Naisten taidesalonki

Väsynyt edelleen olen, mutta tyytyväinen. Perjantaina nostelin matot rullalle, hain lisää halkoja sisään lämpenemään ja tein tilaa maalailijoille.

Lauantaina puolilta päiviltä saapuivat ensimmäiset ja brunssilla aloittelimme.
Näpertelimme ensin kukin omiamme. Kolmen maissa virittelimme olohuoneen takan mallille lämmikkeeksi. Piirsimme 3 minuutin kroqueta parinkymmenen minuutin sarjoissa. Kaunis valo laskeutui huoneisiin kevyt musiikkikin soi, kunnes unohtui vaihtaa levyä.

Olin pohjustanut kolme kaunista pohjaa, mutta arastelin piirtää niille, kun kynäni takkusi harjoituksen puutteesta. Kesti jonkun aikaa löytää oikea väline ja rentous. Kenties 1 minutin kroque olisi tuonut viivaan vielä lennokasta huolekkuutta. Sain kuitenkin kuvia pohjiini.

Väki vaihtui moneen kertaan, kuutisen meitä oli kerrallaan aamusta iltaan. Loppuillasta teimme pidempiä asentoja, pidimme taukoa. Välillä tunnelma oli suorastaan harras, kun koitimme hahmottaa ihmisvartalon linjoja. Välillä syntyi iloinen supina, söimme, vähän viiniä joimme ja illalla viimeisten kanssa saunoimme. Sunnuntai aamuna vielä muutaman kanssa jatkoimme, mutta sitten aurinko houkutti meidät puolentoista tunnin lenkille jäälle.

Kauneutta ja voimaa näin, kun katselin kymmenen kovin erilaisen naisen herkkiä käsiä. Olen vähän liikuttunut...kiitos. Tästä jää hyvä muisto, ja yksi otti jo pallon vastaan ja sanoi keväällä jotain vastaavaa järjestävänsä.