"Äiti Marie oli hyvä ihminen. Hänen uskonsa oli yhtä yksinkertaista kuin maa, jota hän viljeli. Hän jakoi rangaistuksia hyvin harvoin - se ei juurikaan ollut tarpeen - koska syntiinlankeaminen oli hänen mielestään todiste siitä, että ihminen on onneton.
Abbedissa jutteli kaikessa rauhassa hairahtuneen sisaren kanssa ja palkitsi rikkomuksen sen vastakohdalla: varas sai lahjoja ja laiskuri vapautuksen päivittäisistä askareista. Abbedissan vankkumaton jalomielisyys saikin yleensä rikkomukseen syyllistyneen tuntemaan häpeää. Äiti Marie oli kuitenkin harhaoppinen kuten minäkin. Hänen uskonsa oli lähellä panteismia. Hän ei välittänyt monimutkaisista teologisista kysymyksistä, ja hänen filosofiaansa saattoi kuvailla yhdellä sanalla eli rakkaudella. Äiti Marielle rakkaus oli tärkeämpää kuin mikään muu."
Joanne Harris, Sarkaa ja samettia
(Pieni suklaapuoti, Karamellikengät))
Eilen illalla koitin rauhoittaa viikonlopun touhusta, juhlimisesta ja valvomisesta hämmentynyttä systeemiäni. Ensin tyhjentäen mieltäni piikkimatolla, mutta kun ei tämäkään tepsinyt hiivin peitto harteilla alas lukemaan. Kirja vei sellaisiin tunnelmiin, että nousin hakemaan ystävältä saadut riimut ja nostin yhden sekä itselleni, että miehelle. Luin peiton mutkassa mukavasti kerällä nautiskellen.
Hieno teksti!
VastaaPoistaPeiton mutkassa lukeminen kuulostaa kivalta. Minäkin luin pitkästä aikaa parissa päivässä koko kirjan. Ja nyt on tuossa uusi odottamassa. En kyllä voisi elää ilman kirjoja ja näitä rinnakkaismaailmoja.
VastaaPoistaIhastuttava äiti Marie... Taidan ottaa opikseni siitä jotakin. Tuollaisen abbedissan luostarissa olisi hyvä olla nunnana.
VastaaPoistaPanteistinen rakkaus on aika lailla tyhjentävä vastaus kaikkeen. Näin uskon. Ja peiton mutkassa mukava ihmisen olla.
VastaaPoistaRiimujen nosteleminen yön hiljaisina tunteina kuulostaa kutkuttavalta. Millaisia vastauksia ne antoivat?
VastaaPoistaLöysin blogisi hakusanalla ´arki´. Kävin lukemassa ja tulen toistekin...
VastaaPoistaOuti: Minäkin luin sen oikein moneen kertaan.
VastaaPoistaKirjailijatar: Rinnakkaismaailmoitapa juuri.Jotenkin romaanit tarjoavat jotain erilaista kuin elokuvat. Ja saa uppoutua useammaksi päiväksi jos on hidat maisteleva lukija, kuten minä.
Thilda: sellainen olo minullekin tuli, että tuota kullekin mitä kukin tarvitsee -filosofiiaa pitää viljellä arjessa.
Pellon pientareella: niinhän monen uskonnonkin peruskäsky kuuluu, mutta ihminen on alistanut monet uskonnot palvelemaan omia tarkoitusperiään.
Kirsikka: Ajattelen niin, että riimut herättävät ajatuksia, vastauksia löytyy sitten sitä kautta. Suoria vastauksia riimuilta ei taida kannattaa odottaa :)
Marjatta: Hauska tietää! Tervetuloa toistekin lueskelemaan rintamamiestalon arkea!
peiton mutka ja riippumattokin valmiina, hyvä kirja vaan puuttuu. saatan jopa jaksaa tämän kirjoituksen innoittamana kirjastoon tänään. kiitos!
VastaaPoistaOlenkin lukenut nuo kaksi kirjaa
VastaaPoista(en siis suklaapuotia). Karamellikengät oli varsin rentouttavaa luettavaa.
Kiva patja koirulle, värikin niin sopusoinnussa hakun kans:)
Isoinpapu: olen ihan laiminlyönyt kirjastoa, vaikka sinne ei ole kuin kivenheitto. Ehkä sinä puolestasi innoitit minut sinne lähiakoina.
VastaaPoistaEija: jäin heti miettimään, että Sarkaa ja samettia ei sitten sinunkaan mielestä voi kuvailla rentouttavaksi. Sen käsityksen sainkin jo takakannesta. Tänään jatkan vielä lukuja!