Tuk-tukilla vanhaan kaupunkiin

 

 

Vuokrasimme tuk-tukin, jolla mies huristi meidät Lantan toiseen päähän. Tyttö halusi välttämättä istua nenä lytyssä visiirin alla.

 

Turvallisempi kuin moottoripyörä toki, ja lujaa ei pääse, mutta kyllä me silti melkein ojaan päädyimme: Etupyörä ei ylämäessä ottanutkaan maahan, joten ohjaus ei toiminu. Minä kimposin kyllä tilanteen hoksattuani lapsi sylissä hyvin vikkelään sinne etupäähän painoksi kun tilanteen tajusin.

 

 

Matkalla idylliseen vanhaan kaupungiin pysähdymme katsomaan apinateatteria. Minä tein jotain sellaista, mitä en etu- enkä jälkikäteen voisi kuvitellkaana tekeväni: Olin maksanut apinateatterista, ja kun sitten minun käskettiin istua pikkuapinan kiipeilypuuksi, niin hämmennyksissäni istuin siihen, että tämäkö se teatteri nyt sitten onkin. Apina pomppasi heti niskaani ja minä pomppasin pystyyn kädet lapsen suojana. Omistaja tuli vakuuttamaan, ettei se pure mutta aika kauan kesti kun kauhusta jäykkänä odotin puremaa ja vesikauhua. Mutta suloinen ja kiltti oli kuin mikä, ja sormetkin kuin samettia! Niillä se hypisteli meitä ja niin oli siisti manikyyrikin tehty apinavauvalle! Aloin rentoutua ja lapsella oli aivan hulvatonta kiherrystä.