Takki on yhdeksän vuotta vanha. Kun kääntää sen saumoja, näkee alkuperäisen värin. Värin joka sai kasvoni hehkumaan ja johon kiinnyin. Ostin sen Portugalista silloisen avopuolison nihkeästä asenteesta huolimatta. Ja rakastin ensinmäisestä päivästä alkaen. Tuo takki keräsi paljon muistoja, ja vaikka olen ulkoiluttanut sitä nyt harvemmin, sen ollessa jo lähes läpihiutunut, tulen hyvälle tuulelle yhä joka kerta kun puen sen päälle. Ja vetoketju, tuo tärkein vimpain, toimii yhä.
Ostan vaatteita aina puuskittain. Joko en löydä mitään tai sitten löydän monta. Samalla reissulla, samasta kaupasta, ostin yhtä rakastetun ja käytetyn nahkavyön. Ostin vielä ohuen ohuen kudotun myssynkin ja poru meinasi päästä kun se myssy vuotta myöhemmin taisi tipahtaa johonkin valomerkin aikaiseen tungokseen yökerhon tuulikaapissa.
Nykyään minulla on kaksi liikettä, joista ostan melkein kaiken, mitä Suomesta ostan. Ruotsalaisia molemmat. Osaavat tehdä mallit istuviksi skandinaavisille sutjakoille ja pitkäselkäisille.
Ihailen entisaikojen pukeutumista. Silloin vaatteet tehtiin omassa maassa oman maan kansalaisten mitoilla tai peräti teetettiin. Ostettiin vähän mutta ikuista. Silloin kiinnitettiin huomiota nimen omaan leikkauksiin. Vyotärö oli vyotärön kohdalla, eikä jossain lapojen alla. Muotolaskokset kohdillaan. Nyt kaikkien oletetaan menevän samaan muottiin. Olen teettänyt ulkomailla muutamia vaatteita ja ollut tyytyväinen. Istuu. Niitä hoidan. Säilytän pukupussissa ja pesen pienet tahrat käsin.
* * *
Yhä se on olkapäällä tuo kummajainen, josta eilen kirjoitin, mutta tiedän sen kutistuvan. Tiedän, ettei se elä minussa tai minusta ja se haukkoo jo henkeään. Kun en anna sille pilleripurkista lisää ravintoa se näivettyy pois.
Ovatko nuo merkit ehkä Filippa K ja Marc O'Polo?
VastaaPoistaKuten oot ehkä kirjoituksistani huomannutkin, olen samaa mieltä vaatteista. Vielä koskaan en ole teetänyt muttei sekaän mahdotonta ole. Toistaiseksi olen löytänyt valmiitakin. Raha tosin on ollut esteenä - tai siis sen puute. Tai siis että on ollut liian kallista. MenipÄ vaikeaksi.
Yksi mistä olen pitkään ollut todella innoissani on englantinen Margaret Howell. Pistähän googlen kuvahakuun ja näet mistä on kyse ellei ole tuttu.
Näen ihan itseni hänen vaatteissaan, malleissaan.
Haluaisin matkustaa elâmäni ensimmÄisen kerran Engantiin ja ostaa jotakin Howellilta.
Mullekin tuli mieleen Filippa K. Tykkään merkin vaatteista, mutta mun kroppaani ne harvoin sopivat.
VastaaPoistaOstan vaatteen vain silloin kun rakastun siihen. Silloin se harvoin kaduttaa. Saatan ostaa monta kallistakin kerralla (jos ovat laatua, hinta ei aina ole tae mistään), mutta sitten en koko vuonna mitään muuta. Ostan vaatteita ylipäätään vähän ja käytän niitä kauan, loppuun asti. Aina ei ole toki ollut näin, mutta kymmenen viime vuoden aikana olen oppinut erittäin harkitsevaiseksi vaatteiden hankkijaksi.
Nyt mulla on ompelukone ja odotan siltä paljon, ihan liikoja. Toistaiseksi vain mieheni osaa ommella, ja hyvin osaakin. On tehnyt monet esiintymisasut itselleen.
Piilomaja: sen olen ilokseni huomannut!
VastaaPoistaEn minäkään ole länsimaisin hinnoin teettänyt, mutta bangkokista lähdin Miesten puvun ja paidan, itämaisen mekon, pitkän iltapuvun ja villakangastakin kanssa kanssa takaisin Suomeen.
Jostain syystä margaret Howellin sivut ei just nyt lataudu. Mutta googlaan myöhemmin. Philippa K tykkään kovasti, Marco Polon olen jotenkin sulkenut pois, piti ihan googlata sekin että muistin millaisa vaatteet ovat.
