Laiskottelua

Joulu kävi luonamme sukulaisissa täyteläisenä ja suloisena. Sitten kotiin tullessa iski laiskuus. Söimme suklaata ja katsoimme Don Draperin pyristelyä kolme päivää. Mitään emme tehneet.
No vaihdoimme sentään joululahjaksi saamani remonttihousut suurempiin ja samasta paikasta löytyi Miehellekin pilkkihaalari. (Voitteko kuvitella miltä saatamme näyttää parin vuoden päästä kun seisomme kaikki kolmessa eri koossa puistossa haalareissamme.)

Aamulla Mies töihin ja minulla alkoi tuttu rumba. Puetaan ja riisutaan päiväunille, pyöritetään siinä sivussa pesu ja tiskikonetta, laitetaan ruokaa, ravataan rappusissa laps toisessa, luuttu toisessa kädessä -tiedätte kyllä kuvion: aamusta iltaan riittää tekemistä. Unissani pesen tiskirätillä kaivinkoneita. Freud?

Jotenkin tuntuu, että tämä touhuaminen on kyllä kuitenkin parempi. Laiskottelupäivinä käsi hakeutui uudelleen ja uudelleen konvehtirasiaan, vaikka jo huonoa teki. Iltaisin sokerihumalassa uni ei tullutkaan. Helpotus, että suklaa loppui ja arki alkoi. No kokonaista kaksi päiväähän tätä arkea tässä on. Hyvä pehmeä lasku.

Jos vajoan takaisin laiskuuteen, toivotan teille kaikille jo tänään

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Ja valkeus tuli!

Ihana hentoinen lumihuntu oli valaissut maailman yön aikana! Mennään niukinnaukin pakkasen puolella, mutta se riittää. Ei tarvitse luututa koiraa joka piipahduksella ulos, kodin jokaisen lampun ei tarvitse palaa, ja tekee mieli ulos.

Eilen lyijykynä sai väisyä hyllynreunoilta, kun leimasin lastenhuoneen vaatteiden nimikyltit. Minulla on viimeksi lapsena olluit leimasimia. Ne kuivuivat aina alta aikayksikön. Mokon kirjainsetti oli vastustamaton. Toivottavasti laatuhintasuhde kohdillaan. Ostin sen itselleni joululahjaksi, enkä tietenkään malttanut edes jouluun. Kyllä on helppoa olla aikuinen! Saa tehdä niinkuin huvittaa.

Jossain kumman raossa...

... joululahjat on saatu ostetuksi ja on jopa iso kasa  itse tehtyjä mukana. Ennätysaikaan, ja  minä kun pelkäsin, etten ehdi ollenkaan: Pikkuriikkinen tuppasi heräämään jo aina kaupan tuulikaapissa. Itäkeskusta hän inhoaa erityisesti. (snobi) Ja netissä surffailuani hän protestoi vähintään yhtä tarmokkaasti. Ehkä juuri siksi kaikki oli valmista ennätysaikaisin.  Pistin töpinäksi jo lokakuun lopulla ja lahjakasa on ollut tuossa valmiina jo pitkään. Henkilökohtainen ennätykseni. Haukon henkeä. No totuuden nimissä, on vielä yksi, jotka pitää viimeistellä.

...olemme tavanneet runsaasti ystäviä, on kutsuttu ystäviä kotiin, käyty kylillä syömässä, tupareissa, pikkujouluissa, lastenkutsuilla ja sukulaisten kanssa joululounaalla. Lukuunottamatta muutamaa kertaa, olemme hämmästyneitä, miten helpoa on ollut olla menossa mukana vauvan kanssa. Joskus on meno yltynyt sellaiseksi, että lapsella on ollut kuulosuojaimet päässä. Hän ei ole niistä moksiskaan!

Tietysti ne vierailut ovat toisenlaisia. Mennään päikkäreiden välissä ja lähdetään, kun uniaika taas koittaa...tai toinen meistä käy virittämässä lapsen unille vaunuun.

Mies totesi juuri eilen, että meidän kohdalla ei ainakaan pidä paikkaansa, että vauvaperhe vetäytyy omiin oloihinsa. Olemme kiitollisia tästä helposta vauvasta näiltä osin, voisi olla toisinkin.

