Ulos aamuun, lämpimään syksyyn.
Työmatkalla kaksi hymyilevää naista. Toisen ohitan pyörällä, ja katson jo kaukaa tuota näyttävää näkyä. Poikeuksellisen hyvä- ja rentoryhtinen nainen pistelee pitkin jaloin kohti asemaa. Miten sen voi nähdä takaapäin, että toinen hymyilee? Toisella puolen katua, kohdalla, katson profiilia. Kyllä, hän hymyilee!
Julkisissa toinen kaunis hymyileväinen. Katsoo...katsooko hän minua? Ja lähtee tulemaan kohti. Nimellä kysyy oletko se sinä, hämmästyneena nyökkään olevani. En pysty yhdistämään kasvoja mihinkään, joten kysyn rehellisesti hämilläni, mistä minun pitäisi tunnistaa. "Ei niin mistään", hän sanoo ja vapauttaa minut miettimästä. "Minttumaari", hän esittäytyy ja ymmärrän heti. Juttelemme tovin ja jäämme samalla asemalla.
Kiitos kun tulit moikkaamaan!
Hauskaa :)
VastaaPoistaVoi, miten hauska tapaaminen!
VastaaPoistaNiin monesti sitä kulkee kuin unessa aamuisin, mutta olen iloinen että tänä aamuna olin hereillä.
VastaaPoistaOlipa hauska tavata :)
:) Ihana aamu! Minäkin olen joskus ihmetellyt, että miten se hymy näkyykin ihan jo selkäpuoleltakin :)
VastaaPoistaKiva sattuma, piristi varmasti pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaTodella hauska sattuma! =)
VastaaPoistaVoisiko se olla, että pingottuneena ei pysty aidosti hymyilemään, eli kun hymyilee aidosti hymyilee koko vartalollaan.
VastaaPoista