Ameriikkaan, Ameriikkaan

Piilomajan Violet kirjoitti tamperelaisesta Rosvo-Rudolfista, joka oli aikanaan lähtenyt Amerikkaan. Kyselin oikein isältänikin, paljasjalkaiselta Tamperelaiselta, josko tietäisi jotain tästä painijamiehestä. Uteliaisuus heräsi ja taas harmitti, miten vähän tiedän omista iso-isovanhemmistakaan. Mummulassa olen sentään koittanut jotain kysellä silloin, kun siellä yksin käyn ja on aikaa rauhassa kysellä.

Isältäni olen kuullut tälläisen tarinan omasta isomummusta:
Isovaari, joka silloin ei tainnut merkitä vielä isomummullenikaan suurempia oli lähtenyt katsomaan Amerikan kultamaata. Kahdesti mies lähetti koto-Suomeen matkarahat ja kosiskeli neitoa uuteen maailmaan, kanafarmia perustamaan. Sahanperustajan tytär, Viipurissa ja Ruotsissakin (perheensä mukana isänsä töiden perässä) asunut kielinainen ei moiseen hulluuteen lähtenyt. Ensimmäisellä kertaa hän lähetti rahat takaisin ja kirjoitti vaarille, että kyllä hän voi kanoja kotonakin piiskata. Toisilla vaarin lähettämillä matkarahoilla hän osti ompelukoneen. No mies tuli sitten takaisin aikanaan ja niin siitä sitten sukeutui minun Iso-vaarini. Isomummu taisi elää 84 vuotta ja asui lähes viimeiseen vuoteen asti rintamamiestalossa, jonka oli vaarin kanssa rakentanut.

"...Amerikkaan, Amerikkaan, moni jäänyt ei taaloja tienaamaan, saapui vaarikin takaisin aikanaan, vain muistoja taskuissaan..." lauleskelin pienenä. Ja jotenkin yhdistin laulun vaariin, mieheen jota en koskaan ollut nähnyt.

Mikä päivä!

Olo oli eilen kuin olisi ollut iloisissa juhlissa, kun moikkaili ystäviä ja kylänmiehiä koko aurinkoisen päivän rojua myyden. Paitsi, että tänään ei ole dagenefter, autotalli on valoisa ja tyhjä, varasto ja vaatekaapit siivottu. Muutama ystäväkin mahtui mukaan pöytineen. Superfiilis!

Sain hellyyttävän kiitoksen ystävän muksulle lähettämästäni Koiramäkikirjasta. Tuo Kunnaksen Robin Hood oli joskus kuulemma ollut kirjastosta lainassa ja sitä oli luettu lähes joka ilta.
Herkistyn nykyään, kun näen lapsen, joka ilahtuu lahjasta. Tuntuu, että monet lapset saavat niin paljon ja usein, että tuskin mikään tällainen vaatimaton pieni heitä enää ilahduttaa. Olen katsellut tätä viisivuotiaan kuvaa uhä uudelleen. Miekkaa vyöllä, korvien ja kaulan hapsuja, pikkutarkkaa kuonoa. Ketun punaista ja vaatteen vihreää viivaa. Tässä on selvää ainesta!

Parasta sielun temppelille

Kevään ensinmäinen aamiainen terassilla



Puhdistumme niin, että kohisee! Dieetti on on vanha tuttu: hiivaton, sokeriton, viinaton -ja nämä karsivat aika lailla muutkin lisäaineet ruuastamme pois ja muutenkin vähän valikoimme tavallista tarkemmin. Pari viikkoa hellimme systeemiämme, syöden taas erityisen herkullista ruokaa.

Aamusella pohdin taas kerran luomua. Meillä on pääädytty kultaiseen keskitiehen, että sellaiset aineet ostetaan luomuna, jotka säilyvät hyvin ja hintaero tavalliseen ruokaan ei ole kohtuuton. Luomuna koitetan ostaa ainakin munat, pastat, puurot, maito, porkkanat perunat ja siemenet. Välillä on ostettu lihaakin. Kun siihen lisää metsiemme marjat, sienet, kalat ja omat yrtit, omenat ja muut, saa jo olla aika tyytyväinen.

