Koko maailma oli yhtäkkiä ihmeitä täysi. Huomasin kulkevani puskalta toiselle ihastellen, että ´Puutarha on rehevämpi kuin koskaan´, Tämähän kukkii kuin puutarhakatalogissa, ´Katso miten tämä on levinnnyt...`
Kriikunapuu loisti valkeana yöhämärissä, niin kauniina, että useana iltana koitin sitä kuvata. Päärynäomenapuu sai vihdoin runsaan kukkameekon ylleen -kyllä kannatti uhkaillla sitä kirveellä!
Heleän vihreät ja hopeiset kuunliljat, harmaahärkin hopeinen matto, tummanpunainen keijunkukka... Jo pelkkien vieretysten kasvavien eriväristen lehtien sinfonia oli niin kaunis, että tulevista kukista viis muistan ajatelleeni.
Talvituhotkin jäivät vähäisiksi ja suureksi helpotuksekseni kaikki häälahjaksi saamamme taimet selvisivät niillä sijoillaan talvesta. Erityisesti japanin vaahteran puhkeaminen silmuun riemastutti.
Ihania kuvia, on kyllä todella kaunista teidän puutarhassa. Hyvä, että japaninverivaahtera selvisi, viime talvi oli tosi rankka lumettomuuttaan!
VastaaPoista