Puutarhakesä/ Kivipolku

Kuten aikaisemmin kirjoitin, koko touhu alkoi sadevesikanavista. Ne valettiin itse suoraan maahan tarkoitusta varten muotoiltuun uraan. Itse kourun aikaansaaminen tuotti päänvaivaa, mutta sitten keksin käyttää sellaisia kaksimetrisiä kellukepötköjä, joita lapset käyttävät uimaleikeissään. Mies kääri ne elmukelmuun ja ne upotettiin aina kahden metrin pätkissä märkään sementtiin. Avot!

Etupiha on ollut riesa siitä asti kun muutimme tänne kahdeksan vuotta sitten. Se on kaivettu moneen kertaan syystä jos toisestakin ja yhtä monta kertaa olen siihen istuttanut nurmikonsiemenen. Mutta ei. Varjoisa pihan puoli, kova kulutus ja tiiviiksi tamppaantunut maa ovat tuhoontuomittu nurmikonpohja. Niinpä nurmikko saa nyt olla ja kokeillaan muita ratkaisuja!

Kun vesikanava oli valmis ja vesi juoksi iloisesti räystästynnyriltä uuteen kaivoon, (mikä ilo tyttärelle!)  lähetettiin vain toive universumiin, ettei talven routa tulevina vuosina murtaisi betonista kourua.

Homma jatkui: Mies teki pohjatyöt. Tasoitti maan patiota ja polkua varten. Onnistui säästämään 

kasvillisuuden (!!), jonka sittemmin rajasin mukulakivin. Minä leikkelin pohjakankaan paikoilleen ja piirsin polun linjat. Hän kantoi tonnikaupalla sitä pohjustushiekkaa 5 cm kerrokseksi. 

Sitten kiveämään. Polku eteni hitaasti. Aluksi käännettiin yhdessä joka kivi monta kertaa. Etsittiin täydellisiä muotoja.  Pelättiin, että ei tule valmista tänä kesänä tällä vauhdilla. oli näet muutama muukin homman poikanen ohessa kesken. 

Oli arvioitu, että homma olis kahdessa viikossa valmis.  Ehkä joskus ennemuinoin ilman lapsia, mutta nyt...hohhoijaa. Minä kävin lastenhoidon lomassa seisomassa vieressä. Ja ryntäsin apajalle heti kun edes pienempi torkkui. Tein aina sen aikaa kun hän viihtyi sitterissä vieressä hyörintäämme katsellen. Ja tietysti juoksin esikoisen tarpeiden perässä. Podin kateutta, kun mies sai keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. 

Välillä koitin asetella päivisin Miehelle iltaa varten kivet valmiiksi sen kuin vaan junttasi töistä tullessaan syvälle asennushiekkaan, Kohtalaisen kokoisia onnistuin liikuttelemaan, mutta  Mutta 80 centtiä leveät kivet painoivat niin paljon, etten saanut niitä liikahtamaankaan. Välillä piti siis pyytää Mies laittamaan tasapainon vuoksia isoja väliin. 

Voi miten silmää hiveli, kun se polku tuli valmiiksi!  metria 80 centtiä leveää vesikourun reunustamaa  kivipolkua! Vielä tarvitaan vähän mielikuvitusta näkymästä nauttiakseen, sillä ympäristö on vielä pelkkää hiekkakasaa ja multaa.