...lomaakin on suunniteltu. Thaimaa toiveissa. Meitä kyllä jännittää miten aikaero ja vieraat kuviot vaikuttavat vauvan uneen ja miten ne yöt siellä sujuisivat.  Meilläkun on ollut aikamoista showta nukahtamisien kanssa viimeisen kuukauden. Unishowsta lisää myöhemmin. Kunhan jaksan. Tänään en jaksa. Viime yö oli uuvuttava.

Sain tämän Mieheltä kolme vuotta sitten. Paras joululajani miesmuistiin. Siihen tietysti sisältyi se suloinen ajatus, että Mies täyttää sen. Ensinmäisenä vuonna Mies panosti sisältöön ja kuukauden päivät heräsin joka aamu kuin lapsi. Kauniiden viestien lisäksi luukuista löytyi mitä kummallisempia asioita. Mm. omia hukkuneeksi luulemiani pienesineitä. Minulla on sellainen mielikuva, että olen kirjoittanut tästä aikoinaan.

Tänä vuonna luukut ovat pysyneet tyhjinä, vaikka toin sen jopa tyrkylle. Tässäkin taitaa näkyä se, että talossa on uusi *työnantaja. Esitin toivomuksen, että Mies täyttäisi luukut vielä kerran minulle ensi jouluksi ja sitten seuraavana vuonna, kun lapsi osaa jo odottaa joulua täytän sen hänelle. Olen niin riemuissani siitä, että talossa on lapsi tulevina jouluina, että joudun pidättelemään itseäni, etten alkaisi täyttää tuota kalenteria pikku yllätyksin samantien.
Joulu tulee kuin varkain on uskomatonta, että aatto on ensiviikolla.
Nuo amaryllikset ovat kukkineet minulle maljakossa jo kaksi viikkoa!

* Työnantaja istuu tuossa sitterissä ja pitää katkeamatonta puhetta. Näyttäisi juttelevan sormilleen. Hampaita kutittaa yhä, ja olen ommellut kuolalappuja, jotka ovat vääntyneet suussamme kuolalumppujen kautta Kuala Lumpur:eiksi. Purulelujen imeskely auttaisi, mutta ne tahtovat vielä tipahtaa käsistä. Esineisiin kyllä tartutaan jo, mutta se vaatii keskittymistä. Samanlaista suoritusta edeltävää hiljentymistä tapaa Olympialaisissa. Sitten tähdätään ja muutaman hudin jälkeen esine on kädessä!

Tänään tykkäsin tästä.

Pätkäavioliitto voisi saada kumppanin tsemppaamaan aamenenkin jälkeen.

Haalarilaahustus

Satakahdeksankymmentäseitsemän senttinen isäni osti kaksi kymmentä vuotta sitten hintsusti liian pienen pilkkihaalarin. Hän antoi sen Miehelle muutama vuosi sitten, mutta se oli hartioista pieni. Kun se siinä roikkui eteisessä, niin minä vetäsin sen jokin sysimusta talvi ilta päälleni koiran ulkoilutukseen lähtiessäni. Käärin puntteja ja hihoja 10 centtiä. Laahustin siinä suloisessa lämmössä läpi tuulen ja tuiskun monta iltalenkkiä sinä talvena. Sanomattakin selvää, että naapurit eivät tunnistaneet...tai eivät ainakaan moikanneet. Mikä on tietysti kaksi eri asiaa.

Kaivoin sen äsken ullakolta esiin ja siksakkasin vihdoin puntit ja hihat sopiviksi. Leveähän se on, olen kuin giganttivauva sen sisällä. Mutta siihen aion tänä talvena hypätä kun itkuhälytin pärähtää tai kun on mentävä iltalenkille, vaikka räntää tulisi vaakatasossa.

* * *

PS. Mies oli unohtanut kertoa, ettei hän lähdekään  Etelä-Afrikkaan, muisti vasta kun pyysin tuomaan erästä paikallista voidetta! Olin hetken niin ärsyyntynyt, (turhaan täälä keräsin henkisiä voimavaroja yh-jaksoon) etten huomannut olla edes helpottunut. Mutta yhtä kaikki, hän on nyt täällä!

PPS. Ostetaan rengaskantoliina kivalla kuosilla! Jos sinulla ylimääräinen ota yhteyttä.

