Jos alkaa jo metroasemalla virkkaamaan, virkkaa koko matkan ja liukuportaat ylös asti saa ehkä hullun maineen, mutta myös melkein jalan päivässä valmiiksi.
Olen lumoutunut näistä veijareista. Referoin vähän Jani Kaaron tekstiä. Video lopussa on hulvaton!
"Työkaluja käyttävien eläinten joukkoon on liittynyt ensimmäinen selkärangaton. Tutkijat raportoivat ensimmäisen kerran mustekalasta, joka kerää meren pohjasta kookospähkinöitä kodikseen.
Havainnon teki australialainen tutkija joka näki sukelluksissa, kuinka mustekala asettui kookospähkinän puolikkaan päälle makaamaan, suoristi lonkeronsa jäykiksi ja kipitti pois varpaillaan pähkinä "jalkojensa" välissä. Näky oli kuulemma komediallinen.Tämän jälkeen tutkijat varmistivat mustekaloja kuvaamalla, ettei kyse ollut yksittäistapauksesta, vaan mustekalojen käyttäytymispiirre.
Mustekala käyttää kookospähkinöitä suojana, jonne se vetäytyy vihollisia pakoon.
Jos mustekalalla on käytössään vain puolikas, se asettaa sen suu pohjaa vasten ja ryömii puolikkaan alle. Jos puolikkaita on kaksi, se kömpii toisen sisään ja nostaa toisen päälle katoksi.
Kyseessä on työkalujen käyttöön verrattava ilmiö. Ennen kuin mustekala nosti kookospähkinän syliinsä, se puhdisti niiden sisällön mudasta. Jos kookospähkinässä taas oli molemmat puolet jäljellä, mustekala irrotti ne toisistaan ja laittoi ne sisäkkäin kuin kaksi kulhoa, jolloin niitä oli helpompi kantaa.
Mustekalat osoittivat toiminnassaan samanlaista suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyttä kuin ihmiset, jotka aamulla purkavat telttansa, kantavat sitä päivän mukanaan ja pystyttävät sen kun tarve vaatii. "
Mustekala ja kookosalus
Mielessäni jättimäinen mustekala ja ihmetys siitä että kuinka monta kookosta ne tarvitsevat kodikseen, näin mielessäni kookoslinnan :)
VastaaPoistaOlipa hauska video :) Lapsi sanoi tuossa vieressä, että mustekalat osaavat myös avata kivellä osterin. Eivät todellakaan ole tyhmiä!
VastaaPoistaHauska ja piristävä juttu. Minäkin rakentaisin mielelläni talon kookospähkinöistä (ja aika paljon kuoria minulla onkin, jotain niistä täytyisi tehdä).
VastaaPoistaNäytti aivan siltä kuin mustekala olisi ottanut helmoistaan kiinni ja lähtenyt juoksemaan :) Hupaisia pikku olentoja. Tuleeko virkkauksesta kalalle mustekala kaveri?
VastaaPoistaValkoinen persilja: Jättikalmari tarvitsisi kyllä rekkakuormallisen: Vuonna 2007 Jättiläisuros tarttui pitkäsiimaan noin 1 800 metrin syvyydessä Rossinmerellä lähellä Etelänapamannerta. Mustekala painoi 450 kilogrammaa ja pituutta oli 10 metriä. Se painoi noin 150 kiloa enemmän kuin toiseksi suurin kiinni saatu lajitoverinsa.
VastaaPoistaKirjailijatar: ne todella siis käyttävät monipuolisesti työkaluja!
Jokke: se voisi olla ihan pätevä rakennusmateriaali. Muuraisi niitä yhteen kuin tiiliä.
Solen: Aika vekkuli todella. Kala saa kaverikseen mustekalan.
Fiksuja otuksia. Ihminen ei taida aavistaakaan miten paljon fiksumpia monet lajit on kuin luullaan. Minua ärsyttää se kun aina sanotaan että eläin tekee jotain vaiston varaisesti. Ihan kuin ne ei osaisi ajatella ja päätellä.
VastaaPoistaTunnen tuon sisäisen palon!
VastaaPoistaAion juuri kirjoittaa seuraavan postauksen samasta aiheesta siis koukkuun jäämisestä.
Itse istun autossa liikennevaloissa ja väkerrän isoäidin neliöitä.
Thilda: Ihmisen näkökulma on usein valitettavan rajoittunut. Kelpuutamme älykkyydeksi vain oman kaltaistamme älykkyyttä. Tahdommehan myös kuvitella olevamme maailmankaikkeudessa yksin "eihän siellä ole edellytyksiä elämälle" vaikka omalla pallollammekin on elämää jopa käsittämättömässä paineessa kilometrin syvyydessä, lähes hapettomassa tilassa. tai esimerkiksi suuressa kuumuudessa ja jäätymispisteessä.
VastaaPoistaEikai vaiston varassa toimiminen sulje älykkyyttä pois. Toimiihan ihmisnen kin usein vaiston varassa.
Myös delfiineistä tahtoisin tietää enenmän.
Kultsin Kämppä: hui, toivottavasti et aja! Tämä koukussa oleminen tosiaan voi olla kohtalokasta ja vaarallistakin.
Vaikuttavaa!
VastaaPoistahih :) onpa kiva ... ja sinäkin ilmeisesti teet jotain aiheeseen viittaavaa... näytäthän valmiina!!!
VastaaPoista