Minun suosikkiliikkeeni ovat niinkin yksin kertaiset arkisen ja halvat kuin VILA ja Vero Moda. Jostain syystä istuvat minulla. Raha tässäkin rajoittimena, mutta jos olisin kuin LIIVIA, joka kirjoittaa tuossa alla, voisin oataa harvemmin ja hintavampaa. Koitan muuttua siihen suuntaan.
Liivia: (Katso myös yllä)
Vaatteeni jakautuvat kahtia. On ne loppuun kulutetut ja rakastetut, ja sitten ne kaapintukkeet. Ne jotka sinänsä kivoja, mutta jollain lailla hankalia. Puuttuu vaikka ne muut vaatteet ympäriltä, joiden kanssa niitä voi käyttää. Joku tällainen sattaa yhtäkkiä nousta "loppuun kulutettavien sarjaan" jos löytyy vaikka sopiva ylä tai alaosa.
Kirppareilta ostan paljon, mutta vähemmän kuin ennen.
"Odotat liikoja" nauratti! Niin minäkin. tai siis itseltäni sen käyytäjänä odotan liikoja. Mutta kierrätyskankaista on kiva tehdä, ei harmita jos menee pilalle!
Upa mikä mien. Sait uteliaaksi. Millaisia esiintymisiä miehellä on?
Hei ne Howell:in sivut eivät auenneet mullekaan kuin explorerilla, mozillalla ei ollenkaan.
VastaaPoistaMutta parhaitnen käsityksen sainkin kun panin googlen kuvahakuun vaan Margaret Howell ja siinä tuli menneiden vuosienkin malleista kuvia.
Piilomaja: no kuule nyt aukenee! hyväältä näyttää ja siltä, että pukisi tätä minunkin runkoani.
VastaaPoistaPaitsi kengät. Kengät on kummallisia miehekkäitä ja poikamaisia klopsottimia. Pidän tyttömäisistä kengissä vaikka laitankin kauneuden ja terveyden etusijalle enkä pilaa jalkojanija ryhtiäni huonoissa korkeissa koroissa.
Mutta kaikenkaikkiaan tyylikkäitä ja ne muutamat kodin tuotteet (levylle asetettava kahvipannu!) ja huonekalut ihania!
Nonniin! Mutta HINTA...se menee mahdollisuuksieni ylitse. Tai voisin kuvitella että jos yhden vaatteen...
VastaaPoistaAi sinä en tykkää noista kengistä? Minulle taas ne ovat just eikä melkeen. Minä tykkään myös jonkun verran tyttömäisistä mutta paljon enemmän poikamaisista klopsottimista. Minulle tulee sellaisissa paljon naisellisempi olo kuin...naisellisissa. Kai se on se joku kontrasti.
Piilomaja: Haa! Ymmärrän tuon kontrastijutun! Munkin mielestä kengissä saa olla myös volyymiä. Kuljin nuorempana usein sellaisissa nyrkkeilijätossuissa. Puolivartisissa, ne ja minihamonen. tykkäsin. Ja itseasiassa löysin täksi talveksi hyvät vahvavartiset matalakorkoiset saapikkaat, joita mallailin taas hameen kanssa! Vaikka kovin lyhyeen en enää ryhdykään.
VastaaPoistaEn edes katsellut hintaa...
Ostan aika harvoin vaatteita ja haluaisin ostaa vielä harvemmin, silti niitä on liikaa. En oikein pysty heittämään mitään pois, kierrättämään kyllä jonkin verran. Sen huomaan, että laatu kannattaa; kaapistani löytyy - ihan totta- kohta 20 v. vanhoja priimakuntoisia neuleita ja muutakin tosivanhaa, joista kohdalle osuvat tuttavat sanovat." Ai, sulla on uusi.."
VastaaPoistaToivon kovasti, että kummajainen olkapäälläsi on ottanut ja kutistunut olemattomiin!
Tässähän tuli paljon vaatevinkkejä...
VastaaPoistaMulla jäi tuo edellinen postauksesi väliin. Toivottavasti kummajainen alkaa olla jo mennyttä. Voimia sulle sen karkotukseen ja hyvän mielen etsimiseen. Puutarhassa samoilua, virkkaamista ja leppoisaa takkatulta sulle toivottelen!
Pirkko: siitä saa kiksejä, kun jokin vaate kestää ja kestää ja varsinkin jos on itse ostanut sen 20 vuottasitten. Minullakin on noin vanhoja vaatteita ja vanhempiakin, mutta ne ovat tulleet kierrossa joltakulta muulta.
VastaaPoistaNonna: ja sulta tuli juuri mulle sopiva lista mielialaa tasoittavia virikkeitä! Eilen leikkasin ruohonkin ihan vaan saadakseni olla puutarhassa hetken.
No voi, mikäs inhottava se nyt on alkanut sua härnäämään! Hienosti kirjotit hormoneista, että ravintoa ei enempää purkista tipu! Samoilla linjoilla minäkin siis.
VastaaPoista