Olen tuskitellut hiusteni kanssa. Juuresta pukkaa nyt oma värini. Tuhkanruskea. Ei enään se hunaja kun lapsena. Mutta tuhkanruskea on yllättävän kaunis juuri nyt. Nyt kun aurinko ei ole sitä vaalentanut. Mieleni tekisi lakata hiustenvärjäysrumba.
Olen aina katsellut ihaillen kaikkien supisuomalaisten maantienväristen päiden perään matkalla työhön ja takasin. Harvenemissa määrin niitä näkyy. Sääli. Ihailen rohkeutta olla sellainen kuin on.
Miesten kanssa olen säälimätön. Heille en salli minkäänlaista värien kanssa lutraamista. (ja nyt puhun miehistä, enkä teinipojista, joiden totta vie on saatava venytellä rajojaan) Mutta omaa aitoa väriäni en hyväksy. Kasvoni jotenkin sammuvat, kun kuljen omassa hiusvärissäni. Ja nythän koko loppu puolimetriä hiusta on kaiken lisäksi kulahtanutta tummaa väriä purkista. Taidan joutua taas asioimaan purkilla.
Lapsena minulla oli pitkä vaalea tukka. Kun se ekaluokalla leikattiin (miksi?) ihan poikamalliin kotisaksilla kylppärissä, letitti äiti sen kahdelle palmikolle. Nuo palmikot ovat olleet läpinäkyvässä pussissa 26 vuotta. Otin ne äsken ensi kertaa ulos. Olivat tosi hennot ja silkkiset. Laitan ne kehyksiin kun kerkiän.
hiusten ja hampaiden säilöminen on jokseenkin outoa, mutta kyllä niitä on hauska katsella aikuisena. ainoa mitä musta (onneksi) ei ole säilötty on napannuoran tynkä. :D
VastaaPoistahiuksia olen omalta pojalta säilönyt, mutta en ole aivan varma alanko hampaiden keräilijäksi.. :)
Tuohon ekaan kommenttiin viitaten, en usko, että minustakaan on pojan hampaiden säilöjäksi, sitten kun se aika koittaa.. Tukkaa olen kyllä laittanut kansien väliin.
VastaaPoistaMullakin oli pienenä pitkä ja viljan värinen tukka. Mutta just ennen esikoulua itse halusin, että se laikataan ihan nutiksi. (Muistaakseni tää liittyi jotenkin siihen, että isosisko oli Dingo-fani?) Ja sitten tuo jo tummuikin.
Nätit on letit, mutta jotain kuvasta puuttuu. Siksi ensimmäinen kuva on jopa pelottava?
VastaaPoistaKannatan värjäämättömyyttä!
Mulla on oma väri. Tykkään kanssa. Mutta jotenkin tuntuu, kun ikää tulee, että omat muut sävyt haalistuvat eikä se maantienharmaa enää hiuksissa riitä. Minä olen puolestani harkinnut värjäyskierteeseen hyppäämistä. Ja pitkän kuontaloni saksimista. Tässä iässä ei teinin huoleton look taida enää riittää. Pitääköhän peijakas opetella meikkaamaankin?
VastaaPoistaKun näin letit ajattelin ensin:
VastaaPoistaolet leikannut lapsesi tukan ihan justiin.
Sitten ajattelin: eikun oletkin leikannut oman tukkasi.Keittiösaksilla, kun se on niin "muotiakin" nykyään;-)
Sitten ajattelin: tuo on tekotukkaa.
Olen katsonut kuvia moneen kertaan. Noissa hiuksissa on jotakin kiehtovaa mutta samalla mua aavistuksen kylmää jotenkin.
Minustakin lettittäin tai ponnarilla leikattu tukka on karmivan näköinen. Vauvan hiuskiehkura jossain valokuva-albumin uumenissa vielä menee, just ja just. :P
VastaaPoistaMielenkiintoinen lettikuva. Ensin ajattelin, ettà joku luuraa aidan takana, ja vain leitit on nostettu nàkymààn. Aikoinaan vàrjàytin hartioille asti ulottuvia hiuksiani, mutta sitten kyllàstyin kuontalooni ja leikkautin hiukseni lyhyeksi. Minulta kysyttiin, onko minulla huolia, kun hiukseni yhtàkkià alkoivat vauhdilla harmaantua. Sanoin ettà nyt huolet ovat poissa, siis vàrjàyshuolet. Nykyinen kampaajani (Keuruulla) sanoo jopa, ettà jos haluan hiuksiini purkkivàrià, voin samalla vaihtaa kampaajaa, sillà hàn ei aio hiuksiini vàrià laittaa.
