Liuskekivipolut molemmin puolin taloa. Ensi keväänä ei lumen alla painunut hentoinen nurmi toivottavasti enää mene kurakolle, kun saadaan astella kiviä pitkin.
Meinasin kirjoittaa hiljaisesta kotielämästä, mutta hetken "kynää pyöriteltyäni" huomasin, että meno on päässyt kiihtymään, enkä oikein hyvällä omalla tunnolla voi puhua mistään varsinaisesta slow lifestailista.
Jos ei muuta niin päässä pyörii riittämiin ajatuksia ja suunnitelmia, että vaikken muuta tekisi kuin istuisin keinutuolissa tuijottamassa takkaa, olisi puuhakas olo. Olen vähän kitsas kertomaan niistä. Tahtoisin, mutten tohdi. Haudon vielä.
Mutta niin, siihen arkeen. Kummallista miten ensin tuntuu, että tässä sitä eletään mukavaa sisäänpäin käpertynyttä seesteistä arkea. Ommellaan, säilötään ja asetellaan oksia maljakkoon. Katsotaan kullan kanssa elokuvia kauden vihanneksista tehtyä sosekeittoa syöden. Sitten huomataankin, että omenat onkin kohta liian kypsiä mehuasemalle (ihan niin kuin viime kerrallakin). Ja ohhoh, laskupinokin levinnyt jo hyllyltä toiselle ja syksyn merkkipäivien lahjat on ideoimatta. Yhtäkkiä ei ole siitä leppoisasta arjen meditaatiosta tietoakaan ja onkin kaivettava kalenteri esiin ja vaihdettava vitoselle.
Olisi siis tehtävä niitä samoja arjen asioita, mutta nyt takaraivossa olisi kiire. Tunne, että menee suorittamisen puolelle. Siitä tunteesta on päästävä ihan ensiksi eroon. Ja sitten voikin jatkaa, peruna kerrallaan.
***
Enjoying the everyday tasks. Having a break when it starts to speed up.
hyvin puit se sanoiksi! samanlaiset fiilikset..yhtäaikaa niin ihanaa hämärän hyssyä, syksynpimeyttä, hidasta ja uneliasta elämää ja taas toisaalta kokoajan menossa jossain, monta asiaa kerralla ja puolia ei ehdi vaikka haluaisi. Huoh. Ja haluaisi niin elää hetken kerrallaan. Siihen on ainakin hyvä pyrkiä :)
VastaaPoistaTäälläkin tismalleen sama homma. Lomanjälkeinen sosiaalisen elämän herääminen, elo-syyskuun synttärisuma ja harrastuksetkin jatkuvat (vain yksi itsellä ja yksi koiralla). Onneksi ei kuitenkaan ole sen kummempaa suorittamista, paljon puuhaa vaan :)
VastaaPoistaSe mitä pään sisällä tapahtuu on varsinainen todellisuus. Kiire on päässämme, kunnes rauhotumme. Pelko on päässämme kunnes mielen möröt nujerretaan.Kuulostaa hyvältä pysähtyä kun kiire alkaa polttaa.
VastaaPoistaheidi: lohduttavaa on varmaan se, ettei VOI elää kuin hetken kerrallaan, vaikka ajatus kuinka polttelisi menneessä tai tulevassa. Mutta tiedän mitä tarkoitat. Että läsnä oleminen hetkessä on toisinaan vaikeaa.
VastaaPoistaPisama: Asenne paikallaan!Paljon on hyvä -siitä on vielä henkistä matkaa siihen että on liikaa.
Kettu: Joo, suunta selväksi ennenkuin ampaistaan matkaan. Vähän kotikutoista NLP-terapiaa eli mielikuvaharjoittelua!
Ihana juttu oli Kotivinkissä! Teillä on kaunis, persoonallinen koti!
VastaaPoistaSyksy on aina kiireistä aikaa puutarhurille! Sadonkorjuuta. Mutta onneksi se on niin palkitsevaa, kun saa jotain näkyvää. Ja vastapainoa toimistotyölle!
Tsemppiä ja rentoa asennetta syksyysi!
Nonna: Kiitos! Juu, isompaa pakastinta tässä pitää harkita.
VastaaPoista