Kaikintavoin surkeansurullinen viikonloppu. Jos jotain hyvää pitää tästä viikonlopusta löytää, niin uskon, että vauvalle ei käynyt eilen aamulla mitenkään, kun uupuneena villasukat luisti alta, kaaduin rappusissa ja tulin selälläni alas. Teloin häntäluuni ja revähdytin käsivarteni.
Näitäkin päiviä elämään mahtuu. Koitan nollata kaiken mitä tänä viikonloppuna tapahtui ja lähden ystävän kakkukahveille!
Ei ole totta, kauhistus. Huojentavaa kuulla että voit hyvin!
VastaaPoistaMaalautuista puuportaista ja villasukista on minullakin nimittäin kokemusta. Ensimmäisen kerran vedin lipat kyseisellä tavalla odottaessani neljättä kuukautta esikoista ja selvisin säikähdyksellä kuten sinäkin. Toisella kerralla oli huonompi tuuri, sillä nelisen vuotta sitten murtui selkärangasta kaksi nikamaa ja kolautin kyynärpään varsin mojovasti. No, nykyään en enää villasukissa anoppilassa hiihtele, vaan olen siirtynyt käyttämään sellaisia järkkyjä kylpylälipsukoita joissa nypykkäpohjat. Suosittelen!
Eikä! :(
VastaaPoistaVoi että, kovasti voimia ja toivottavasti kaikki menee loppuajan hyvin ♥
Huh.
VastaaPoistaOnneksi pienellä kaikki hyvin ja sinäkin vältyit suuremmilta vahingoilta.
Otti kyllä sydämestä lukea ensimmäisiä lauseita tästä.
Voi että, onneks selvisit säikähdyksellä!
VastaaPoistaJoskus näitä kakkoja päiviä tarvitaan, että ihan tavallinen arkikin maistuisi hyvältä...kai = )
Parempaa alkavaa viikkoa toivotan! Onneksi vauva voi hyvin! Otahan iisisti!
VastaaPoistaOih ja voih ja huh! Toipumisia!
VastaaPoistaPaljon tsemppiä kipeän pepun kanssa, jos sulla on jossain ylijäämä vaahtomuovia suosittelen leikkaamaan siitä pyllynalusen jota on kevyt kantaa mukana..
VastaaPoistaOnneksi pikkuisella kyytiläisellä on kaikki kunnossa :)
Voih, säikähdys oli varmasti iso pienen puolesta. Toipumista ystäväinen!
VastaaPoistaTsemppihalit <3 <3 <3
VastaaPoistaVoi ei :( Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka pahalta tuokin kuulosti! HUI :(
VastaaPoistaoNNeksi surkea viikonloppu saa päättyä tänään ja olkoon alkava viikkoa parempi kaikinpuolin, vaikka surujasi en tunnekaan.
Näitä aikoja vain on, arvostaaksemme sitten niitä hyviä juttuja. Näin tahdon uskoa.
*halit*
Kiitos kaikista tsemppihaleista. Jos nyt en kaikkea voi heti instant hyväksi muuttaa, niin mietin, että voisinko pursottaa villasukkiin sellaista ainetta, mitä jarrusukissa on pohjissa... Minulla on sellainen mielikuva, että sitä saa askartelukaupasta.
VastaaPoistaSinulla oli todella onni matkassasi♥
VastaaPoistaHui, onneksi ei käynyt pahemmin! Parempaa viikko sinulle ;-)
VastaaPoistaNo huh. Varmasti säikäytti, mutta hyvä, että tilanne on nollautumassa! Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaVoi kamala!! Onneksi sinä ja vauva olette ok.
VastaaPoistaOn kyllä ollut masentava viikonloppu. Eikä nuo uutiset näytä yhtään paranevan näin sunnuntai-illastakaan.
Paranemista kehon joka kolkkaan <3
Hui! Onneksi pääsit säikähdyksellä.
VastaaPoistaItsekin kaaduin raskauden loppupuolella portaissa ja onneksi loukkasin vain itseni. Vieläkin kyllä välillä tulee mieleen, miten kurjasti siinä olisi voinut käydä. No, joka tapauksessa seuraavana päivänä meille ilmestyi sellaiset nauhat portaiden reunaan...ei kaunista, mutta turvallista....mies pelästyi siis vielä enemmän, kun tulla rymistin alas rappuja isovatsa pystyssä.
Hyviä vointeja täältä naapurista!
J
Onneksi oli onnea matkassa.Muistan hyvin omat lentoni molempien lasten kanssa, ensimmäisellä kertaa olin matkalla joogaan ja toisella kertaa viemään toista leikkikouluun. kipeää otti mutta onneksi ei tullut mitään.
VastaaPoistaJa minullakin on mielikuva että sellaista pursotusainetta todellakin on olemassa..:).
Kiitos kaikille vielä.
VastaaPoistaMikä sitä saakin kaatumaan juuri raskaana. Muuttuuko keho ja liikeradat niin paljon, ettei hallitse mittasuhteitaan.
J: olipas miehesi tomera ja nopea!
Täältä saa muuten läpinäkyvää liukuestenauhaa portaisiin: netrauta.fi
Minulla oli samanlainen lento portaissa kun odotin esikoista. Tulin ihan kaikki portaat alas, sain kamalat mustelmat. Olin 8 kuukautta raskaana ja säikähdin tietysti vauvan puolesta kamalasti. Onneksi ei käynyt mitenkään, no paitsi että itse olin ihan mustelmilla. Luulivat neuvolassa että mieheni on piessyt minut, heheee..
VastaaPoistaVoi kauhu! Onneksi selkäpuolesi tajusi ottaa vastaan, ja säästi siis vatsapuolesi! Jotenkin kai sitä naisen vartalo osaa pitää huolen pikkuisesta. Itse pyörryin vähähappisessa huoneessa raskausaikana, vauvalle tietysti riitti happi, mutta mutsi - pyörry vaikka ettet käytä kaikkea happea!
VastaaPoistaMerja: joo, eikö olekin kauheeta kulkee ihmisten ilmoilla mustelmilla. Mulla oli kerran musta silmä (josta tänne irjoitinkin) ja kokoajan oli tunne että ihmiset luulee että olen saanut turpaani.
VastaaPoistaKatseeni: kikatuttaa suorastaan tuo "pyörry vaikka..." näin se luonto tuntuu toimivan.