VastaaPoistaKaisu: ehkä se oman lapsen lapsuus menee vanhemmilta niin hujauksessa että tulee jokin tarve säilöä sitä. Varsinkin, kun ennen ei valokuvaaminen ollut niin yleistä.
VastaaPoistaTeija: Nämä palmikot olivat 28 vuotta lapsuusalbumini välissä. siellä oli myös nippu vaaleanpunaisia onnittelukortteja tuoreille vanhemmille.
Valkoinen persilja: en tullut hetkeäkään ajatelleeksi, että tässä olisi jotain pelottavaa tai kammottavaa. Ehkä se on tavassa jolla letit aseteltuna tuossa vieretysten.
Nyt tuli mieleeni, että japanilaisissa kauhuelokuviassa kaikkialla on aina hiuksia.
Minulle nämä letit ovat kuitenkin vain ja ainoastaan kaunis muisto. Ajattelen että äitiäni kuitenkin hirvitti/ säälitti katkaista pitkät palmikkoni.
Outi: Varsinkin talvella sitä kaipaa jotain väriä, kun naama on valkoinen kuin kalkkilaivan kapteenilla ja mustat silmänaluset ilmestyvät samaan tahtiin kun kesän päivetys häipyy.
Piilomaja: Osaatko sanoa mikä kylmää? Olisi mielenkiintoista tietää. Minä en kuulu niihin joita kammottaa hiukset lavuaarissa tai leikatut kynnen palaset, sen kummemin kuin että ovat epäsiistejä. Suhtaudun näihin letteihin vähän kuin muihinkin luonnon aarteisiin, simpukoihin sun muihin, joita olen kova keräilemään.
VastaaPoistaMinulla näihin palmikoihin liittyy vain kivoja assosiaatioita. Muistan kun äiti palmikoi hiukset. Jotenkin se rakkaus, kun hän halusi säästää ne. Leikki-iän loppuminen. Minusta tuli koulutyttö.
Tiivi: saman uteliaan kysymyksen haluasin kysyä sinulta, kuin Piilomajalta.
Lissu: nostan hattua kampaajallesi ja sinulle! Oma hiusväri alkaa olla niin harvinainen että jos se on mieluisa niin sitä kannattaa kantaa ylpeänä!
Minua ei kammota kynnet tai hiukset lavuaarissa tai mikään tuommoinen. Hampaiden kammoamista en tajua ollenkaan.
VastaaPoistaKUn ajattelen mistä tämä "kylmäys" tulee niin on pakko myöntää etten edes tiedä. Arvelen että se on jotenkin "opittu juttu". Tietoisesti ajattelen että tukka on kuollutta ainesta, mutta ehkä siinä on se että se on kuitenkin ollut "osa jotakuta".En voi sille mitään että tulee mieleen "tämä on ainut asia mitä hänestä jäi jäljelle".
Tulee mieleen että kantaja on kuollut.
Ehkä olen lukenut liikaa dekkareita tai jotakin, tai ehkä tämä reaktion on tosiaan hiukan "opittu" tyliin nainen huutaa IIK kun näkee hiiren (vaiken mä kyllä huuda).En suinkaa ajattele että on tyhmää tai sairasta säästää tällaisia juttuja. Sellaiseen arvioon mulla ei olisi varaa...kun ajattelee mitä kaikkea itse kerään.
Voi, miten kauniit! Minäkin laittaisin kyllä esille jos tuollaiset lapsuusmuistot olisi :).
VastaaPoistaPiilomaja:
VastaaPoistaOn varmaan paljon opittuja reaktioita. Tuo "hänestä ei jäänyt muuta jäljelle ajatus on aika luonnollinen. Olisihan tuo palmikko saanut ihan toisen merkityksen jos min olisin kuollut.
siitä olisi tullut jokin "muinaisjäänne"
Olen luonteeltani melankolikko. Tykkään haikeista asioista. Ehkä palmikoissa on jotain surumielistä.
Hmmm...Jos taas olisin kuvannut ne pitäen palmikoita pinsettiotteella korvieni juuressa iloisesti irvistäen, olisi vaikutelma voinut olla iloisen peppimäinen.
tästähän tuli mielenkiintoinen ajatussikermä.
Anonyymi: Mies ehti jo kauhistua kehystettyjä lettejä. Saan laittaa ne korkeintaan johonkin omaan askartelusoppeni.
Olet aivan oikeassa tuosta että toisella tavalla esiteltyinä samatkin asiat "muuttuvat toisiksi". Minusta se on kiinnostavaa ja pyrin itse blogissanikin toisinaan leikkimÄän tuolla.