Naurua

Pikkiriikkinen on alkanut naureskella ääneen. Sellaisia hekotuksia on tullut jo viikon pari. Mutta nyt kuuluu ihan naurua ja riemunkiljahduksiakin. Tai sitten kiherrystä, jos vaikka pusuttelee tai pompututtaa sylissä. Ihan omatkin ilonaiheet hällä on. Eilen istui sylissäni, mielestäni mitään ei ollut tekeillä, mutta hänellä oli niin hauskaa, että nauratti.

Se on niin mahtavaa, että teen kaikenlaisia temppuja kaiken aikaa, saadakseni kuulla sitä naurua! Ehkä niillä voimin taas jaksetaan kuusi päivää täälä kahdestaan.

*  *  *

Päivät alkaa olla niin pimeitä, että on vain hetki aikaa ottaa kuvia luonnonvalossa.

Pikkujouluaika

Kahdesta puolentoista euron hyasintista saa näyttävän asetelman, jos viitsii vähän penkoa kaappeja ja kuopsuttaa sammalta.

En muista mistä tämän risunauhan ostin, mutta jos sellaisen löydät, on se monivuotinen ilo. Liota hetki lämpimässä vedessä ja muotoile aina kunkin maljakon tai kranssin ympärille ja anna kuivua muotoon.

Vähän multaa pohjalle.

Varovasti irroitetut sammalmatot katteeksi. Meiltä löytyy ainakin sammalta ihan omasta nurmikostakin kylliksi! Mutta ei enää tarvittaisikaan, mutta kauniisti jäkälöitynyt oksa tai käpyset ja muut kuivakoristeet, joita ainakin minä olen kuljetellut kotiin ympäri maailmaa pääsevät käyttöön.

Kuivatut mandariinin viipaleet ovat kauniita sekä kuusessa että joulunajan asetelmissa. Ei ole vaikea tehdä!

* * *

Eilen oli "kylän naisten" pikkujoulut. Aloitimme jouluostoksin Kruunukirpun ihanissa tiloissa Mariankatu 12:ssa. En ole pitkään aikaan niin kaunista putiikkia nähnyt. Kruunukirppu yhdistää rennosti uutta ja vanhaa. Etualla on sisustusta, toisaalla leluja  ja soman sokkeloisen tilan takahuoneissa hyväkuntoisia secondhand -lastenvaatteita.  Siitä jatkoimme Arabian rannan K3 -ravintolaan, joka sekin seissyt paikallaan Kotisaarenkadulla vasta puolisentoista kuukautta. Tyylikkäässä, mutta kotoisessa tilassa nautiskelimme tapas -tyyppisen illallisen ja nautimme siitä, että saimme istua rauhassa, keskeytyksettä syödä ja juoda kahvin kuumana! Siinä samalla hoitui naisten kesken hämmästyttävän moni asia. Ehkä maailma on yhä miesten, mutta naiset sitä pyörittävät, kävi mielessä. Rakkaus on suurin energian lähde.

Hirveän hyvää

Olen iloinnut ystävän puolesta, joka sai töitä! Hän vitsaili parantuneensa "lapsispitaalista". Siltä se kuulemma tuntuu hakea kahden pienen lapsen äitinä töitä muutaman vuoden paussin jälkeen. Monessa haastattelussa oli lämpötila pudonnut monta astetta, kun oli tullut ilmi että pienten lasten äiti...Mutta nyt on lyöty kättäpäälle mieluisesta paikasta! Iso juttu näinä aikoina.

Mummi ja Vaari piipahtivat perhetuttujen kanssa matkalla Tallinnaan. Toivat niin komean kuusen jalan, että sellaista ei kaupasta saa. Painavassa käsintehdyssä rautajalassa ei kuusi kaadu hirjimmassakaan menossa. Ja vettäkin sinne mahtuu niin, ettei joulupuu kuiva, vaikka jäisikin muutamaksi päiväksi oman onnensa nojaan.

Kohta työnnetään hirvipaisti uuniin ja toivotaan, että on yhtä maukasta kuin eiliset hirvipihvit. Oli hirveän hyvää Viinilehden vuoden 2011 punaviinin* kanssa. Minä en ole viimevuosina juuri punaviinistä innostunut mutta tätä ostettiin heti tänään lisää.

