sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Potemisen ABC





Jokaisella taitaa olla omat tapansa potea flunssaa. Toisen vain odottelevat ja antavat ajan kulua, toiset hakevat heti antibiootit ja eräät, taidan kuulua niihin, käyvät läpi kaikki vippaskonstit selättääkseen flunssan "etuajassa". Ja lisäksi vielä koittavat varmistella, ettei seuraava iske samantien. Se miten sairastetaan, juontaa kai juurensa jo lapsuudesta. Kipeänä taannumme haluamaan noita samoja lapsuudesta tuttuja ja turvallisia rituaaleja. Nämä kuuluvat omaan toipilasaikaani.

A. Kotiapteekki
Heti kun tuntuu siltä, että nuha on tulossa rupean naukkailemaan Aconitumia ja Echinaforcea. Sillä olen ohittanut monta pöpöä. Jos pöpö kuitenkin kampittaa vaihdan muutaman päivän päästä Gelsemiumiin. Nuuhkin poskiontelot auki thaimaasta ostamallani mentolin tuoksuisella inhalaattorilla, vastaavia myy kuulemma Vicks. (muistatteko lapsuudesta tuon kirvelevän voiteen jota levitettiin nenän alle?) Juon inkivääriteetä ja hieron varpaiden väliin tiikerisalvaa, ihan kuin äiti jo lapsena. Kuivaharjaan. (Iho edustaa vyöhyketerapeuttisessa mielessä keuhkoja.)

Jos onteloissa alkaa tuntua kurjalta otan Duaktinia. Sitten jos menee ihan kamalaksi pyydän lääkäriltä suihkuteltavaksi Nasonexiä, mutta antibioottikuuria en ole nuhaan syönyt 20 vuoteen.







B. Nuharuoka
Kun muu ruoka lakkaa maistumasta, on yksi ruoka joka uppoaa minuun aina. Kun kynnelle kykenen, teen suuren kattilallisen kasviskanakeittoa kookosmaitoon.

Otan vähän mitä kausi tarjoaa, mutta
useimmiten
palastelen kattilaan keittymään:
porkkanaa
kukkakaalia
sipulia
inkivääriä
palsternakkaa


Paistan kananpojan paistijauhelihan (jos jaksan, jos en jaksa laitan sen suoraan kattilaan mausteineen) ja maustan tavanomaisten pippurien ja suolan lisäksi garam masalalla, thai currilla, jeeralla tai mitä nyt löytyy. Tavoittelen mausteista, kun nenä on niin tukossa, että maut vaimenevat

Kippaan kananpojanjauhelihan jo vähän

keittyneiden
kovempien juuresten sekaan ja lisään
kookosmaidon,
paprikan ja
kesäkurpitsan

jotka tarvitsevat vain hetken pehmetäkseen.

VINKKI: Jos olet oikein henkitoreissasi, osta valmiiksi pestyt babyporkkanat ja korvaa osa juureksista pakastepussin juureksilla. Parsa/kukkakaalin nyt jaksaa aina lohkoa sekaan.

Syön tätä aamusta iltaan ja kun se loppuu voisin syödä lisää.


C. Se kuumeeton päivä.
Flunssassa töihin palaaminen sairauslomalta on minusta varsinainen taitotemppu! Monesti yritän töihinpaluuta jo päivää liian aikaisin:

Tyypillisesti unirytmi on ehtinyt muutamassa päivässä mennä sekaisin, eikä uni ota muutenkaan tullakseen, kun ontelot pukkaavat tukkoon ja yskä ei ota loppuakseen. Makuulle meno oikein pahentaa tätä. Kun valvot ensin puoli kahteen tämän ja kutiavan kurkun kanssa ja heräilet sitten pitkin unta yskänhakkaukseen tiedät jo yöllä, ettet aamulla ole työkuntoinen.

Sitten aamulla, kun saisit nukkua tahdot vain nousta ylös, että saisit nenän auki ja hengen kulkemaan. Kun nouset ylös alkaa keuhkojen lima irrota ja saat taas yskiä. Päivemmällä koitat lepäillä, mutta et ole enää niin sairas, että voisit surutta antaa itsesi nukkua. Muuten olet taas yöllä kieppumassa rullaantuneissa lakanoissa, kun uni ei tule.

Päätettyäni jäädä vielä päiväksi kotiin siunailen pitkin päivää, etten vielä mennyt töihin ja saa vielä hetken huilia.








D. viihdyke
Olen kantapään kautta oppinut, että toiset haluavat nuolla haavansa yksin, kuntaas toiset kaippaavat kädestä pitäjää. Yritin ensimmäiset kolme vuotta aina tyrkyttää Miehelle erityisen paljon huomiota ja hellyyttä silloin harvoin, kun hän sairasti. Hän vaan rasiintui siitä. Vastaavasti koin, että hän jätti minut, joka olisin kaivannut sitä erityishuomiota, heitteille häipyessään jonnekin jättäen minut yksin potemaan. Söi joskus vielä ruuatkin mennessään. Tästä on onneksi päästy ja meillä on ollut yllättävän mukavaa, kun olemme köhineet täälä puolikuntoisina.

Mutta niin, mitään hätää ei ole, jos on sen verran tolkuissaan eikä flunssaa pakota päätä, että pystyy lukemaan. Mies lukee dekkareita niin, ettei näe eikä kuule, minä olosta riippuen joko selaan lehtiä, tai uppoudun sellaiseen kirjaan, joka vie mahdollisemman kauaksi näistä oman tyyppisistä ympyröistä. Mieluiten vähän taikuutta, tyyliin Pieni Suklaapuoti.

