tiistai 26. helmikuuta 2013

Krapi -Koh Lanta





 

Otamme Krabin lentokentältä Taksin Koh Lantalle. Automatka kestää kaksi tuntia. No periaatteessa. Todellisuudessa odottelemme sen verran jo pelkästään kahta pikkuruista lauttaakin uima-altaan kuvat silmissämme. Me juoksemme vilkkaan tyttäremme perässä, sylisä hän ei suostu istumaan, mutta paikalliset rakentavat (siltaa?) siinä armottomassa auringossa.
 
Lopulta taksi vie kuitenkin etuovelle asti ja perillä odottaa kauneimmista kaunein puutarhan ympärömä hotellialue. Sen toinen pääty on meressä ja me saamme kiivetä yöksi kukkulalle söpöiseen bungaloviin. Vielä emme ole huomanneet, että mitä tulee äänieristyksiin, siellä on kuin teltassa nukkuisi. No mitä siitä, me laitamme tulpat korviin, kun naapurin juhlijat palaavat tai ilmastointi surruttaa. Aamuisin kuuntelemme gekot ja siritykset ja kurnutukset.







 
Täytyy sanoa, että puolitoistavuotiaan kanssa matkustaminen on kuusikertaa niin työlästä kuin rintamaidolla olevan tyytyväisenä paikallaan köllöttelevän puolivuotiaan.  En ole ihan vielä päässyt lomatunnelmaan ja antanut olkapäideni laskeutua. (Koneellekaan en ehtinyt ekaan puoleentoista viikkoon. )Taitaa olla paras alkaa totutella ajatukseen, että aikaa ei siunaannu  köllötellä hieronnassa ja lapsi ei istu illallisen aikaan tyytyväisenä käteen lykättyä leipää nakerrellen vaan keikkuu vesialtailla tai harjoittelee rappusia henkensä kaupalla – ja laittaa sitten ne kaduilla konttaamansa kädet suuhun kera jonkin löytämänsä. En tarvitse mikroskooppia arvatakseni mitä kaikkea saastaa hän on niellyt.

8 kommenttia:

  1. No onpa vaikeaa tuo lomailu lapsen kanssa. Asennetta. T.neljän viiden vuoden sisällä syntyneen lapsen matkusteleva äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi,

      Minulla ei ole tarvetta vertailla matkojani muiden matkoihin, oman kokemukseni on, että minulle 6kk ikäisen lapsen kanssa matkustaminen oli monin verroin huolettomampaa. (Tuolloin en tosin ollut kymmentä päivää lapsen kanssa kaksistaan suurkaupungissa. Taisin olla vain viisi päivää.)

      Toivotan sinulle ja perheellesi lempeitä matkoja jatkossakin. Samoin myös kaikille vanhemmille, jotka haluavat ja jaksavat erilaisista lähtökohdistaan huolimatta lomailla lapsiensa kanssa, oli se sitten reppureissu tai täysihoito.

      Poista
  2. Ihania lomakuvia! Hieman ärsyttää katsoa omalle takapihalle jossa on ihan valtava lumikinos.. :D

    Hei, mulla on blogissa Clarksin laukkuarvonta, käy kurkkaamassa :)

    IHANAA LOMAA!! :)

    http://kuplatupla.blogspot.fi/2013/02/nyt-arvotaan.html

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat reissustanne mukavasti.
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
  4. Hyvä Anonyymi,

    Voisitko antaa ihan käytännön vinkkejä miten matkustaminen neljän lapsen kanssa menee sujuvasti. Kuinka monta aikuista on mukana matkoilla, jos yksi tai kaksi, miten pärjää eri suuntaan säntäilevien lasten kanssa? Miten lentokoneissa jaksavat olla lapsesi häiritsemättä muita matkustajia, millä viihdykkeillä?

    VastaaPoista
  5. JAHAS, KOMMENTOINTI ALKOI TÖKKIÄ; JOTEN VASTAUKSENI TÄÄLLÄ ALLA!

    PÄIVI: ihanaa, mies sanoikin juuri, että miten voi olla ettei naisella ole mustaa laukua, joten tilaa olis yhdelle sellaiselle!

    Kiitos KATI: Ruusut ja risut täälä luetellaan, kun reissussa rähjäännytään ja ehjäännytään. Ja kaikkea ei onneksi tarvitse ääneenkään sanoa kun voi kuvistakin lukea.

    ANONYYMI 2: Mietin ihan samaa. Välillä tuntuu, että kanssamatkustajien huomioiminen ja varjeleminen tälläisen kiukkuikäänsä aloittelevan vilkastuksen kanssa, jonka volumit välillä nousee kattoon, sen stressin enimmäkseen aiheuttaa. Ja tietty halu antaa valvovan haukansilmänsä välillä levätä...ja ehkä vaihtaa kokonainen ajatus puolison kanssa loppuun ryntäämättä kalalammikolle onkimaan lasta ;)

    VastaaPoista
  6. Vuoden päästä reissailu sujuu taas jo ihan eri meiningillä. Vuosikkaan kanssa se on haastavaa, kun jalat vie vaikka minne, mutta pää ei ole vielä yhtään mukana. Kyllä se siitä helpottaa. :)

    VastaaPoista
  7. Ilon pilkkuaja: Sitä me ollaan muiltakin kuultu. Toinen seikka on sitten että kun lapsi ei nuku tarpeeksi, niin kyllähän se sitten kitisee enemmän. Ja kun on tämä "äiti-äiti-äiti" -vaihe niin vahva, niin se tietysti kuormittaa minua ja sitä kautta miestä kun hän yrittää, eikä sitten lapselle kelpaa. Ehkä isyysloma tasoittaa senkin! Joka tapauksessa, kyllä vähän vaivalloisempikin matka on mielestäni silti tekemisen arvoinen.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.