keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kuka pelkää luppakorvaa?


Orava on puussa ja pysyy.


Tässä on hyvä etäisyys. Puolitoista metriä aarteesta ja rapunverran koroketta, olen asemissa ja tuo puu, se on erityistarkailussa.


Koira sai työkaveriltani peuran lapaluun. Kuljin luu käsilaukusta törröttäen kotiin, vähän varuillani, ettei jo matkalla joku koira hyökkää luun kimppuun vieden minulta puoli käsivartta siinä ohessa.

Kotona annoin luun hyvilläni koiralle, joka salamana nappasi sen hampaisiinsa ja... laski sen kivetykselle ja jäi vahtimaan!
Nyt meillä on täälä käynnissä varsinainen näytelmä. Koira ei koskekaan luuhun, mutta ei suostu tulemaan sisään, eikä jättäämään pihaa. Vartioi sitä mustasukkaisena kaikelta elävältä. Myös ilmatilaa!

Onneton orava, joka eksyi pihamalle on ajettu puuhun, varis sai koiran ihan sekoamaan ja minullekin irvistellään. Mutta luuta se ei syö! Mikä ihmeen kypsytysmeininki tässä on menossa? Aurinkokuivattua peuranpotkaa lähipäivinä? Mitä se odottaa?

Toivon, että saan sen yöksi sisään.

***

Paistoin elämäni parhaat nokkosletut. Hoksasin surauttaa ne nokkoset ihan hienoksi sauvasilppurilla. Tuli niin ohkaisia ja rapeita. Söin kaikki heti ja olin vähän haikea, kun kukaan ei ollut jakamassa. Ei edes koira kärkkymässä. Jätin sille yhden. Jos saisin sen sillä vaikka harhautettua ja sisään yöksi.

Mies on ollut kohta viikon purjehduksella Saksasta Suomeen. Soitteli aamulla, että nyt alkaa pitkä meritaival Ruotsi-Suomi ja että kenttä häipyy. Heitä on viisi. Purjehtivat vuoroissa yötäpäivää. Tuuli on kuulemma kova, mutta tuo sentään kotiin päin. Toivon, ettei Siljat ja Viikkarit aja ylitse siellä öisellä selällä. Onneksi nyt on aika valoisaa.

Saan kotiin väsyneen miehen viimeistään sunnuntaina. No kunhan saan.

11 kommenttia:

  1. Voi luppakorvaa! Joskus sitä antaisi ihan mitä vaan että pääsisi otusten korvien väliin ja tietäisi mistä mikäkin metku johtuu :)

    t.Annukka

    VastaaPoista
  2. Koiran käytöstä en osaa analysoida, mutta hassua kyllä! Toivottavasti tosiaan saat rekun sisään yöksi, voipi tulla sisäkoiralla vilu ja sulla huonot unet!

    Tsemppiä yksinoloon. Kohta saat henkisesti levänneen miehen kotiin!

    VastaaPoista
  3. Hassu haukku, järjesti sulle yhden koiran live shown iltasi iloksi. No, herkkukin taitaa olla melko harvinainen.
    Yksinolo on joskus tosi kivaa ja rentouttavaa, toivon että se olisi sitä sulle nyt.

    VastaaPoista
  4. Pärjäilehän siellä,kohta saat oman kullan kotiin.Niin ja toivottavasti saat ystäväsikin sisälle.Toinen on ihan hassu:)

    VastaaPoista
  5. Annukka: meillä on jo teorioita pieneksi kirjaksi asti!

    Nonna: Joo, en olisi voinut sitä ulos jättää, onneksi ei tarvinnut! Miksi mä jotenkin epäilen tota henkisesti levännyttä miestä, vaikka siksihän se sinne lähti ;)

    Elämäni matkat: Liveshow jatkui sisällä, sillä mun oli lopulta pakko ottaa se hela lapaluu sisään uuninpellille, että koira rauhottuisi.

    Nyt alkaa olla kivat ja rentouttavat yksinolot ohi, kun kolmatta viikkoa täälä isännöin yksin melkein putkeen. Ja kaikki mitä pitäis tehdä seisoo. Tai no en yksin, onhan mulla täälä kavereita käynyt. Anteeks rutina.

    Sannu: Hihitin ja oikein nauroinkin niin monta kertaa eilen illalla. Toinen oli niin tosissaan sitä mieltä että orava aikoo viedä hältä aarteen.

    VastaaPoista
  6. Meidän vanhempi fieldi (11-v.)innostuu ajoittain mökillä myös vahtimaan kiveä iltamyöhään,pitää hakea sisälle nukkumaan. Ehkä maukas kauriin lapa oli liian iso syötäväksi ja senvuoksi tuota aarretta täytyi vahtia. Vanhempi fieldi menee sekaisin oravan,pupun ja fasaanin (ja kissan) hajuista.Maukkaita herkutteluhetkiä fielditytölle. Terv. Liisa ja fieldit

    VastaaPoista
  7. LIisa: Sen täytyy olla aika huvittavaa, tuon kiven vahtimisen. Pohdin täälä onko se iso uhkaava kivi kauempana, josta ei oikein tiedä mikä mörrimöykky se on vai onko sellainen kivenmurikka jota vahditaan aarteena läietäisyytenä.

    Aamulla oli kauhee suru, kun harakka oli nokkimassa luuta (en enää ottanut luuta yöksi sisään) Koira ryntäsi ulos niin ettei meinannut pystyssä pysyä kurveissa.

    VastaaPoista
  8. Melkoinen purjehdusrutistus, varmasti ihanaa ja mukavaa jos ei tule merisairaaksi mainingeissa niin kuin allekirjoittanut.

    Koira <3

    VastaaPoista
  9. Jonna: En voisi kuvitellakaan, että nukkuisin sinne tänne kallistelevassa veneessä, kun sitä viedään läpi yön kohti Suomenmaata. Olen kerran ollut välimerellä viikon purjeveneessä. Se oli lepolomaa, jatkuvasti yli 25 astetta, mitään ei tarvinnut tehdä ja yöksi satamaan, mutta kun vene aamuisin lähti liikkeelle niin kyllä tuli kiirus kannelle :)

    VastaaPoista
  10. Heippa vielä,selvennystä vahdittavaan kiveen,että sen pitää olla meidän fieldille suuhunkin sopivan kokoinen kivenmurikka. Niitä on peiteltynä metsänpohjaan ja hiekkaan ja kivien paikat tiedetään täsmällisesti.Se taitaa liittyä samaan käyttäytymismalliin kuin luunkin vahtiminen.Välillä se on aika ärsyttääväkin,kun rauhallinen ja mukava fieldi ei muuta mukavaa huomaakaan. Terv. Liisa

    VastaaPoista
  11. Hei! Eksyin tuolta facen kautta ihastelemaan blogiasi :) Sulla on kyllä tosi kiva blogi ja ihana fieldi <3 Meillä entinen springeri tuppasi olemaan hiukan omistushaluinen kaikille herkuille, vartio niitä mielummin kuin söi niitä :D Nykyään meillä asuukin pieni musta fieldipoika, joka on vasta niin pikkanen, ettei ole kovin montaa metkua oppinut ;D Jääräpäisyyttä on kyllä havaittavissa jo nyt :)
    Henna

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.