VastaaPoistaHaluan muuten vielä lisätä sen että se "kylmäävä" tunne ei oikeastaan tarkoita mitään sinänsä negatiivista.
Minulle saman tapainen tunne usein katsoessani Helinän ottamia valokuvia (http://valkeajanis.blogspot.com/) ja olen sen hänelle kertonutkin. Näen hänen kuvissaan usein jotain "jännää", kuin katselisi jotakin hiukan jännittävÄÄ elokuvaa, ei mitään kauhua kutenkaan.
Piilomaja: Älä ollenkaan pelkää, että minulle jäisi negatiivinen fiilis. Päin vastoin. Mukava tällaisia kommentteja on saada joista pulppuaa keskustelua! Jos jostain tulee 20 "voi kun söpöä" -tyyppistä kommenttia, niin siinähän ihan keskustelu tyrehtyy kun eihän siihen ole muuta sanomista kuin että "kiitos, kiitos".
VastaaPoistaSelvä. Mulla on vaan aina kova huoli siitä että osaisin sanoa juuri tasan kuten ajatelen.
VastaaPoistaTuon asian japanilaisista elokuvista ja hiuksista huomasin nyt vasta. Totta puhut!
Aiheutit keskustelua, jännää miten ihmiset näkevät asiat eri tavalla ja etenkin kun niihin liittyy hyviä/ huonoja muistoja...
VastaaPoistaMutta joo seinälle vain
Piilomaja/Violet jo ehti täällä vastailla. Minuakaan ei kylmää kynnet tms. tai vaikkapa luut, vaikka niistä ainakin olisi pitänyt "oppia" lukemaan kauhuelementtejä.
VastaaPoistaVaikea tosiaan perustella tuota tuntemusta... Yritin miettiä, mutta en keksinyt mitään syytä.
Ehkä se liittyy kuvaan lapsesta: tyttömäiset letit kuuluu olla iloisen lapsen päässä. Vähän sama kuin jos näkee vaikkapa hylätyn, rikkinäisen ja likaisen, nuken, silloinkin tulee "omituinen tunne".
Olipas selitystä. :)
Koskettavat letit. Monella tapaa.
VastaaPoistaMä oon säilönyt lapseni hampaita, ne roikkuu itsetekemäni samaanirummun koristeina ;)
pirkko
http://pirkko.vuodatus.net/
Valkoinen persilja: Ehkäpä laitan ne johonkin omaan soppeen.
VastaaPoistaTiivi: kiva kun vielä palasit. tunteitahan tulee ja menee, eikä niille tarvitse olla selvää selitystä. Siksi vaan kyselin, että jos olisi ollut olisi ollut mukava tietää kun herättivät tunteita.
Pirkko: shammanirumpu on mahtava, ja vasmasti saa taikavoimia oman lapsen hampaista ;)
Minullakin on tuollainen letti ollut joskus jossain, yksi paksu. Lieköhän olemassa vielä :) Suloinen muisto.
VastaaPoistaOman värisenä on hyvä olla. Niin hyvä, etten ole kertaakaan katunut värjäämisen lopettamista. Aluksi hirvitti, mutta mitä enemmän sitä omaa väriä tulee esiin, siihen alkaa tulla eri sävyjä ja se vasta alkaa näyttää itseltään. Pelkkänä juurikasvuna minullakin oli ihan harmaa ja kasvot tuntuivat tunkkaiselta, mutta nyt pidempänä tukasta löytyy ajoittain myös se lapsuuden hunaja. Suosittelen!
Eikös se koti ole oma soppi?
VastaaPoistaYksi hienoimmista aarteista mitä joskus lapsuuden kodissa sain ihastella oli äitini lapsuuden letti. Pitkä ja paksu. Minulta jäi huomattavasti lyhyempi ja tylsempi, enkä tiedä onko sitä edes tallella. Minun tytöiltä ei pahemmin hiuksia ole säästetty, esikoielta taitaa joku haituva jossain laatikossa olla.
VastaaPoistaMinulla taas herää säilötyistä kiehkuroista sellainen hölmö ajatus, että onpa hyvä että kyseisen henkilön dna:ta on säästössä, että jos joskus tarvitaan...
Villilintu ja Vilijonkka: en siis olekaan yksin lettini kanssa!
VastaaPoistaAika villi ajatus tuo dna:n säästäminen.
Villilintu: totta, se juuren sävy ei välttämättä ole koko latvan sävy. Sen unohtaa kun tukkaansa värjää. aito on aina eläväisempi.
Valkoinen persilja: koti on jaettu soppi ;)