*Tommasi Viticoltori, Ripasso 2009

Tiibetin tyttäret

"Tiibetin kansa leviää ympäri maailmaa kuin muurahaiset ja buddhalainen usko tavoittaa punaisen miehen maan, kun rautalintu lentää ja hevoset kulkevat pyörien päällä"

Tiibetiläinen ennustus 700-luvulta

 
Tuo Tiibetin tyttärien takakannen teksti sai vilunväreet kulkemaan selkääni ja nappasin sen kirjaston BestSeller -hyllystä silläkin uhalla, että en ehdi sitä viikossa lukea. Ahmasin ekana päivänä taskulampun valossa sängyssä 60 sivua. Olo oli kuin pahaisella lapsella, joka uhmaa nukkumaanmeno aikaa.

* * *

Lapsi ei malta nukkua. Ja sen minkä nukkuu hän haluaa nukkua vain tissi suussa. Mietin mikä muu saisi olon yhtä turvalliseksi. Koitin muutamana yönä heijata uneen antiikkikehdossakin, mutta lapsi ei ymmärtänyt senkään päälle! Kapaloon en laittanut, mutta huomasin että lapsi nukahtaa helpommin, kun huitovat jalat ja kädet rauhoittelee taittamalla peitonreunat nyytiksi. Ja myssy päähän. Konstit taitaa olla aika iänkaikkiset, mutta itse taitaa olla jokaisen kokeiltava omat keinot. Ja mikä toimii tänä yönä, ei välttämättä toimi ensi yönä. Mutta näillä konsteilla nukuttiin edellisyön viiden tunnin sijaan tänä yönä 10 tuntia. Voi autuutta!

Vielä ehtii auttaa

Paketoin tänään kaksi aivan erityistä lahjaa...lapsille, joiden kuusenalunen saattaa olla tyhjä.

Pirautin tämän asian vuoksi muutamana päivänä itkun jos toisenkin. Tuntuu niin pahalta, että täälä Suomen lintukodossakin on lapsia, joilta puuttuu hoivaa, huomiota ja turvallisia ihmisiä. Lapsia joita kukaan ei hae jouluksi kotiin. Pieniä ihmistaimia, jotka ovat kenties muuttamassa lastenkodista omilleen. Nuoria, joille joulu saattaa olla taas yksi tuskainen muistutus siitä, miten yksin he ovat.

Tiedän, että siellä lankojen päässä on suurella sydämellä varustettuja ihmisiä ja uskon, että jos vain sinulla on hetki aikaa, niin rahasta auttaminen ei luultavasti ole kiinni...

http://www.valve.fi/joululahjat/
https://www.facebook.com/#!/joululahjakerays

Filmitähti puuhkassaan

Orava on matkalla ruskeasta hopeaan

Tänä vuonna oravilla on tuuheat hännät. Taitavat tietää korean ulkomuotonsa, kun niin auliisti pihapuissamme poseeraavat. Tämä on ainakin malliainesta, osaa valita taustansakin oikein.

Orava on yksi suosikeistani, enkä voi mitenkään yhtyä Sinkkuelämää -sarjan tuttuun hokemaan, että "orava on vain tuuheahäntäinen rotta", vai miten se meni. Ehkä ne puhuvat niistä paikallisista tikutaku-oravistaan.

Tämä meidän kotoinen orava kuuluu suomalaisuuteen ja lapsuuteen. "makeasti oravainen makaa sammalvuoteessaansa..." ja "Kas kuusen latvassa oksien alla", soi suomalainen lapsuus.

* * *

Isä ja tytär lähtivät heti sängystä ponkaistuaan katsomaan serkku-tytön lätkätreenejä. Jotenkin suloista. Pikkueskimo toppapuvussaan isän kainalossa. Mahtaako päätyä kaukaloon hokkareissa vai kaunokeissa? Minä jäin autuaana kotiin nautiskelemaan hiljaisesta aamusta. Maitokahvi oli loppu. Kaadoin surutta kermaa. Autuasta.

Nolona

Nousin vartalo kivistäen ja toisessa rinnassa kipeä kohta. Niin kipeä, että sattui kävellä. Tätäkö se väsymys povasi? Hissuttelin aamun hitaasti liikkeelle. Kaatelin mehulaseja, tiputtelin tavaroita mennessäni ja jatkoin tohelointia. Puin lapsen sitten päikkäreille ja lähdin kärrittämään ja koiraa ulkoiluttamaan.

