torstai 8. huhtikuuta 2010

Ärräpäitä



Olen huolella valinnut taimen. Juuri sopivan seinustapuuksi. Leikannut sitä rakkaudella. Litteäksi muotoillen, kuten kirjassa neuvottiin. Hellästi pienin painoin taivuttanut sen hentoja oksia alaspäin saadakseni sen kasvamaan litteänä ja matalana leveyttä, aivan kuten omenapuuaita. Nyt 130cm korkeudesta asti se on syöty. Voi pupu minkäs teit!

Metrin korkeudelle asti se on vahingoittumaton. Kävin talvella kiskomassa suojaverkkoa ylöspäin sitä myötä kun kinoksen nousivat. Sitten oli lunta jo 80 cm, enkä enää käynyt.
Tuleeko tästä enää puuta?

19 kommenttia:

  1. Minä en osaa vastata tuohon kysymykseen...olen surkea puutarhuri. On se pupu vaaan viekas, niin suloinen ja silti syö toisen puun.

    VastaaPoista
  2. Pahalta näyttää, valitettavasti. Vioittunut on, voi voi... mutta luonto on ihmeitä täynnä... toivotaan parasta...

    VastaaPoista
  3. Minäkin kehuin kun ei pupuja ole näkynyt, nyt kävivät loppumetreillä kostamassa ja söivät verkon yli omppupuutamme. Toivotaan parasta teidän puulle ja meidän puulle!

    VastaaPoista
  4. Talven jäljiltä paljastui puputuhoja myös meidän mökillä...pupu oli parturoinut japaninruusukvittenin ja kuorinut pähkinäpensaat. Toistaiseksi persikkapuuni on saanut olla rauhassa. Pidän peukkuja, että puusi elpyy! Paremmat mahikset on, jos kuorta ei ole syöty ympäri puun/oksan. Sillastuksella omenapuita kuulemma pelastavat...

    VastaaPoista
  5. Meidän uutuuspuulle kävi ihan samoin. ja verkkohan silläkin oli ympärillä. Ajattelin leikata lyhyemmäksi niitä syötyjä oksia mutta en ole vielä ihan läheltä tilannetta tsekannu.

    VastaaPoista
  6. Tälläisestä luin joskus... Käsitin että terveestä oksasta voisi ottaa siivua tai kuorta "paikkaamaan" vaurioituneen osan. Tuota prosessia kutsutaan käsittääkseni sillastukseksi.. --> google kertoo lisää...
    Ei muutakun terävä veitsi esiin ja tekemään ns. ohitus leikkausta..
    Yleensä nuo käsittääkseni kuitenkin selviävät sellasenaan mikäli kuori ei ole syöty koko rungon ympäri eli vedellä ja ravinteilla on jonkinlainen edellytys kulkea juuresta aina latvaan asti..

    VastaaPoista
  7. Jaha... Nyt kun tarkemmin luen niin "Sillastus kortti" on näemmä jo pelattu...
    Näkisin kuitenkin että toivoa on silti vielä jäljellä. Tiedän erään joka on pitänyt jostakin syystä kaatunutta omenapuuta hengissä useita vuosia pelkän kuoren pätkän voimalla joten kyllä se on pienestä kiinni.. ;oP

    VastaaPoista
  8. Hei!
    Jos runko on syöty täysin ympäri ja noin pitkältä matkalta, puu on valitettavasti menetetty vauriokohdan yläpuolelta.

    Jannen ehdottama sillastaminen ei oikein toimisi tässä tapauksessa, koska "sillat" pitäisi olla niin pitkät, jotta vauriokohta ohitetaan, että nestevirtaukset ei toimisi.
    Siun kannattaa katkaista kokonaan tuo vaurioitunut kohta pois, suojaa siten leikkaupinta esim mehiläisvahalla. Kesän aikana sieltä alkaa tunkea uutta kasvua, taivuttele ja leikkaa sitten mielen mukaan. Vai olisiko järkevämpää ostaa uusi taimi?

    VastaaPoista
  9. No voihan pupu, mità teit! Toisaalta kyllàhàn sen herkun aistii, jonka hyvà ihminen sille tarjoilee. Uskoisin puusi selviàvàn. Vàhàn takapakkia, mutta kyllà se selviàà. Ensi talvena (jos on lunta ollenkaan) jàtàt pupun osattomaksi.

    VastaaPoista
  10. Himputti. En ole edes tarkistanut kuinka meidän omenapuut voi. Ei ole edes tullut mieleen, että lumenpinnan noustessa pupuillakin on helpompaa...uskallonkohan mennä pihalle ollenkaan...

    VastaaPoista
  11. Annan vanhojen omenapuiden matalimpien oksien kasvaa eli leikkaan vain kulkuväylät auki "omenatarhasta". Joinain vuosina olen jättänyt myös osan juureksista nostamatta. Puput ovat toistaiseksi tyytyneet näihin helppoihin herkkuihin ja jättäneet keskenkasvuisten puiden taimet rauhaan.

    Isäni, joka on intohimoinen puutarhaharrastaja, neuvoo asettamaan havupuun oksia nuorten runkojen suojaksi. Niiden haju huijaa pupua. On ainakin toistaiseksi tepsinyt.

