maanantai 26. huhtikuuta 2010

Mikä päivä!









Olo oli eilen kuin olisi ollut iloisissa juhlissa, kun moikkaili ystäviä ja kylänmiehiä koko aurinkoisen päivän rojua myyden. Paitsi, että tänään ei ole dagenefter, autotalli on valoisa ja tyhjä, varasto ja vaatekaapit siivottu. Muutama ystäväkin mahtui mukaan pöytineen. Superfiilis!

Sain hellyyttävän kiitoksen ystävän muksulle lähettämästäni Koiramäkikirjasta. Tuo Kunnaksen Robin Hood oli joskus kuulemma ollut kirjastosta lainassa ja sitä oli luettu lähes joka ilta.
Herkistyn nykyään, kun näen lapsen, joka ilahtuu lahjasta. Tuntuu, että monet lapset saavat niin paljon ja usein, että tuskin mikään tällainen vaatimaton pieni heitä enää ilahduttaa. Olen katsellut tätä viisivuotiaan kuvaa uhä uudelleen. Miekkaa vyöllä, korvien ja kaulan hapsuja, pikkutarkkaa kuonoa. Ketun punaista ja vaatteen vihreää viivaa. Tässä on selvää ainesta!

10 kommenttia:

  1. Tuollaiset yhteisöpäivät on kyllä tosi mukavia, ja mikä vielä ihanaa, saa kaappejaan siivottua. Olet kyllä oikeassa tuosta lasten ilosta. Minä saan hepuleita ihan omien lapsien kiittämättömyydestä. Tänä päivänä kun sitä mammonaa ja elämyksiä on tarjolla ihan yökötykseen asti. Samoin pahoitan mieleni siitä, että monen lapsen kummina osa heistä ei osaa sanoa edes kiitos, kun heitä muistaa lahjalla. Se kun on esim. tekstiviestin muodossa niin kovin helppoa...

    VastaaPoista
  2. Upeita kevätpostauksia sinulla täällä. Luin taaksepäin, haluan ensi keväänä maa-artisokkasadon. Olen haaveillut siitä, mutta on ollut uskonpuutetta. Tänä vuonna aion yrittää.

    Näistä sinun teksteistä ja aiheista tuli sellainen iloinen kevyt kevätolo :)

    VastaaPoista
  3. Allekirjoitan tuon lahjansaamis- ja antamisjutun. Oma kummityttöni alkoi joulukuussa mököttää tuomani lahjan seurauksena, oli vääränlainen lahja. Sellaisia kai lapset ovat, vilpittömiä, mutta oudolta se tuntui silti. Että saa niin paljon koko ajan, että on vara heittää yksi lahjoista vaikka saman tien menemään. Minusta se kertoo pelottavan paljon meidän pelottavasta kulutuskulttuurista.

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla, että teidän kyläkirppiksenne onnistui! Idea kuulosti jo niin hyvältä!

    Minä jännään, millaista säätä meidän kirpparimme aikaan 1 1/2 viikon päästä on... Innolla olen kyllä valmistelemassa päivää!

    Lapset saavat nykyisin aivan liian paljon lahjoja, sanon minä neljän äiti! Ja normisynttärilahjat ovat mielestäni liian isoja ja arvokkaita!

    VastaaPoista
  5. Sanon samaa lapsista ja lahjoista.
    Tuo kuvan "Robind" on aivan upea. Mikä katseen palo!

    VastaaPoista
  6. Kotivalo, mimmi, Nonna Piilomaja: Mietin sitäkin, että ehkä lapset ovat meitä edellä: ehkä he arvostavat enemmän elämyksiä ja yhteistä aikaa kuin mammonaa, jota moni kiireinen lapselle koitta antaa läheisyyden sijaan... Ehkä MEIDÄN aikuisten pitää kasvaa ja miettiä toisenlaisia lahjoja.

    Joka tapauksessa, piti vain sanomani, että tulin onnelliseksi kun onnistuin ilahduttamaan jotakuta.

    Himalainen: helppoa tuntuu olevan maa-artisokan kasvatus, joku jo pelotteli että niin helppoa, että saan riesan artisokista. Valitse hyvä paikka jos sattuukin olemaan kovasti leviävä tapaus.

    VastaaPoista
  7. Meillä on oppilaiden järjestämä kirppari tässä keväällä, ulkona tottakai ja kaikkea muuta kivaa tiedossa. Toivotaan että meillä on sitten yhtä kiva meininki mitä teillä, ainakin kuvista päätellen paljon ihmisiä on ollut.
    Ihana Robind Hood :)

    VastaaPoista
  8. Tuollaiset tempaukset ovat tosi hauskoja! Viikonloppuna olin Tapanilassa jokakeväisessä Mosa herää -tapahtumassa, josta jäi niin hyvä fiilis. Kevätkarnevaalin tuntua ilmassa ja hyviä löytöjä:) Onneksi sää suosi.

    VastaaPoista
  9. Kirpparipäivä näytti olleen menestys, ainakin yhteen kuvaan olit saanut paljon väkeä! Ja kevätkin näytti niin suloisen orastavalta.

    VastaaPoista
  10. Solen: Tärkein tekijä taisi olla hyvä ilma, joten ihmiset olivat liikkeellä. Tavaroiden kääntelijöitä riitti. Onnea teidän tapahtumaan!

    Aida S: Mosa herää on hyvä nimi! Siltähän se kevät ja ekat tapahtumat juuri tuntuu talviunien jälkeen, kun oikein mitään ei ole ollut tekeillä.

    Vilijonkka: ihmiset ovat sopuleita! Niitä tuli aina kerralla koko lauma ja sitten taas hiljeni. Yllättävän aikaisin olivat liikkeellä. Taisi osa varhaisista olla ammattilaisia.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.