Katseltuani päivätolkulla kotia ja selattuani sisustuslehtiä palan halusta sisustaa ja siivota. Laadin listoja siitä mitä pitää ostaa, numeroin remonttikohteet tärkeysjärjestykseen ja päätän siivota tuon ja tuon paikan heti kun flunssasta pääsen. Jotain on sentään saatava tehdä! Pitäydyn pikku jutuissa, kuten lanka- ja sukkalaatikoissa, joita vähä kerrallaa järjestelen sängyllä risti-istunnassa, ettei pää räjähdä.

13 kommenttia:

  1. Hauska ja erilainen postaus :) Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus!
    Itsekin huomaan innostuvani joka syksy aina uusista itseparannustropeista. Viimeinen välähdys tuli, kun muistin mummon aina laittaneen valkosipulia tyynyliinan sisälle flunssaisena. En tiedä auttoiko, mutta olin back in business kolmessa päivässä. Töissä kyllä huomautettiin hyvinkin vahvasta valkosipulin löyhkästä ja passitettiin vielä päiväksi kotiin "tuulettumaan".

    VastaaPoista
  3. Miten hyvä postaus!! Mitkään huutomerkit eivät nyt riitä. Flunssa on muuttanut meille. 3 viikkoa sitten viimeksi sairastettiin. Jopa mullakin kuumetta, höh. Ja taas täällä podetaan; uusi kierros. Että tuli tarpeeseen tämä. Luen kuule tämän vielä monta kertaa.

    VastaaPoista
  4. Teija: Varmaan flunssaturhautumani purkautui tähän!

    Kultsin kämppä: Vai lähettivät tuulettumaan. (naurua) Meillä on valkosipulitaiat pannassa. Mies ei siedä sisäisesti, eikä ulkoisesti.
    Sukkiinkin yksi ystävä neuvoi valkosipulia murskaamaan, on siinä varmaan jokin perä!

    Outi: Joo, tulipas megapostaus, ajattelin, että kukaan ei jaksa lukea loppuun, kun tekstiä vaan tuli ja tuli! Flunssa mokoma kiertolainen taitaa levittää kurjuuttaan joka toisessa talossa.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaapas tutulta, vaikka itse olen onneksi toistaiseksi säästynyt flunssalta. Pikaista paranemista!

    Kanakeitto on taatusti hyvää!
    Babyporkkanat pistivät silmiin, sillä olen lukenut jo pariin otteeseen netistä, että ne pestäisiin kloorivedellä eikä näin ollen pääse omaan kauppakassiin. Multaporkkanat rulettaa! Pakastevihannekset ovat mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto, silloin ei jaksa tai ehdi tekemään kaikkea alusta alkaen itse.

    VastaaPoista
  6. Tämä kirjoitus sai flunssan potemisen kuulostamaan jopa tunnelmalliselta (tukkoisuutta ja yskää lukuunottamatta).

    Pikaista paranemista ellei rohdot ja herkullisen kuuloinen kanakeitto ole jo tehonneet!

    VastaaPoista
  7. juu, juu, oli kyllä hyvin paneuduttu taudin olemukseen ja helpottamisen taitoon.
    "Valitettavasti" olen tosi harvoin kipeä mutta panen silti muistiin.

    VastaaPoista
  8. Kipparin morsia: vai sekin vielä, että pienokaiset on uitettu kloorivedessä. Juuri tässä mietin, että eikös meidän juomaveteenkin lisätä klooria. Määrät on tietty ne mitkä kiinnostaa.

    Anonymi: Johtuu varmaan siitä kun ääni tehosteet puuttuu. Kyllä tunnelma tehokkaasti kaikkoaa kun täälä kähisen, niistää töräyttelen ja yskin!

    Piilomaja: No tämä flunssa on kyllä ollut empiirisen tutkimuksen kannalta yliveto!

    VastaaPoista
  9. Hauska juttu! Täällä naureskelee toinen ehkä jo kohta entinen flunssainen. Mulla vaan ei ole tuollaista a-luokan toipilasaikaa, kun on tätä elämää ympärillä... =)

    Ihana keitto-ohje!

    VastaaPoista
  10. Nonna: lasten kanssa on tosiaan meininki toipilaana ihan eri. Varsinkin jos ei voi lykätä niitä edes päivän ajaksi päivähoitoon. Silloin on tosiaan oltava kunnossa, ennenkuin lähtee töihin, kun ei voi laskea sen varaan että makaa loppu illan.

    VastaaPoista
  11. Ihanalta kuulostava juttu! Itse kuulun ainakin niihin jotka eivät mene lääkäriin, vaan troppaavat kotona joko samantapaisesti luontaismeiningillä kuin sinä, tai sitten pahemmassa tilanteessa apteekin lääkkeillä. Luin joskus jostain että kipeänä ei pitäisikään syödä, vaan olla mahd kevyesti, juoda ja ehkä jotain hedelmiä vähän popsia.

    Mutta tuo sinun keitto sai veden herahtamaan kielelle oitis!! :)

    VastaaPoista
  12. aivan todella todella hieno takka! tuollaisen ottaisin minäkin oitis!

    VastaaPoista
  13. Thilda: jouduin eilen antamaan periksi ja menmään lääkäriin ja ottamaan antibioottikuurin. Kahteen kymmneen vuoteen en ole flunsaan antibiootteja syönyt,mutta moni on ollut kipeenä kolmenkin viikkoa, eikä sellaisessakaan taudin pitkittymisessä ole järkeä :(
    No nyt on sitten seuraaviakin flunssia varten yskää hillitsevää yskänlääkettäkin.

    Liivia: Takka on minunkin suosikki. Kuka lie sen tehnyt? Pohdin, että kenties se talossa asunut kultaseppä on saattanut tehdä ikkunoiden koristekaltereiden lisäksi nämä takan luukkujen kahvatkin.

    Mosaiikit on hellyyttävästi keikallaan.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.