Mitäpä muuta luomuna on edullista ostaa? Vinkkejä?

Ja mammonastakin puhdistumme: Koko kylän pihakirppistä varten on putsattu kaappeja ja komeroita pikkuhiljaa koko viikko. Hävettää kertoa, että vaatekaapin siivoukseen ja läpikäymiseen meni puolitoista vapaapäivää. Karsin rohkeammin kuin koskaan ja silti voisin vaatettaa vielä pienen afrikkalaisen kylän...

Kevätsatoa

Tämä on minulle ihan uutta -ihanuutta- keväinen sadonkorjuu.
Siellä ne odottivat lumen alla, muhkuraiset maa-artisokat.

Hetki

"Äiti Marie oli hyvä ihminen. Hänen uskonsa oli yhtä yksinkertaista kuin maa, jota hän viljeli. Hän jakoi rangaistuksia hyvin harvoin - se ei juurikaan ollut tarpeen - koska syntiinlankeaminen oli hänen mielestään todiste siitä, että ihminen on onneton.
Abbedissa jutteli kaikessa rauhassa hairahtuneen sisaren kanssa ja palkitsi rikkomuksen sen vastakohdalla: varas sai lahjoja ja laiskuri vapautuksen päivittäisistä askareista. Abbedissan vankkumaton jalomielisyys saikin yleensä rikkomukseen syyllistyneen tuntemaan häpeää. Äiti Marie oli kuitenkin harhaoppinen kuten minäkin. Hänen uskonsa oli lähellä panteismia. Hän ei välittänyt monimutkaisista teologisista kysymyksistä, ja hänen filosofiaansa saattoi kuvailla yhdellä sanalla eli rakkaudella. Äiti Marielle rakkaus oli tärkeämpää kuin mikään muu."

Joanne Harris, Sarkaa ja samettia
(Pieni suklaapuoti, Karamellikengät))

Eilen illalla koitin rauhoittaa viikonlopun touhusta, juhlimisesta ja valvomisesta hämmentynyttä systeemiäni. Ensin tyhjentäen mieltäni piikkimatolla, mutta kun ei tämäkään tepsinyt hiivin peitto harteilla alas lukemaan. Kirja vei sellaisiin tunnelmiin, että nousin hakemaan ystävältä saadut riimut ja nostin yhden sekä itselleni, että miehelle. Luin peiton mutkassa mukavasti kerällä nautiskellen.

F

Surautin koiralle nimikkopaikan. Patja oli vanha tuttu, ruskealla farkulla päällystetty vauvanpatja. Leikkasin nimikirjaimen ystävältä saamani metallikirjaimen avulla. (Olin vuosia sitä himoinut, kukoiran nimikko kirjainta, ja sain sen nyt hänen muuttoinventaariossaan.)

Löysin farkkukankaan jäämät kaapista, käänsin kankaan toisinpäin, ja sävy vähän vaihtui. Siksakkailin reunat moneen kertaan ja lopuksi patjan päälliseen kiinni. Kangas on erinomaista, koska siihen ei tartu karva.

Kesätauko

Keramiikassa alkoi kesäloma. Nyt jo. Luntakin vielä maassa paikka paikoin. Tunteja on supistettu, mutta lukukausimaksua ei. No, mielelläni maksan, mutta toivoisin että kansalaisopisto säilyisi sellaisena harrastusmuotona, johon jokaisella olisi varaa.

Opistotalo menee remonttiin ja kaikki oli vietävä pois remontin tieltä. Kannoin jäljelle jääneen savenkin selkä vääränä kotiin, joskos kesällä tulisi tehtyä jotain. Eilen hain tämän, polttamattoman, jonka ensinmäisellä reissulla unohdin. Savi on karkeaa rakusavea. Kovin yksityiskohtaiseen jälkeen se ei käy. Tyttö lipuu keittiön lattialla.

Kevät on sellaista aikaa...

...että haluaisi tehdä samana päivänä kaiken. Samaan aikaan on ideoita ja energiaa, mutta on myös jonkinmoista kevätväsymystä. Sitä ryntää pihatöiden kimppuun heti töistä tullessaan. Tuskin malttaa pihakenkiin vaihtaa. Koittaa ronkkia sieltä täältä, missä jo on sulaa ja kuivaa. Sitten melkein pyörtyy sisään tullessaan, kun ei ole malttanut syönyt mitään. Ja kun vihdoin saa ruuan laituksi ja syödäkseen, ei jaksa enää sohvalta nousta, mutta ei myöskään malttaisi mennä nukkumaan.


