sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Surkea viikonloppu



Kaikintavoin surkeansurullinen viikonloppu. Jos jotain hyvää pitää tästä viikonlopusta löytää, niin uskon, että vauvalle ei käynyt eilen aamulla mitenkään, kun uupuneena villasukat luisti alta, kaaduin rappusissa ja tulin selälläni alas. Teloin häntäluuni ja revähdytin käsivarteni.

Näitäkin päiviä elämään mahtuu. Koitan nollata kaiken mitä tänä viikonloppuna tapahtui ja lähden ystävän kakkukahveille!

21 kommenttia:

  1. Ei ole totta, kauhistus. Huojentavaa kuulla että voit hyvin!

    Maalautuista puuportaista ja villasukista on minullakin nimittäin kokemusta. Ensimmäisen kerran vedin lipat kyseisellä tavalla odottaessani neljättä kuukautta esikoista ja selvisin säikähdyksellä kuten sinäkin. Toisella kerralla oli huonompi tuuri, sillä nelisen vuotta sitten murtui selkärangasta kaksi nikamaa ja kolautin kyynärpään varsin mojovasti. No, nykyään en enää villasukissa anoppilassa hiihtele, vaan olen siirtynyt käyttämään sellaisia järkkyjä kylpylälipsukoita joissa nypykkäpohjat. Suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Eikä! :(
    Voi että, kovasti voimia ja toivottavasti kaikki menee loppuajan hyvin ♥

    VastaaPoista
  3. Huh.

    Onneksi pienellä kaikki hyvin ja sinäkin vältyit suuremmilta vahingoilta.

    Otti kyllä sydämestä lukea ensimmäisiä lauseita tästä.

    VastaaPoista
  4. Voi että, onneks selvisit säikähdyksellä!
    Joskus näitä kakkoja päiviä tarvitaan, että ihan tavallinen arkikin maistuisi hyvältä...kai = )

    VastaaPoista
  5. Parempaa alkavaa viikkoa toivotan! Onneksi vauva voi hyvin! Otahan iisisti!

    VastaaPoista
  6. Paljon tsemppiä kipeän pepun kanssa, jos sulla on jossain ylijäämä vaahtomuovia suosittelen leikkaamaan siitä pyllynalusen jota on kevyt kantaa mukana..

    Onneksi pikkuisella kyytiläisellä on kaikki kunnossa :)

    VastaaPoista
  7. Voih, säikähdys oli varmasti iso pienen puolesta. Toipumista ystäväinen!

    VastaaPoista
  8. Voi ei :( Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka pahalta tuokin kuulosti! HUI :(
    oNNeksi surkea viikonloppu saa päättyä tänään ja olkoon alkava viikkoa parempi kaikinpuolin, vaikka surujasi en tunnekaan.
    Näitä aikoja vain on, arvostaaksemme sitten niitä hyviä juttuja. Näin tahdon uskoa.
    *halit*

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikista tsemppihaleista. Jos nyt en kaikkea voi heti instant hyväksi muuttaa, niin mietin, että voisinko pursottaa villasukkiin sellaista ainetta, mitä jarrusukissa on pohjissa... Minulla on sellainen mielikuva, että sitä saa askartelukaupasta.

    VastaaPoista
  10. Hui, onneksi ei käynyt pahemmin! Parempaa viikko sinulle ;-)

    VastaaPoista
  11. No huh. Varmasti säikäytti, mutta hyvä, että tilanne on nollautumassa! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  12. Voi kamala!! Onneksi sinä ja vauva olette ok.

    On kyllä ollut masentava viikonloppu. Eikä nuo uutiset näytä yhtään paranevan näin sunnuntai-illastakaan.

    Paranemista kehon joka kolkkaan <3

    VastaaPoista
  13. Hui! Onneksi pääsit säikähdyksellä.
    Itsekin kaaduin raskauden loppupuolella portaissa ja onneksi loukkasin vain itseni. Vieläkin kyllä välillä tulee mieleen, miten kurjasti siinä olisi voinut käydä. No, joka tapauksessa seuraavana päivänä meille ilmestyi sellaiset nauhat portaiden reunaan...ei kaunista, mutta turvallista....mies pelästyi siis vielä enemmän, kun tulla rymistin alas rappuja isovatsa pystyssä.
    Hyviä vointeja täältä naapurista!
    J

    VastaaPoista
  14. Onneksi oli onnea matkassa.Muistan hyvin omat lentoni molempien lasten kanssa, ensimmäisellä kertaa olin matkalla joogaan ja toisella kertaa viemään toista leikkikouluun. kipeää otti mutta onneksi ei tullut mitään.

    Ja minullakin on mielikuva että sellaista pursotusainetta todellakin on olemassa..:).

    VastaaPoista
  15. Kiitos kaikille vielä.

    Mikä sitä saakin kaatumaan juuri raskaana. Muuttuuko keho ja liikeradat niin paljon, ettei hallitse mittasuhteitaan.

    J: olipas miehesi tomera ja nopea!

    Täältä saa muuten läpinäkyvää liukuestenauhaa portaisiin: netrauta.fi

    VastaaPoista
  16. Minulla oli samanlainen lento portaissa kun odotin esikoista. Tulin ihan kaikki portaat alas, sain kamalat mustelmat. Olin 8 kuukautta raskaana ja säikähdin tietysti vauvan puolesta kamalasti. Onneksi ei käynyt mitenkään, no paitsi että itse olin ihan mustelmilla. Luulivat neuvolassa että mieheni on piessyt minut, heheee..

    VastaaPoista
  17. Voi kauhu! Onneksi selkäpuolesi tajusi ottaa vastaan, ja säästi siis vatsapuolesi! Jotenkin kai sitä naisen vartalo osaa pitää huolen pikkuisesta. Itse pyörryin vähähappisessa huoneessa raskausaikana, vauvalle tietysti riitti happi, mutta mutsi - pyörry vaikka ettet käytä kaikkea happea!

    VastaaPoista
  18. Merja: joo, eikö olekin kauheeta kulkee ihmisten ilmoilla mustelmilla. Mulla oli kerran musta silmä (josta tänne irjoitinkin) ja kokoajan oli tunne että ihmiset luulee että olen saanut turpaani.

    Katseeni: kikatuttaa suorastaan tuo "pyörry vaikka..." näin se luonto tuntuu toimivan.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.