Siinä kävellessäni kyykistyin laittamaan koiran hihnaan ja näen housunpuntistani pilkistävän mustaa kangasta. Sopivasti työmiehiä kävelee vastaan. Koitan vaivihkaa nykäistä alas valahtaneiksi eilisiksi pikkuhousuiksi luulemani kankaan pois puntista. Vaan sepäs ei lähde.

Otan kunnon otteen ja vedän, ja veeeedän ja veeeeeeeeedän...kokonaiset legginssit pois housuistani!! Miten on mahdollista, etten ole tuntenut niitä kiskoessani kohtuullisen kapoisia farkkuja jalkaan? Ja enkö ole katsonut koko päivänä peiliin?

Siinä kaiken kivistyksen keskellä taivun kippuraan nauramaan. Lapsen saaminen todella vetää huomion pois itsestä. Hyvässä ja pahassa.

Tähän ei ole tilannekuvaa valitettavasti,
mutta laitetaan arkistosta syksykuva!

* * *

Lapsonen on ihana. Sain eilen mahtavan videopätkän laululeikeistämme.
Hän on yhtä hykerrystä ja hymyä, kun häntä leikittää. Kamera vaan on niin kummallinen juttu, että usein kun häntä olen koittanut kuvata, hän hiljenee suu tötteröllä tarkastelemaan tuota apparaattia.

Meinas käydä köpösti

Rupesin väsyneenä tekemään lanttulootaa. En ollut ennen tehnyt. Luin ohjeesta, että 4 rkl sinappia enkä epäillyt yhtään. Melkein kimmastuin, kun jääkaapissa ei ollutkaan yhtään sinappia. Vastahan sitä oli montaa plaatua siellä pilaantumassa.

No muistin, että maustekaapissa on sinapinsiemeniä (vuodelta viisi nekin?) Siinä sinapinsiemeniä etsiessä silmäni osui siirappipurkkiin. Kulmat kurtussa mietin, että kas kun ei reseptissä ollut siirappia. Sitähän lykätään joka ruokaan, joka yhtään joululta haiskahtaa. Kaivoin paketin roska-astiasta tarkastaakseni, että eikä todellakaan yhtään siirappia.

Ja kas mokomaa, olihan siinä siirappia, mutta sinapista ei puhuttu sanaakaan...

PS. joskus se on ihan muutamasta kirjaimesta kiinni. Mutta olisiko se nyt voinut ihan kamalalta sinapinkaan kanssa maistua?

Joskus hätäinen on hyvä

Hyvää kannattaa odottaa, mutta kun sen näkee on paras toimia heti. Varsinkin jos viimeistä paria viedään!

Matkalla keramiikka harrastukseen näin lempikenkäkauppani näyteikkunassa pilkistävän jotain kauan etsiskelemääni. Ostopäätös syntyi siinä kadulla: jos vain nuo ovat kokoani ja tuntuvat hyvältä jalassa, en paljon hintalappua vilkuile, ajattelin.

Ja ne olivat!! Mikä tuuri, viimeisenä jäljellä koko 38 ja täydellinen istuvuus. -20% tasoitti vähän hintalappua. Sydän läikähti.

Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ja näin yhden yön nukuttuanikin ne tuntuvat yhä täydellisiltä.

Huurteessa

Ensimmäinen yöpakkanen tuli. Ulkona on ihana raikas aurinko, mutta minä olen sisällä ja kärttyinen. Ja siksi tietenkin vihainen ennenkaikkea itselleni.

Tänään minusta tuntuu kuin olisin lapsi, joka on haettu viimeisenä päiväkodista. Lapsi, joka alkaa uudelleen itkeä päivällä polveen tullutta asfaltti-ihottumaa nähdessään vanhemman tutut kasvot.

Mies on kotona vihdoin. Ehkä tämä on sellainen post-stressireaktio pitkän ponnistuksen jälkeen. Koitan nollata. Tältä istumalta päätän, että jätän kärtyn taakseni. Annan kärtyn kutistua nurkkaan, sillä aikaa kun otan vielä toisen kupin kahvia.

Sitten teen jotain mukavaa.
Täälä on pitkästä aikaa myös sisustusprojekteja tekeytymässä.

* * *

Vielä ehtii tehdä jouluksi modernin himmelin. Päivitän vielä mittoja sinne kommenttilootaan kun ehdin, joku olikin niitä kysellyt.

