Saisipa silloin tällöin pukeutua viimeisenpäälle olematta ylipukeutunut tai korni! Olisipa hauska siirtyä hetkeksi aikaan jolloin jokainen oli pyhänä ja juhlana siistiytynyt parhaimpiinsa ja sunnuntaikävelyllä vilahteli herraskaista kansaa.
Nykypäivää vaivaa arkipäiväisyys. Farkuissa voi mennä mihin vain. Mistä muusta se juhla paremmin alkaa kuin siitä, että jo kotona on kuin etkot, otetaan lasi viiniä, laitetaan musiikkia ja pukeudutaan. Voi sinkkuaikoja, tuo pukeutuminen oli joskus illoissa parasta! Kävi niinkin, ettei koko iltana päästy tyttöporukalla mihinkään, kun aina lähdönhetkellä joku tahtoi vielä kokeilla tuota, korjailla vähän meikkiä, ottaa vielä yhdet...ennen pakkasen kiristämää pitkää jonoa ravintolaan.
Wau mitä tamineita? Mistäs olet löytänyt kuviin?
VastaaPoistaOn kyllä hauska järkätä vaikkapa vain vappunaamiaisia lasten ja aikuisten kera. Kaikki vähän tsemppaavat ja repäisevät!
Samat mietteet tämÄn tÄstä.
VastaaPoistaNonna: meillä on eräänlaiset asujuhlat aina kerran vuodessa joihin saapuu viitisenkymmentä ihmistä ja lähes kaikki teeman mukaan pukeutuneena. Se on mahtavaa.
VastaaPoistaMutta että ihan aikeastikin saisi.
Tamineet on läheltä pingviinipaikkaaa, jossa kävilmme Capetownin matkalla. Juttelimme pitkään omistajattaren kanssa ja jäi tosi hyvä mieli paikasta.
Piilomaja: Osasin aavistaa, ajattelin sinua kun tätä kirjoitin. Sinua ja muutamaa muuta.
Ja vielä mietin, että jos se aika pitäisi valita, mihin asujen osalta olisi hauska palata, niin minulle se olisi 20-luku tai se linjakas suoraviivainen Tviggy-tyyli 60-luvulta. Silloin vielä oli osa materiaaleista laadukkaita vaikka ne kauheet tekokuidut jo jyräsikin.
Silloin harvoin kun lähden mihinkään, pidän aina omat yksityiset etkot:) Nuorempana ei taas ollut tapana tälläytyä, farkuissa mentiin, huulipunaa vaan heitettiin naamaariin. Kävin vain paikoissa, joissa rento farkkulook oli eniten kohillaan.
VastaaPoistaMinulle ei tuollaiset vanhanajan asusteet/vaatteet sovi. Näyttäisin juuri siltä, että naamiaisiin olen menossa. Vaikka kauniita ovatkin.
Hei Italiaan sitten vaan, piazzalle kävelemään! Pukeutumattomuus on minusta enemmän kansallinen ilmiö kuin nykypäivän ilmiö. Ulkomailla tunnen aina saavani olla enemmän nainen.
Oi kuinka kaipaankaan piskeluaikojen säännöllisiä iltapukujuhlia ja orkesterimme konsertteja, todella. En minä tämän nuorempi halua olla tai "vapaa lapseton", mutta mihih on kadonnut se tarmo laittautua? Täällähän olisi puoli ilmaista teettää asuja!
VastaaPoistaJa ne kokkarit, aina tavattiin jollain ja tyhjennettiin kuohuviinipullo tai pari. Mutta ravontoloihin en koskaan ole jonottanut, en todellakaan kertaakaan ja se johtuu todennäköisesti siitä etten käynyt ravintoloissa vaan juhlittiin omissa oloissamme.
Liivia: farkuissa minäkin suuntaan bilemenohin useimmiten. Farkut on maailman verrattomin vaate. Mutta vastapainoa kaipaan.
VastaaPoistaVoi siinä olla jotain kansallistakin, mutta silti kun valokuvista katsoo miten hyvin istuvia vanhat vaatteet olivat Suomessakin, niin kateeksi käy. Ne samat vaatteet ei vaan mene miksikään, ei nuhraannu ei menetä muotoaan. Ulkomailla saa olla enenmän nainen samaa miesltä siinä, mutta luulen että silloin lomalla sitä haluan ja jaksankin panostaa eri tavalla.
Vilijonkka: mulla ei sellaista juhlavanhienoa opiskeluaikaa olekan, jota osaisin ikävöidä. On vaan se tunnelma kaverin kanssa. Ja musta on tuli laittautuja vasta myöhemmin. Ja arkena olen aina vieläkin ihan riihestä repäisty. Sille juuri vastapainoa tahtoisin.
Minustakin tuntuu, että ulkomailla tuo juhlaan (ja arkeenkin) laittautuminen osataan paljon paremmin kuin Suomessa. Jossain Pariisissa tai Roomassa tunnen olevani ihan alipukeutunut harmaa varpunen. No, olen sitä ehkä täälläkin, mutta ymmärsit kuitenkin pointin.
VastaaPoistaMinustakin olisi ihana pukeutua juhlaan, mutten tiedä millainen juhla sitten voisi olla sellainen, mihin voisi pynttäytyä. Ei sitä oikein teatteriin tai baariin viitsi itseään laittaa...
Voi olen niin samaa mieltä. Juhlissa parasta on se valmistautuminen ja laittautuminen! Suomalainen pukeutumiskulttuuri on usein vaan turhan lannistavaa. Silti mottonani bileisiin on: mielummin överit kuin vajarit ;)
VastaaPoistaIhania asusteita! Kuin männäaikojen elokuvatähtien pukeutumishuoneessa olisit kuvannut. Tekee mieli päästä hypistelemään :)
VastaaPoistaKirjailijatar: paitsi jos on samanhenkinen porukka, ja yhdessä päätetään laittautua! Joukkovoimaa!!
VastaaPoistaDolores: ihana motto ja tämän asian yhteydessä hulvattoman vaaraton!
Koo: siellä oli hypisteltäväksi mm upeita stutsinsulkapuuhkia ja -laukkuja joihin harvemmin suomessa törmää!