Tässä oli vielä eilen lunta.



Juuri nyt tahtoisin:

Ulkona
* haravoida. (Pieni hetki kerrallaan ettei olkapää kimpaannu)
* koukkia pensaiden alta viime kesän kasvinjäänteet pois mätänemästä
* keräillä loput talventörröttäjät
* korjailla lumen aikaansaamat vauriot
* tehdä ekat pensasleikkuut
* viimeistellä kukkapenkin tiilireunuksen
(viimekesänä loppui tiilet kesken)
* Mosaiikki kivijalkaan

Sisälläkin odottaa
* pihakirpparitavaroiden keräily
* sisustuspuuhia: tekisi mieli saada keveämmät tyynyt ja tekstiilit sohville
* remonttia (aina vaan)

Ja lisää sesonkihommia
* ulkovajan ja varastojen kesäsiivous
* kuistien sisustus kahvittelukäyttöön
* se ainainen sesonkivaatteiden rumba eteisestä ullakolle ja takas
* tomaatin ym. taimien kasvatus
* pihan lepotuoleihin päälliset (nyt ajoissa, ennenkuin huomaan, että kesä meni jo)


Itseni olenkin jo päivittänyt kesäkuntoon: Kevätkengät on hankittu. Ne himoitut Hunterin saappaatkin sekä kipsuttimet ja kävelykengät. Nude huulipuna ja uusia paitoja. Ihanainen mekko kevään juhliin. Tili on tyhjä ja mieli on kevyt!

Viikonloppuna

Kaksi viikkoa elämää takana. Nukutaan ja
syödään vuorotelle. Siinä ne tärkeimmät.


Tuoreelle äidille yhtä tärkeää saada ruokaa valmiina nenän eteen. Sitä toista, unta, onkin vaikeampi äidin nuppiin kaataa!


Lisää vauvoja ovella. Viikkoja kertynyt 9. Meno villimpi...


...muutoin on kovin samat tarpeet.


Hei, tämähän alkaa sujua! Jalalla vähän täristän...


Puolitoistavuotiaskin tahtoi vielä olla vauva. Huomion tarve yllätti reippaan pikkumiehenkin.

Mieluisat vieraat ja sitkeät sissit

Aikomukseni on siivota ja käydä kaupassa, että kaikki olisi ihanaa, helppoa ja valmista kun viikonloppuvieraat saapuvat. Kaksi suloista pikkumiestä 2vkoa ja 1,5 vuotta äitiensä kanssa...mutta tässä minä vielä istun ja nälkäkin on. Olen priorisoinnin mestari. Kaikista tekemättömistä hommista valitsin ensimmäiseksi kommentteihin vastaamisen ja nyt näpytän tässä.

Mies on ollut lomalla tämän viikon. Melkein kuin olisin itsekin ollut: On tuntunut luksukselta, että olen saanut nukkua puoli tuntia pidempään, kun hän on vienyt koiran aamulenkille. Tällaista ei ole ollut vuosiin. Luksusta sekin, että sekä keskiviikkona, että torstaina sain ovelta ovelle kyydin töihin. Tällaiset pienet arjen rikkovat vaihtelut tekevät terää. Lyhyt viikkokin. Silti tuntui tänä aamuna, kuin olisi haudasta koittanut nousta.

Katsokaa näitä sitkeitä. Pikkuiset puolikkaat, ja kuivia kun mitkä, mutta sinnikkäästi ne vain ponnistavat uuteen kasvuun. Mistä ne saavat voimansa? Joskus tapaa tällaisia ihmisiäkin. Hivelevän kauniita sellaisinaan.

Ärräpäitä

Olen huolella valinnut taimen. Juuri sopivan seinustapuuksi. Leikannut sitä rakkaudella. Litteäksi muotoillen, kuten kirjassa neuvottiin. Hellästi pienin painoin taivuttanut sen hentoja oksia alaspäin saadakseni sen kasvamaan litteänä ja matalana leveyttä, aivan kuten omenapuuaita. Nyt 130cm korkeudesta asti se on syöty. Voi pupu minkäs teit!

