sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Liiskaaja ja ihana kamala etana





 
Tämä on kirjoitus ihanasta kamalasta etanasta, liiskaamisesta ja aikuiseksi kasvamisesta.

Sillä aikuiseksi minun on kai kasvettava. Tälläkin saralla. Aikuisuuteen kuuluu tuholaisten torjunta. On kylmän rauhallisesti asetettava hyötypuutarha ja kukkasen lehdet tärkeysjärjestykseen ennen tanoita. Sillä etanoita, kolokon kokoisia kotiloita, on nyt paljon. Niitä on niin, että jalan alla rutisee vahingossakin.

Tähän asti olen liiskannut etanan vain, jos olen jo epähuomiossa astunut sen päälle. On ollut hoidettava homma loppuun, jotta etanaparka ei jää kärsimään. Minussa elää ötökänkeräilijä, kastemadon väistelijä ja koppakuoriaisen kääntelijä. Joskus arkeni ihan hidastuu, näiden vuoksi. Erityisen haastavaa on työntää vaunuja sadesäällä kun jalkakäytävällä möllöttää vierivieressä kastematoja. Ja pitää tsekata sekä etu, että takapyörien reitit, ettwei matoset liiskaannu.

Mutta etanoiden kanssa on nyt aikuistuttava. Tästä lähtien siis näin:
Toisaalla ihastelen lapsen kanssa etanoita, toisaalla saappaani toteuttaa hirmutekoja.

18 kommenttia:

  1. Toinen väistelijä täällä, lapsena väistelin jopa muurahaisia. Mutta seuratessani työkaverin epätoivoista taistelua näitä kotilotuholaisia vastaan, ovat tunteeni kylmenneet sillä saralla. Se on joko tai hommaa. Kotilot tai puutarha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut aina sellainen kyllä me mahdutaan tänne kaikki, mutta musta tuntuu, että meidän etanat ei ajattele niin, joten kova kovaa vasten!

      Poista
  2. Meilläpäin on etanaongelma räjähtänyt käsiin ihan parissa vuodessa. 2005 muutettiin tänne, eikä yhtään isoa kotiloa missään. 2009 löydettiin ensimmäinen ja tänä vuonna on keräilty niitä sankotolkulla ympäri pihaa. Ovat niin pirun nopeita lisääntymään ja lisäksi vielä kannibaaleja, eli jos liiskaat, niin kohta on koko komppania syömässä lajotoveria ja lisääntyminen vaan kiihtyy :/ harmittaa, kun loppukesästä on kukat syöty ja piha täynnä limaa. Pieni apu on omasta tuholaistorjuja-työstä, mutta että niistä eroon pääsisi lopulta pitäisi koko kaupunki myrkyttää. Alun ällötys ja väistely on nyt historiaa. Nyt kuljetaan sanko kourassa kaksivuotiaan kanssa ja nappaillaan limalöllöt kyytiin. Onneksi ne kuitenkin vetäytyvät sinne kotilon sisään kun koskee niihin. Yääääk. Eilen laitettiin kasvimaa, saas nähdä miten pärjää. Täytyy ripotella tuhkaa ympärille, se kuulema estää etanoitaa menemästä herkuttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA! Tää kevät on meinaan ollut pahin tähän asti, joten nyt kun sanoit , että syksyyn mennessä vain paheni, niin taidan ottaa sangon käteen minäkin ja antaa miehelle toisen...lapselle en raaski, Nyyh!

      Uskallanko edes kysyä, mitä te teette kun teillä on niitä sitten sangollinen. Pelkkä ajatus hirvittää...

      Poista
    2. Syksy ja kevät on pahinta. Kesällä jos on tosi kuuma, niin moni niistä kuivaa itsestään. Meillä ne ei ainakaan ole koskaan päässeet hengissä hiekkatien puolen välin yli.

      Mut mitä kosteampaa ja märempää, niin sitä enemmän niitä on. Komposti on paha, samoin raparperin aluset. Mitään lehtikasoja ja muita risukasoja tontilla ei kannata pitää hetkeä pidempään. Ne on meinaan siellä hetkessä. Kaikki rikkaruohot ym suoraan pussiin, ei nurmikolle.

      Poista
    3. Toistaisesti ei niinkään kompostissa, mutta armas pojat jos jättää nahistuvan lehtikasan maahan niin jo on heti etanat kimpussa. Tosin näin ne on kyllä helppo kerätäkin, jos päivittääin tsekkaa niiden lempi paikat!

      Poista
  3. Etanamyrkky nimeltä Ferromon on yksi ase etanatorjunnassa. Se on kehitetty vain etanoitten tuhoamiseen, ei siis pitäisi vahingoittaa muita eläimiä. Toinen konsti on se, että käyt usein puutarhan läpi kiehuvaa vettä olevan astain kanssa ja tiputat löytyvät etanat sinne. Saavat sitten nopean lopun. Sitten ne voi kipata vaikka kompostiin tai pistää muovipussissa roskiin (ei niin ekologista).

    Etanat valtaavat oikeasti pihan tosi nopeasti, joten pitää vaan kovettaa itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Myrkkyjä vältän, luulen että sanko ja kiehuva vesi toimii meille!

      Poista
  4. Etanat on kyllä vihoviimeisiä otuksia. Mutta ei kannata liiskata niitä. Etanat eivät voi lisääntyä, jos eivät saa mistään liharuokaa. Eli kuten Siiri totesi, liiskaat yhden ja muut tulevat syömään ja alkavat lisääntyä.

