Kellarikerros
Autotallin ja sokkeloisen kellarikäytävän välissä on pieni kumma huone, tuskin edes viittä neliötä. Kahden palo-oven välissä. Mitä lie siellä aikanaan ollut?
Nyt on sivelty kaksi kerrosta maalia tunkkasten paneleiden päälle. Kannettu hyllyjä naapuriavun voimin, ja saatu ikivanhat lundiahyllyt kiinnitettyä seiniin. Välissä käytiin katsomassa Kuninkaan puhe ja sitten etsittiin taas sitä juuri sopivaa ruuvia ja kannettiin taas tavaraa kolmenkerroksen väliä ylösalas, niin että pakarat vinkui.
Ihanaa kun kaikille toimille ja jutuille löytyy sijansa!
VastaaPoistaOi, näyttää hyvältä. Ja tuo "niin että pakarat vinkui" on ihan huiman hieno lause! :)
VastaaPoistaIntian minttu: sanos muuta, vaikka vielä siellä ei tarkene istua ompelemassa tai muuta, kellarikerroksen viileään on saatava patteri. mutta ainakin saat tavarat järjestettyä siististi sinne.
VastaaPoistaHUVIlassa: näin on, varsinkin, kun tälläiset tuunaukset pyrkii levittämään sotkua kaikkialle. Ovat pois silmistä.
Pellon pientareella: Tänään ei vingu: kesti puoli tuntia torkuttaa herätyskelloa ja päästä sängystä ylös, koiralenkillä jalat tuntui kuin vierailta ja nytkin vain mietin, että pääsispä takaisin sänkyyn! Taisi olla vähän liikaa puuhaa yhdelle viikonlopulle.
Onnittelut uudesta nurkkauksesta! Vihdoin muistin asian kotosalla. Tosin tästä ei ole paljoa apua. Pohjassa on käsin kirjoitettu teksti Tiina tai Tuire Sundby (?) 03. Tietäisiköhän Olivieno enemmän?
VastaaPoistaVekarus: Olivienoa en tunne? ...vai enkö nyt hoksaa kenestä puhut. Mutta kiitos, kun tsekkasit, ehkä se selviää vielää jossakin käänteessä. Asioilla on taipumus putkahdella eteen.
VastaaPoista