Tänäkin vuonna pidettiin puutarhajuhlat ja entiseen tapaan kutsuttiin pari sataa henkeä. Juhlijoita tuli taas reipas 50 ja lapsia "kaupanpäälle". Olisikin aika yllätys, jos joku vuosi suurin osa pääsisikin tulemaan...ollaan vähän luotettu siihen, ettei...
Pippaloiden luonne on kuuden vuoden aikana muuttunut sen verran, että aamu kuuden sijasta porukka alkaa kaikota puolen yön jälkeen. Booliakin olemme tehneet 10 litraa vähemmän. Lapsista se johtuu. Kuitenkin, jo silloin kun meillä ei ollut lapsia, lapsijuhlijat olivat . He tuovat mukanaan sellaista eloa ja välittömyyttä, johon aikuiset eivät pysty boolimaljan vesirajan huvetessakaan.
Meidänkin taapero (niin juuri, ei enää vauva...) oli mukana menossa. Kuningasajatus oli ottaa lapsenvahti juhliin. Siellä väentungoksessa olisi helposti jäänyt ovet rappusiin auki jne. ja elleivät päät nyt ihan halkeilleet, niin ainakin vaaranpaikat lisääntyivät. Kun vastuu jakautuu monelle, eikä oikein tiedä kenellä on pallo.
Kävi tuuri ja sattui ihan mahtava lapsenlikka. Hän tuli tuntia ennen, jolloin meillä oli tyypilliseen tapaan kova tohina ruokien laittamisessa, ja häärimme alusvaatteissamme sekopäisenä. Joskin täytyy sanoa, että kastajaisista opittiin, että kaikki käy hitaammin ja nyt oltiin selvästi valmiimpia kuin koskaan!
Viehättävän lapsenvahtimme lähdettyä asianmukaisesti taksilla kotiin, miesvieraidemme vokottelusta huolimatta, laitettiin lapsi illan edetessä pihan perukoille nukkumaan, josta sitten kiikuttiin sänkyyn aikanaan.
On ihana huomata, että lapsen kanssa elämä taipuilee entisen tapaan moneen, kunhan vaan vähän järkkäilee ja taipuilee tietysti itse eniten. Tänä ensinmäisenä vuonna ollaan huomattu, ettei mihinkään olla jouduttu sanomaan ei, ollaan menty, tehty ja matkustettu, vai se tekemisen tapa on muuttunut.
Tehtiin tänä vuonna tälläinen vieraskirja keskeneräiseen vessanseinään. Alaosan ottivat taaperot haltuun. Yläosaa ei sitten viitsikään julkisesti esitellä, siitä pitivät aikuiset huolen.
Eräskin onnellinen joi seuraavana päivänä nassu muikeena ensimmäisen pillimehunsa. Ei tuntunut haittaavan, että kastui koko yöpuvun rintamus.
Voihan suloista erästä onnellista, niin valloittava hymy <3
VastaaPoistaJuhlat kuulostaa hyviltä, kuten arvata saattoikin. Harmittaa, kun ei kuntoni kestänyt.
Ei taida olla lasta päällä maan, jonka päivää ei pillimehu parantaisi.
PoistaNäinhän se menee, ja kuulemma kiihtyy vain meno.
VastaaPoistaVoi kuinka toinen näyttää onnelliselta pillimehunsa kanssa :)
VastaaPoista