Sen toisen lahjan pakkasin Schjerfbeckin maalausaiheiseen postin omaan maksikirjepakettiin. Tarkistelin, että kirjoitetaanko tiedot käsin vain tuleeko sellainen tarra. Käsin. Siis henkeäni pidätellen huolella muotoilin osoitteen ja kiikutin tiskille. Koska tuo virkailija oli niin ystävällinen rentouduin pakettihysteriassani. Ei olisi pitänyt:
Sillä sekunnilla hän lätkäisi valtavan ruman tarran (jossa tiedusteltiin paketin sisältöä) siihen pakettin. Ihan maalauksen tytön kasvojen päälle huolettoman vinoon! Minulta pääsi huuto. Koko posti hiljeni, kun tuskani purkautui ilmoille: "Voi ei!!! nyt se meni ihan naamanpäälle!". "Miksi te postin ihmiset aina lätkitte merkit miten sattuu, siksi juuri äsken laitoin postimerkin itse", selitin ja häpesin spontaania reaktiotani.. Mutta mitä järkeä on niissä kauniissa merkeissä ja postipaketeissa, jos ne tärvellään yhdellä huoitaisulla.
No se virkailija meni ihan vaikeeksi. Ei enää tiennyt mihin olisi sen pikkuruisen "por avion" tarran laittanut. Marttyyrinä sanoin, että ihan sama. Olin ihan huonona ja koko lahjanantamisen iloni sikistyi. Kiukuttelin mielessäni, miksi arki on täynnä tuollaisia puusilmiä, jotka tavalla tai toisella turmelevat näkymämme, arkiset ilomme, maisemamme, tarve-esineemme...
Kotimatkalla tein korjaavan liikkeen ja suuntasin ostamaan jotain pientä kaunista arkeenne: Käykäähän arvonnassa!
Voi ei, niin tavallisen tyypillistä....
VastaaPoistaEiks ihmisessä pitäis olla sisäänrakennettuna jokin pyrkimys kauneuteen?
PoistaTajuan tunteen erittäin hyvin! Kyllä sillä on väliä, vaikka eräiden mielestä ilmeisesti ei. Itse olisin postitätinä varmaan toivottoman hidas tapaus; jokainen pieninkin postimerkki pitäisi laittaa viivottimen kanssa suoraan...
VastaaPoistaTai sitten vois suosiolla antaa aina merkit asiakkaan liimattaviksi!
PoistaVoi ei! Tiedän kyllä tunteen ja yhdyn Lorainnen ajatukseen siitä, että postineitinä ei tulisi kyllä kiitosta nopeasta toiminnasta,,,
VastaaPoistaHaha! Mutta usein ruman ja kauniin tekee kyllä samalla energialla ja rahalla! Toisilta vaan luonnistuu, ja toisilta ei...
PoistaMulla on samankaltainen kokemus, olin vaivalla askarrellut hienoakin hienomman kirjeen ystävälleni ja menin postiin ostamaan siihen merkkiä. Idiootti kun olin, annoin kirjeen postitädille ja sanoin, että siihen postimerkki. No täti rupesikin siitä pöydältä keräilemään kaikkia jämämerkkejään ja länttäilemään niitä siihen kuoreen. Lopputuloksena kuoressa oli joku 7 erilaista ja erihintaista merkkiä.
VastaaPoistaOli niin shokissa, että en pystynyt kuin suu auki tuoijottamaan tätiä. Hyvä etten ruvennut itkemään. En ymmärrä, miten joku voi olla noin ajattelematon. Huh, vieläkin sapettaa.
Vielä kauheempaa, kun olit ITSE tehnyt sen kirjeen ja juku vaan tuli ja sekunneissa pilasi sen. Ja ärsyttävintä on, että me kiltit tytöt vaan niellään. Munkin olis pitänyt sanoa, että haeppas kaveri uus paketti mulle ja pakkaa nää sinne, niin päästään harjoittelemaan sitä postilappusten liimausta yhdessä, jos sulta on jäänyt koulutus siinä kohtaa vajaaksi!
PoistaEn ymmärrä kanssa, miksei postitädeillä ole silmää kuinka merkit ja tarrat tulisi asetella. Ja kun selvästi näkevät, että toinen on hankkinut kauniin paketin tai kortin, niin ei kai sitä mennä pilaamaan erilaisilla tarroilla ja seka merkeillä. Postimerkkien myyjät eivät aina ymmärrä, kun pyydän nähdä minkälainen valikoima heillä on merkkejä. Haluan vain kauniita postimerkkejä.
VastaaPoistaMitä varten niitä erilaisia merkkejä sitten olisi. -ja miksi joka vuosi valitaan vuoden kaunein mekki!!
PoistaOn niitä onneksi kaunosielujakin postilla töissä. Muutamaan olen törmännyt, joka on oikein esitellyt uusia merkkejä.
Voi ei, ymmärrän tunteesi. Joillakin vaan ei ole silmää kauneudelle ja sitten lätkitään miten sattuu (tai eivät vaan ajattele) :( Itse ainakin tykkään saada kauniita paketteja ja kortteja, niinkuin tykkään antaa kauniita paketteja kaikkia yksityiskohtia myöten ajateltuna eli postimerkitkin on varmasti suorassa ellei just joku muu pääse niihin käsiksi :)
VastaaPoista