan ei aina. Siinä ollaankin aika elämän peruskysymysten äärellä, kun opetellaan sovittamaan omaa kehoa ja mieltä yhteen ja elämänn sovussa sen kanssa.

      Hyvää vointia ja aurinkoa ja arjen ilonpilkahduksia omalle polullesi!

      Poista
  3. Chili voisikin sopia tähän syksyyn kuin nenä päähän. Mä en tosin chilisuklaasta innostunut, mutta maistoin vain kerran. Ehkä se oli jotain väärä lajiketta...

    Onneksi selkäsi on parempi. On kurjaa potea jos mieli mielii liikkumaan. Mun mieli ei kyllä nyt mieli yhtään liikkumaan, se haluaa vaan maata sohvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chiulisuklaissa on tosiaan eroja. löysin nyt vielä paremman, mutta ulkoa en nimeä muista.

      Selkä on ikuisuuskysymys, mutta iloitsen suuresti jokaisesta paremmasta jaksosta, ja koitan muistaa, silloinkin pitää liikkuvuudesta huolta, kiusasu on suuri unohtaa treenit, kun olo kohenaa, ja jäädä siihen sohvalle nautiskelemaan...

      Ehtiihän sitäkin monta kertaa viikossa kuitenkin! Syksy on käpertymistäkin.

      Poista
  4. Totta, chili maistuisi suuremmissakin määrin. Minäkin alan haaveilla ihanista pataruoista, kaivelen niitä mieleni sopukoista... mies on niissä kuitenkin haka. Täytyy pistää se hommiin. Kiva käydä täällä taas pitkästä aikaa... olen ollut vähän tauolla.

    VastaaPoista
  5. Pataruokaa on ihana tehdä useaksi päiväksi eteenpäin. Teen usein niin, että seuraavana päivänä (jolloin ruoka muuten usein vaan paranee taianomaisesti) Lisään jotain uutta makua, ettei tarvitse ihan samaa ruokaa syödä uudelleen.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.