    Onnea uuden alun kanssa:)

    VastaaPoista
  12. OI, mitkä ihana sympatian ja neuvojen tulva! Ennenkuin rupean vastaamaan, laitan kiireessä tämän viestin. Puu kasvaa niin lähellä aitaa, että pupu ei ole mahtunut syömään aidan puolelta, joten toinen puoli on säästynyt!! Taidan siis leikata osan oksista vauriokohdan alapuolelta ja osan vaan jättää silleensä ja vain koittaa jutella kauniita omanapuurukalle.

    VastaaPoista
  13. Istutimme kuuden vuoden aikana hulttiopuutarhaamme ainakin yhden päärynä-, viisi omena- ja yhden kirsikkapuun. Niistä lienee nykyisellään hengissä yksi! Milloin hykkäsivät myyrät, milloin jänikset. Ei jaksa enää ressata, siellä on erinomaisesti hengissä se 50 (?) vuotias kaneliomenapuu, iso, paksukaarnainen ja varmaan niin kitkerä, ettei kukaan siitä neää huoli jyrsiä. Pitäköön kuninkuutensa.

    Maltti olisi kai valttia, tässäkin tapauksessa.

    VastaaPoista
  14. Voi itku, osanotot. Minäkin olen vaalinut yhtä puuta, enkä uskalla nyt käydä kurkkaamassa miten sille on käynyt...

    VastaaPoista
  15. Kirjailijatar: Hmmm. Nyt kun viekkaita kettuja ei juuri ole, niin pupu onkin se viekas...tai sitten vaan nälkäinen.

    Anonyymi: Ihmeisiin luotan minäkin!

    Vekarus: Parasta toivotaan kaikkien puille. luonto on sitkeä!
    Ensi talvena tehdään näitä hyviä hämäyksiä, joita täällä on vinkattu!

    Intian minttu: juoksin heti katsomaan ja japanin ruusukvittenimme ovat tallessa. Lumi peitti ne kokonaan ja suojasi.
    Sillastus taitaa olla myöhäistä, kun ovat jo ihan kuivuneet nuo jäljet...
    PERSIKKAPUU! Että sellaisenkin voi saada täälä kasvamaan? onko tullut satoa?

    Pirkko: Leikata taidan minäkin. voivoivoi, viime vuonna tuli kaksi päärynäomenaa, nyt ei varmaan yhtään...

    Janne: Sillastus oli minulle ihan uusi keino, kun ei ole mitään tähän asti syöty. Ehkä opiskelen sen ensitalvea varten...tai sitten yltiösuojaan kaiken...Onneksi on sitä kuortakin jäljellä vähän.

    Hahaha, taidan tietää kenestä puhut :)

    Nimma: toivoa on! Ei ole ympärisyöty. Mehiläisvaha kuulostaa järkevältä konstilta.

    Lissu: Opin tästä! Puu kiltti kestä, niin suojaan sinut ensi talvena.

    Liivia: Rohkasuryyppy vaan ja katsomaan näin perjantaina, ja jos on syöty niin toinen suruun jos taas on tallella niin juhlanapanderi sitten!

    Anonyymi: Hyvä vinkki, meillä tosin niin pieni piha, ettei voi jättää alaoksia kulkua tukkimaan:(
    Mutta havuja sitten ensi vuonna. Pistäkööt ne ikävästi pupua nenään.

    Vilijonkka: Hulttiopuutarha sai hymyilemään. Mutta yritystä teillä on ollut, vähemmästäkin olisin luovuttanut.
    Kauan eläköön kanelivanhus!

    Thilda: ei ole pupua näkynyt. Itse asiassa olin tietämättömän tyyni, koska luulin koiran hajujen pitävän puput loitolla, kun jälkiä ei ole näkynyt. Taisi olla yksi ja ainoa rohkea vierailija, joka söi "koko puun".

    Kotivalo: Ehdotan samaa kuin liivialle: Rohkaisuryyppy ja katsomaan!

    VastaaPoista
  16. Juu, persikkapuuni on kyllä tuottanut satoakin: parina vuotena ihan muutaman persikan, mutta yhtenä kesänä ihanan meheviä persikoita tuli peräti satakunta. En tiedä, miten puu on selvinnyt tästä sen tähänastisen elämän kovimmasta talvesta - varsinkin, kun meillä ei enää tänä talvena ollut pitkiksi venähtäneiden oksien vuoksi siinä pakkaspeitettä päällä! Kuvia sadosta ja puusta blogissani, jos tykkäät vilkaista:

    http://mielenlumoa.blogspot.com/search/label/persikkapuu

    VastaaPoista
  17. Jaahas, että se sun pupupuu on sitten vielä samaa laatuakin kuin mun pupupuu! Juhlivat puput ympäri Suomen ;)
    Huomenna ehkä rohkaistun ja tutkin tarkasti vauriot....
    Voi Jannen-Janne, nyt heitit pahan!

    VastaaPoista
  18. INtian minttu: Kiitos linkistä! no nyt minä muistan tuon kirjoituksesi. Taisin olla silloin niin keramiikkasi lumoissa etten tajunnut että kyse oli todellakin persikasta, eikä luumusta tms.

    Pirkko: ettei vaan olie erityisen herrrrkullinen pupujen mielestä. VAikka kyllä se viereinen kanelikin oli kelvannut, Mutta se oli vasta leikkaamaton ripa, joten siitä selvittiin saksien napsauksella.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.