Karavaani ja varaani

Pidän kaupungin kerroksellisuudesta. Vanhoja puutaloja rintarinnan pilvenpiirtäjän kanssa. Seisovan tunkkaisen liikenneruuhkan vieressä puisto missä levähtää ja urheilla. Asfalttiviidakon seassa vihreät kukka ruukut. Jos liikennettä ei oteta laskuun täälä on turvallista kulkea naisen ja lapsen.

Hotellin uima-altaalla odottaa järkytys. Vesi on kylmää!! Siis sellaista kuin Suomessa lämpimänä kesäpäivänä, sen linnunmaitoisen sijaan. Lapsi alkaa itkeä ensikertaa koko 14kk kestäneen uimarin uransa aikana veteen mennessä. Miten se on mahdollista kyselen ja minulle väitetään, että vettä kierrätetään niin paljon. (No samea vesi ei siltä näytä.) Missäs nyt sitten oleskellaan sillä välin kun Mies tekee amusta iltaan töitä? Minähän eksyn tuonne kaupungin hulinaan sekunnissa.

Ongelma ei loppuen lopuksi ole suuri: Pääsemme ystävän clubille ja tyttö pääsee kahlailemaan lasten altaaseen. Sitä riemua. Käymme clubilla muutamana muunakin päivänä ja sen jälkeen lapsi menee muitta mutkitta jo hotellinkin vilpoisen veteen. Helpottaahan se!

Taksimatkalla clubille puristan vyöttömässä autossa lasta sylissä. Paluumatkoja taitamme kävellen. Lapsi antaa minulle lahjan: nukahtaa katukauppiaiden täyttämällä kadulla ja nukkuu tunnin sulounet kun minä löydän apajalta vaatteita 100 B kappale. Ostan niitä sovittamatta tusinan. Mitä sitten jos joku ei sovikaan, voin antaa 2.50 euroa maksaneen vaatteen eteenpäin. En voi uskoa onneani -ei mitään turisti-T-paitoja vaan ihania ohuenohuita paitapuseroita, tunikoita kuin suoraan katalogista. (No tältä laadulta en suuria odota, mutta mallit ja kankaat itsessään kuin minua varten.)

Tyttö herää ja ostan hälle vielä mansikat naposteltavaksi ja hän viihtyy siinä toisen mokoman. Tälläistä loman tulee olla! Lisäksi tunnen itseni maailmannaiseksi kun selvitän eksymättä tiemme takaisin hotellille. Pääsen elävänä rattaiden kanssa yli siitä hirveästä monikaistaisesta risteyksestä, jossa autot vilistävät väärään suuntaan ja kaksipyöräiset vielä koukkaavat eteen sivulta. Olemme kotona odottamassa Miestä palaavaksi, huilahdamme hetken ja lähdemme syömään.

Kotimatkalla vien lapsen vähän puistoon jaloittelemaan
ja koitan pitää lähes kaksimetristä varaanai loitommalla.