    Meillä on koko ajan pihalla ämpärissä pesuainevettä, johon löydetyt etanat pudotetaan. Meillä on ulkorakennuksessa iso, vanhanaikainen puinen lämmityspannu. Aina kun etanaämpäri alkaa olla täynnä, siivilöin etanat pussiin ja poltan pussin pannussa. Pääseepähän varmasti eroon.

    Toki jos tykkää etanoista ravintolassa, voi kokeilla tätä:
    http://yle.fi/uutiset/lehtokotilo_on_etanan_veroinen_herkku/5365292

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! täytyy sanoa, että mietin niiden syömistä, mutta voi olla että pitää ylittää ensin jokin henkinen kynnys!!

      Ja hyvä, etten ole ehtinyt liiskailla niitä kuin viikon verran, etten ole tullut ruokkineeksi niitä. Kiitos informaatiosta!

      Poista
  5. Meillä etanoita on aivan järkyttävästi! Viime vuosi oli melko paha, mutta nyt taitaa olla tulossa vielä pahempi!

    Kuten edellä on sanottukin, liiskata ei kannata! Ne vain villiintyy siitä.
    Etanoille on omat myrkkynsä, mutta on hintavia, enkä ole niitä viitsinyt ostaa jo senkään takia, että pihassamme on myös 9kk ikäinen tyttö konttaamassa ja syömässä milloin mitäkin ruohoa...

    Meillä siis etanat kerätään hanskojen kanssa joko pilttipurkkiin (tms lasipurkki) tai maitopurkkiin. Purkissa on tilkka vettä ja suolaa. Sinne kun laittaa etanan, niin suola tappaa sen. Etana alkaa vaahtoamaan.

    Meille etanat tulevat naapurin tontilta, joka on hoitamaton. Siellä on siis heinikko, jossa ne tykkäävät asustaa. Olemmekin tontin rajanneet hienolla suolalla. Sitä menee valkoinen raja. Kun etana osuu siihen, niin se kuolee.

    Saman homman hoitaa myös kalkki, mutta olemme nyt olleet suolan kannalla ihan siltä varalta, jos lapsi päättää yllättää ja kokeilla sitä suuhunsa. Harvoin tosin sinne asti ehtii...

    Omaan pihaan en raatoja jättäisi! Komposti meillä hävitettiin juuri viime viikolla, koska siellä niitä vilisi hurjat määrät. Kannen avatessa oli kansi aivan mustana etanoista. Eli purkkiin ja purkki kiinni ja roskiin. Kaatopaikka on niille oikea paikka. Jos haluaa eläin ystävä olla, niin pistäisin purkkiin ja veisin jonnekkin todella kauas metsään!
    Näin tekee meillä yksi naapurin tyttö.

    Mutta toisaalta, ongelma jatkuu jos niitä ei koskaan oikeasti hävitetä.

    Meilläkin mansikat meni viime vuonna kokonaan näiden "ihanien" etanoiden takia. Moni kesäkurpitsakin oli limasta pehmennyt. Eli ei ole meille toivuttuja.

    Herkkuja näille on kuulemma voikukat ja salaatti.
    Voikukat koitamme poistaa, mutta salaatin laitoin tänäkin vuonna maahan.

    ..Ja täytyy vielä sanoa, että edellä oleva oli kirjoittanut tuosta niiden keittämisestä...
    Niin itse en kyllä kattiloita ym niihin etanoihin uhraa. Tietenkin saman ajaisi varmaan joku kuumaa kestävä vati johon ne keräis ja keittäis veden keittimellä kuuman veden päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäpä vasta tietopaketti! Kiitos tuhannesti.

      Voi muuten olla että etanat vei meidänkin mansikat, vaikka epäilin kyllä rosvoja.

      Ja mitä tulee näihin eläinystävällisiin etanan kuljetteluihin, niin se on mielestäni ongelman levittämistä. Tiedämme kyllä miten kävi pupujen ja Australian alkuperäiseläimistön kanssa. Tuollaisen sitkeän kannan kun vie sinne, missä niitä ei vielä ole, niin voi levittämisen lisäksi tuhota vaikka jonkin harvinaisemman etanan tai vaikka uhanalaisen kasvin!

      Poista
  6. Ainiin. Unohdin senkin, että miehen isä tappaa oman pihansa kotilot laittamalla kanisteriin pienen tipan bensaa ja tiputtamalla kotilot sinne. Vaahtoaa ja kuolee. Nopea tapa sekin on hävittää, jos ei halua niiden kärsivän.

    Mutta jos itse valitsisin, puutarha vai eläimet (etanat), niin kyllä se puutarha olisi ja onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bensa kuulosta kyllä keinona hitaammalta kuin kiuhuva vesi...

      puutarhan valitsen minäkin, mutta keinoista käyttöön kivuttomin!

      Poista
  7. Ja raakaahan se peli on. Kotilot syövät toisiaankin, joten....

    VastaaPoista
  8. Juu etanat on kamalia ja samalla suloisia, ihania kuvia olet saanut :)

    Meillä kuvataan taaperon seikkailuja.
    Tervetuloa vierailulle Inspiroiva Sekasotku -blogiini!

    VastaaPoista
  9. Toinen väistelijä ja ötököitten kääntelijä täällä. Luin jostain jokin aika sitten (jep.hyvin epämääräistä) että etanat ei kestä kuparia ja joku oli senteistä askarrellut pallon aka liimannut jonkun styroksi tai muun pallon ympärille pennejä/senttejä ja laittanut puutarhaan. En pysty 100% varmuudella sanoa että ne kuolee heti kuparin aistittuaan mutta tota juttuu vois melkeen jopa googlettaa :)

    t. picata

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.