Nyt kun aurinko paistaa taas tajuan, miksi blogin kirjoittaminenkin on jäänyt. Isäkin jo soitti, onko kaikki hyvin, kun ei blogi päivity. Pimeänharmaiden kuvien postaaminen ei inspiroi, jos nyt ylipäätään yhtään kuvaa tulee otetuksi. Postaamista ei helpota, että joka kerta kun avaan netin kajahtaa tarmokas vaatimus "KAA-PO!!!" joka pitää sitten tulkita, että tarkoittaako se tänään Kaapoa vai Teletappeja, joka vielä varsin vaikea ääntää. Ja taistella sitten virtuaaliajasta kiukkuikäisen kanssa.
Tänään, aamulla heti, oli tartuttava kameraan ja uloskin nappasin sen mukaan. Valossa tiskirättikin näyttää hyvältä. Olen nauttinut vapaudestani ulkoilla valkoisilla hangilla ja pörrätä kaupungilla muiden pakertaessa työssä. Olen ahminut ihmissuhteita ja tapaamisia.
Viimeiset päivät ovat tuntuneet unelmalta ja soljuneet kuin tanssi. Eilinen ilman yhtään kiukkukohtausta, kaikki tarjoamani ruoka alas. Asioilla lapsi sammui päikkäreille rattaisiin, kuin ajastettuna, ja minä sain hoitaa asiani molemmat aivopuoliskot läsnä. Sitten pelkkää hymyä metromatka kotiin. Juuri sellainen päivä, joita tiedän kaipaavani kun tämä äitiysvapaa on ohi.
Vähiin käy, lintusen vapaudenpäivät.
"Valossa tiskirättikin näyttää hyvältä. "
VastaaPoistaHieno lause eikä vain siksi että on totta!
Piilomajan Kati
Valolla tosiaan on se vaikutus (minuun). Kaikki puuhastelu tuntuu mieluisalta. Lasit tiskikoneessakin ovat kuin smaragdeja ja rubiineja.
PoistaNyt vasta tupsahdin tänne blogiisin, mutta näyttää niin hauskalta! Tänne on varmasti kiva tulla piipahtamaan useamminkin :)
VastaaPoistaHupsista vaan ja teretuleman!
PoistaPäivällä ulkona olemisen vapaus oli hoitovapaalla yksi parhaimmista asioista. Siksi nelipäiväinen työviikko on töihin joutuneen pelastus, kun saa perjantaisin jatkaa hoitovapaan hyviä puolia! Kauanko vapaudenpäiviä vielä?
VastaaPoistaPari kuukautta, sitten huhtikuun alussa nelipäiväisenä työhön. Sopiva pehmeälasku meille kaikille! (ja kohta sitten onkin kesäloma!)
VastaaPoista