lauantai 18. syyskuuta 2010
Muikeaa!
Olen iloinen saatuamme ovesta "kuurankukka" -lasin pois ja vieläpä rikkomatta karmeja tai sisintä lasia. Lasilla on muistaakseni jokin nimikin(?). Pyhäinhäväistys juu, ottaa alkuperäinen lasi irti, mutta lasi tukki näkymän lasikuistin läpi pihaan ja teki ruokailutilasta pimeän.
Minulla on toinenkin ilonaihe! Valkoinen persilja muuttaa lähes naapuriin. Se tekee kimppa-autosysteemistämme entistä toimivamman, mahdollistaa monta spontaania kahvihetkeä ja luo mukavasti molemminpuolista turvaverkkoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On kyllä todella kaunis koti, joka puolelta! Olen kauhean utelias, missä päin Helsinkiä on tuollaista, mutta ymmärrän toki, jos et halua kertoa niin tarkasti. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaHei, pitkästä aikaa täällä :) Kyllä on kaunis teidän kuisti, vedenkeitin kuvassa sai heti ajatukset teehetkeen kuistilla. Kyllä tuollaisessa ympäristössä kelpaa istua höyryävä teemuki kourassa ja katsella, ajatella.
VastaaPoistaSelailenpa nyt vähän taaksepäin, on jäänyt aika paljon lukematta...
Mukavaa syksyä!
Niin täälläkin iloitaan. Me saamme mahottoman kiltin koiran ja te (riiviö?)lapsen aina välillä vaihtariksi ;) Kumpi parempi?
VastaaPoista"Kuurankukat" eivät välttämättä aina istu sinne missä niitä viljellään. Meillä oli yhdenlaista kuurankukkaa keittiön kaapeissa, ja en kyllä hetkeäkään tuntenut harrastavani häpäisyä, kun annoimme niille kyytiä.
VastaaPoistaOnnittelut uudesta lasista, kirkkaista näkymistä, ja uusista naapureista.
Anonyymi: Olen koittanut olle sitä suuremmin huutelematta, kiitos ymmärryksestä ja kauniista sanoista!
VastaaPoistaVillilintu: Mukava kuulla sinusta!
Tosiaan, tuo vedenkeitin muutti kesäksi kuistille, se kun on aina tiellä ja rumistuksena keittiössä, ja tuossa sitä teetä alkusyksystä tuli juotuakin.
Valkoinen persilja: se jää nähtäväksi! Jos teidän geenit kulkeutuu lapseen, niin kuulemma odotettavissa on että ensinmäisinä vuosina ujo ja muuttuu riiviöksi vasta myöhemmin jos sittenkään!
Käytiin kävelyllä kurkkimassa teidän taloa. Taidatte nähdä siitä naapuritalojen ylitse pitkälle?
Pirkko: Kiitos taustatuesta ja ilmoittautumisesta rikostoveriksi! Juu, kullakin aikakaudella on kyllä omat tyylirikkonsa, tai minä ainakin luen tämän niihin!
Varmasti mukavaa saada kunnolla valoa ja nauttia vielä näköalastakin! Turha potea huonoa omaatuntoa!
VastaaPoistaMukavia uutisia ja valoisia tunnelmia!Onnea ikkuna-asialle ja uusille naapureille!
VastaaPoistaVekarus: kyn syksy tulee tuntuu, että kaikki esteet valontieltä on raivattava...ja silti tuntuu että mikään ei riitä, kun valoisat tunnit pitää viettää toimistossa, jonne sinnekään ei juuri luonnon valo pääse.
VastaaPoistaMaria: kiitos toivotuksista!
Juu, pitkälle puiden yli, eikä ole naapurit kurkkimassa vaikka vähän kevyemmällä vaatetuksella kulkeekin.
VastaaPoistaAinakin tuolle ujoriiviölle on nyt tilaa ja sille kiltille koiralle :)
Onnea näistä iloisista asioista!
VastaaPoistaKaunis on ikkuna myös noin :)
Persilja: tilaa hengittää. ja se toinenkin seikka tärkeä.
VastaaPoistaMinjalle kiitos!
Poistamanne lasi on jääkukkalasia. Vanhoissa taloissa hyvin yleistä.
VastaaPoista