Metrin korkeudelle asti se on vahingoittumaton. Kävin talvella kiskomassa suojaverkkoa ylöspäin sitä myötä kun kinoksen nousivat. Sitten oli lunta jo 80 cm, enkä enää käynyt.
Tuleeko tästä enää puuta?

Pitkien lomapäivien saldo

Olen niin iloinen tästä! Huone on ollut sellainen romuhuone kaikki ne kolme vuotta, kun olemme täälä asuneet. Tänne olen kantanut kaiken sen mille ei ole ollut paikkaa. Tämä sotkeentuu helposti kaikesta siitä askartelu materiaalista, jota se kätkee. Täälä ompelen, täälä maalaan, täälä viritän ja tuunaan.

Tuunausnurkka on rajattu pois kuvista, se on tuolla ikkunan vasemmalla puolella ja ihan yhtä sekaisin kuin ennenkin. Joku päivä minä saan sen vielä saksalaiseen järjestykseen...

Kasa jalkoja

Kasa täytettyjä jalkoja


Tjaa, tarvitaan näköjään vielä kaksi jalkaa
lisää ja jokin läppä tänne alle.

Ja sitten ne silmät vielä pohdinnan alla.

Jonkin aikaa sitten mustekala aiheutti minulle suorastaan riippuvuutta. Sitten väsähdin virkkaamaan jalkoja ja tein muita juttuja. Nyt on kalmari koossa ja se matkustaa pitkin kotia. Lonkeroidensa ansiosta sen voi tyrkätä melkein mihin vain. Se näyttää myös hyvältä hattuna. Mies osaa uittaa sitä hyvin kalmarimaisesti ilmassa.

On ollut ihana olla kotona. Päivitimme remonttilistan. Mies sai makkarin lattian ruuvattua lähes narisemattomaksi kun minä seinän takana maalasin toisen makkarin seinät ja listat. Paikkamaalailin siellä täällä ja hankasin ikkunan pokkia Vimillä ja karhealla pesusienellä ja kas -niitä ei tarvitsekaan maalata! Rakastan Vimiä -Chif on kai sen toinen nimi. Sillä voi tehdä pieniä ihmeitä. Pitää vaan muistaa pestä se hyvin pois loppuviimeksi, muuten se vie kaikesta pinnan mennessään.

Lammas oli pettymys. Sen piti olla paisti, mutta paketista tulikin jotain ribsejä. Ja niissä oli kovasti jotain kalvoja välissä. Ostimme nimittäin porukalla kokonaisen lampaan -emmekä oikein tienneet mitä mikäkin valmiiksi pakattu osa oli. Emme jaksaisi syödä sitä uudelleen tänään, mutta pakko, kun sitä on vielä toinen mokoma jäljellä, ja liha on luomua. Toivottavasti se loppu päkäpää on sitä miltä näyttää, eli kyljystä ja jauhelihaa.

Turistina kotosalla Osa 3

Kahvila-aamiaiselta suuntasimme Bulevardille katsomaan naamioita. Mukava kun paikalla oli joku, joka osasi kertoa niistä. Mies käärii naamareita matkoiltaan. Niistä ei tosin tarvitse maksaa tuhansia euroa.




Hankasalmen huvila: Signe Brander.
Pääsimme vihdoin tännekin. Jo siitä kauan puhuttiinkin.






Miten kaikilla on ollut valkopyykkipäivä?





Tunnustus: en ole ikinä ollut Kansallismuseossa.
Eikä oltu nytkään. Jotain siis vielä jää ensi kerraksikin.
Karhusta meillä on ystävän tuoma lipsiluonnos kotona.




Museokatu 44 -putiikin tekijät myyvät vuoroin tuotteitaan.


Joko kello kolmelta saa aloittaa kapakkakieroksen?


...kotoisesti lohikeittoa ja lihapullia odotellessa.








Pääsiäisruoho matkaa pään päällä. Tasapaino hallussa.


Ja illalla "paikallisia ystäviä" tapaamaan.