Kuulennolla

Kaikki tapahtuu nyt rytinällä. Vaikka nämä ovat pieniä askelia ihmiskunnalle, ne ovat suuria askelia täkäläisittäin. Tähän asti Pötkylä on ollut melkoisen liikkumaton nyytti, nyt maailma on alkanut avautumaaan hänelle ja hän maailmalle:

Isän ollessa maailmalla (parhaillaan Bangkok)tehtiin ensimmäinen pitkä kyläreissu Tampereelle. Viisi päivää reissussa ja tavaraa kuin oltaisiin muutettu Siperiaan.

Sielläpä alkoi tyttönen liikkua kellon viisarin lailla ja kas vain on yhtäkkiä aina poikittain sängyssä, kun yöllä herättiin.

Samaan aikaan "löytyivät kädet". Niitä voi tutkiskella puolikin tuntia suu tötteröllä. Mainioita leikkikaluja nuo kädet ovatkin -kulkevat aina mukana!

Yöt olivat melkoista viuhtomista, ja omia ääniäkin ihailtiin yötä päivää. Meno oli öisin sellaista, että oli vaikea tietää oliko hän unessa vai hereillä. Nukuttuani pitkään reippaan pituisia ja rauhallisia yöunia, heräilin vaihteeksi taas joka toinen tunti.

Kaupan päälle kuolaakin tulee siihen tahtiin, että eikös sieltä kohta mahda hammasta pukata, no sekös kitisyttää.

Kotiin tultuamme yöt rauhoittuivat ja saimme rutiineista uudelleen kiinni. Vaikka reissussa oleminen oli rankkaa oli hyvä lähteä liikkeelle, ettei nämä seinät ala kaatua päälle.

PS. pääsin osteopaatille tänään. Tuntuu hurjan hyvältä, taisin saada apua vaivoihini. Kiitos M kun kärritit sen aikaa!

Isälle maailmalla

Hei isä! Toivottavasti netti toimii siellä Kiinan pöpelikössä. Vai mahdatko olla jo matkalla Bangkokiin? Meillä on iso ikävä, juhlitaan kun tulet kotiin!

Hyvää ensimmäistä isänpäivää! Rakastamme sinua.


Ps. Vaari sai Nuppusen aamulla kainaloon, kohta mennään onnittelemaan Iso-Vaaria.

Runo

Tämä on kuin runosta, laulusta tai tarinasta.
Mihin nainen sinisessä puvussa on menossa?
Laittautuuko hän parhaillaan peilin edessä?
Oliko hän jossain jo eilen?

Vai ottaako hän puvun välillä kaapista
tuulettumaan juhlien toivossa?

Takaisin ruotuun

Pääsi vähän lipsahtamaan ruokapuoli hunniggolle. Tummaa suklaata meni kuukaudessa jotakuinkin samanlainen satsi kuin koko tähän astisessa elämässäni. Ja maistuivat ne muutkin herkut. Oli laitettava stoppi, kun lipsuin kohtuudesta ilta toisensa jälkeen.

Rupesin taas vanhalle hyvälle hiivaton, sokeriton, viinaton, -dieetille. No viinaksia ei ole kulunut muutenkaan, mutta hiilarin tarve tuntuu olevan loputon, kun päivät pimenee... No kahvia sentään on saatava, hulluuksiin ei ruveta!

Nauratti omat dieetit kun näin lähikaupasta lounasaikaan poistuvia työmiehiä. Niillä oli lounaaksi mitä kullakin. Eräälläkin kainalossa olut ja kokonainen viineripitko. Buahhahhah!

Kalapeitto

Lapsen köllöttelypeitto tuli valmiiksi. Jos joku olisi näyttänyt minulle etukäteen, että tuollainen siitä tulee, olisin sanonut että en jaksa! Minusta on aina ollut rasittava ajatus ommella mitään käsin, mutta tähän tuli suorastaan pakkomielle. Viime kesänä kun en juuri muuta voinut supistelujen takia tehdä, istuin ja pistelin sitä menemään vähän kerrallaan.

Jos peiton unohtaa lattialle hetkeksi ilman lasta, löytää siitä koiran. Mustasukkainen poloinen!

Peitto on tehty vanhoista sammareista ja langanlopuista. Tytön nimen tein ristipistoin vasta muutama viikko sitten. Tökerösti tuhrasin sen kuvista pois Miehen koneelta löytyneellä PaitBrushilla. Haha, en ole koskenut moiseen kökköohjelmaan sitten 90-luvun alun!