Kasa täytettyjä jalkoja
Tjaa, tarvitaan näköjään vielä kaksi jalkaa
lisää ja jokin läppä tänne alle.
Ja sitten ne silmät vielä pohdinnan alla.
Jonkin aikaa sitten mustekala aiheutti minulle suorastaan riippuvuutta. Sitten väsähdin virkkaamaan jalkoja ja tein muita juttuja. Nyt on kalmari koossa ja se matkustaa pitkin kotia. Lonkeroidensa ansiosta sen voi tyrkätä melkein mihin vain. Se näyttää myös hyvältä hattuna. Mies osaa uittaa sitä hyvin kalmarimaisesti ilmassa.
On ollut ihana olla kotona. Päivitimme remonttilistan. Mies sai makkarin lattian ruuvattua lähes narisemattomaksi kun minä seinän takana maalasin toisen makkarin seinät ja listat. Paikkamaalailin siellä täällä ja hankasin ikkunan pokkia Vimillä ja karhealla pesusienellä ja kas -niitä ei tarvitsekaan maalata! Rakastan Vimiä -Chif on kai sen toinen nimi. Sillä voi tehdä pieniä ihmeitä. Pitää vaan muistaa pestä se hyvin pois loppuviimeksi, muuten se vie kaikesta pinnan mennessään.
Lammas oli pettymys. Sen piti olla paisti, mutta paketista tulikin jotain ribsejä. Ja niissä oli kovasti jotain kalvoja välissä. Ostimme nimittäin porukalla kokonaisen lampaan -emmekä oikein tienneet mitä mikäkin valmiiksi pakattu osa oli. Emme jaksaisi syödä sitä uudelleen tänään, mutta pakko, kun sitä on vielä toinen mokoma jäljellä, ja liha on luomua. Toivottavasti se loppu päkäpää on sitä miltä näyttää, eli kyljystä ja jauhelihaa.
iiiihana!! <3
VastaaPoistaHieno!! Meilläkin karitsan paisti oli pettymys. Lähitilalla tuotettua, haluan kannattaa niitä, mutta ärsyttävän jänteikäs...Syötävät osat kyllä turkasen hyviä, jos se nyt jotain korvaa...
VastaaPoistaKiitos Kaisu!
VastaaPoistaKotivalo: just sellainen oli meidänkin! Ne osat jotka sai sieltä kalvojen ja purkkamaisten kerrosten alta naposteltua oli suussasulavia, vietyävän herrrrkullisia, mutta miten vähän syötävää siinä oli!
Kaunis yksilö!
VastaaPoistaMainio mustekala!Kalmarihan on erilainen ... suippo ...
VastaaPoistaMeilläkin lammas tänä vuonna pettymys.Yleensä niin takuuvarma herkku osoittautui syömäkelvottomaksi, kun äitini oli hyvässä uskossa ostanut "Uusiseelantilaista karitsan paistia", joka oli kätevästi sidottu verkkoon.Liha osoittautuikin suolavedessä ja ties missä uitetuksi jämäpalahässäkäksi.YÖK.Stockan herkusta!!!
Teija :)
VastaaPoistaAurinko ja kuu: Oikeessa oot, ne taitaa olla sutjakampia kavereita.
Mikähän epäonnen lammasvuosi nyt on?
Tuli ihan mieleen se lihaliima tuosta verkolla sidotusta hässäkästä. Jaiks!
Hauska mustekala! :D
VastaaPoistaLammas voi kyllä osoittautua vaikeaksi...itse en ole paistia koskaan hankkinut, mutta vanhemmillani on joka vuosi. Tänä vuonna se oli täydellistä, mutta on ollut muunkinlaista.
VastaaPoistaVekkuli mustekala!
Kiitos Thilda!
VastaaPoistaLiivia: voi kun olisinkin saanut paistin, niinkuin luulin, mutta tämä olikin kasa kylkiluita! Miehen kanssa meistä kummastakaan ei löydy sellaista luunkaluajaa joka nauttisi lihan nyhtämisestä luiden ympäriltä.
Hyvä mustekala! Onko sen jaloissa rautalankaa, kun noin taipuu?
VastaaPoistaHauska mustis. =)
VastaaPoistaIhana blogi sinulla.
Luin ja ihastelin ja hurmaannuin kuviisi.
Kiitos myös kommentistasi omassa blogissani...
Minusta tuo mustekala on hellyttävä tapaus, varsinkin jalat irtonaisina. Minuun ei ole vielä iskenyt remontti-, sisustus-, siivousvimma, joka kyllä aina keväisin iskee. Sitä odotellessa...lammasta ei meillä syöty, joten ei kyllä petyttykään.
VastaaPoistaHieno Musse!
VastaaPoistaJa ihania nuo teidän viimeiset "turistiretket". Oikein loistava idea, jonka voisi itsekin toteuttaa!
Mukavaa viikkoa!
Ilona: virkkailin sen tuollaiseksi kippuraksi, ei ole rautalankaa, mukavan pehmoinen on tämä kaveri.
VastaaPoistaUna: kiitos kovasti ja tervetuloa toistekin!
Kirjailijatar: katselin sitä jo kyllästymiseen asti "jalat nipussa" mutta nyt kun katson taas uudelleen niin aika huvittava se on!
Nonna: Kiitos nimestä, täten kastan sen Musse-mustekalaksi! Nimi olikin jo ehtinyt olemaan ongelma.