Ensimmäisenä päivänä raapotin lasta kainalossa ostamaan sandaaleita. (Suomessa ei oikein ollut sesonki ja varpaat pistivät jo pahasti viimekesäisistä) Sokea nainen saa minut pysähtymään: hän seisoo kuukadulla lipas kourassa viimeisimmillään raskaana. Tuossa vaiheessa minä makasin vilpoisessa kesätuulessa omenapuun alla.
Lykkäsin setelin siihen lippaaseen ja mietin miksi minä saan olla lomalla. Miksi minä saan ojentaa setelin ja miksi hänen lapsensa ei tule varvastossuja kummempia saamaan. Onko oikein olla täällä? Ainakin koitan lomailla nöyrästi ja elää ihmisiksi.
Tunnen helpotusta, kun puolentoista viikonpyöriskelyn jälkeen tuntuu, että kerjäläisiä on vähemmän kuin ennen. Voisiko se olla niin, vai liikunko nyt vain eri paikoissa?
Mies pohtii erilaisia asioita. Niinkuin, että miten tämä kaupunki saa ruokaa joka päivä yli yhdeksälle miljoonalle asukkaalleen.Ruokaa on joka kadunkulma täynnä. Palleroa, nyyttiä, nyssykää, varrasta, hedelmiä. Nuudeli paistuu, lätty kärisee, pata muhii. Kaikki tuntuu olevan tuoretta. Tai minne kaikki jäte viedään ja kuka sen kuljettaa? Missä ovat rekat ja roska-autot?
Äitiys tekee pehmoksi :) Itse liikutuin kun lehdessä oli kuva venäjän lastenkodista missä lapset nukkui levollisina. Kyllä meillä ja meidän lapsilla on aikas hyvin asiat.
VastaaPoistaNauttikaa lomastanne!
Hm, ainakin afrikassa muistan, että jätettä ei kukaan kerännyt -se vaan kasattiin kekoon jossa paloi ainainen tuli katkuten. Toivottavasti teillä on myös rentoa lomailua siellä :)
VastaaPoistaJanica: Oon aina ollut pehmo ja tuntunut välillä siltä, että ei voi mennä Ruotsia pidemälle, ettei ihmiskohtalot tärvele lomaa. Mutta hyvähän se on vähän perspektiiviä saada omiin kuvioihinsa.
VastaaPoistaPirkko: Niin silleenhän se tääläkin maaseudulla, mutta miljoona kaupungissa ei. Kyllä se pilvenpiirtäjän omistaja nostaisi metakan, jos siinä jotain käryyteltäisiin vieressä.
Matkoilla ollessa on hienoa juuri tuo uusien ajatuksien herääminen, havahtuminen toisenlaiseen todellisuuteen. Eihän tuollaisissa paikoissa aina ihan hilpeätä ole, mutta oma ymmärrys koko maailman suhteen kasvaa.
VastaaPoistaKiva päästä mukanasi matkalle!
Näyttää niin mielenkiintoiselta paikalta kuvissasi ja tarinoissasi! Minä en ole Bangkokissa koskaan käynyt -mutta nyt se ei tunnu enää niin "saasteiselta melupesältä" kuin olen kuvitellut. Kiitos postauksista!
VastaaPoista