Tänään valmistui sänky ja petivaatteet




Nukkekodissa on kaikki hyvin. Siellä nuha menee ohi että hatshiu vaan. Siellä on remontti kesken, vain sänky valmiina, mutta kun valo sammuu kuuluu pimeästä hellä kuiskaus ja kädet kiertyy käsiin.

Nukkekodissakin on joskus vaikeaa. Silloin siellä tehdään yhdessä uusia suunnitelmia, valetaan uskoa toinen toiseen, puhalletaan yhteen hiileen ja katsotaan eteenpäin.

Nukkekodissa osataan elää hetkessä. Siellä muistetaan sanoa, että olet tärkeä. Siellä tiedetään mikä voima rakkaudella ja toivolla on.

Valitusvirsi

Luulen jo eilen illalla ponnistavani aamulla töihin, mutta yöllä tulee takapakki. Huoneilma on rutikuivaa, koska pakkasta on -20 ja patteristo posottaa täysillä. Herään yöllä pistävään kipuun kun poskiontelot huutavat kosteutta. En jaksaisi millään nousta, mutta käyn asettelemassa märkiä pyyhkeitä patterin päälle, josko se luovuttaisi vähän kosteutta ilmaan. Aamulla mies tuo kukkasumuttajan, jolla koitan suihkia lisää kosteutta. Höyryhengitystä. Nenäsuihkeet ja duakt tuntuvat vain kuivattavan entisestään.

Ruokahalua on tiessään, mutta onneksi jogurttipirtelöt ja tuorepuristettu greippiappelsiinimehu menee alas. Bioroskis on kokoajan hedelmänkuorista täysi. "Jonkun" täytyisi taas kahlata vyötäröä myöden kompostille kippaamaan se. Enhän liioittele yhtään?

Tämä on valitusvirsi.

Kylmänhiki iholla

Tyttölasten iloiset kassit eteisessä.

Jatkan jomottavan poskiontelon kanssa. Onneksi tänään on toinen niistä viikonpäivistä kun naapurin tyttö tulee ulkoiluttamaan koiran. Lähikauppaan ja takaisin olikin jo melkoinen ponnistus.

Vilahdus vain ja kaikki kolme katosivat portilta.

Ikuisuusprojekti

Ikuisuusprojektin loppu häämöttää. Kaikki pienet langanloput ovat toisella puolella.
Tämänkin ne osasivat ennen. Vanhoissa täkeissä on kaksi kauniisti pääteltyä puolta. Minun täkistäni ei tule kaksi puolista. Ei tule olemaan vaikea arvata kumpi on nurjapuoli. Pohdin taustakappaleen ompelemistä kääntöpuolelle.

Viikonloppuna jo uumoilin flunssaa. Yöllä heräsin kurkkukipuun, nyt aamulla oli flussa päällä. Pään ja lihasten särkyä. Siirsin kelloa pari tuntia, ja nyt ponnistan töihin. Toivottavasti aamun lepo ja droppaus tehoavat eikä tauti äidy pahaksi.
Jos loppuviikko on otettava levon kannalta niin on hyvää aikaa päätellä täkkiä iltaisin.

Pieniä korjaustöitä

Kaksi alushametta, pidempi ja lyhyt. Parsittu sukka.

Sukan parsiminen osoittautui vaikeaksi. Oli päässyt reikä pahaksi ja epäilempä, että tekniikassa oli myös vikaa. Mitenkähän sukka oikeaoppisesti parsitaan? Varmaan siinä tarvitaan se parsinsieni. Opin vasta viime vuonna, että on sellainen kuin parsinsieni. Vai olikohan se edes sen nimi.

Lyhyitä iltoja

Illat menevät niin nopeasti. En kerkeä nukkumaan. Aamulla olen taas väsynyt. (Olen koittanut järjestää kaappejakin taas.) Mutta eninmäkseen olen tehnyt pienremonttia:

Eilen valitsin tapetit. Parketoin niin, että liima kärysi. Poltin siinä samalla koiran ruuankin pohjaan. Kesti vähän aikaa ennenkuin erotin sen liiman käryn läpi. Olohuoneen ja yläkerran toisen huoneen lattia on jo valmis. Tämä makuuhuoneen lattia saa nyt kuivaa ja sitten maalataan valkoiseksi.
Nukkekoti etenee.




Parketti on pöytätabletin bambun säleistä. Lundbyn rähjäisen nukkekodin ostin 2 eurolla Hietalahden kirpputorilta toissa kesänä. Oikeaa remonttia on ollut niin paljon, etten juuri ole ehtinyt puuhailemaan tämän kanssa. Seinän olen kaatanut, saadakseni pienoismalliin mukaeltua lasikuistimme. Muut seinät maalasin samalla norsunluun valkoisella maalilla kuin oikeat seinämme.

"Minäkin" sain uudet vaatteet. Olipa kertakaikkisen hankalaa saada tehtyä nukelle yhtään mitään noin miniatyyrikokoista päälle. Nukella oli nolo merimiespuku päällä ja tukka oli kihara punainen kun ostin sen. Eikä askartelukaupasta löytynyt tummanruskeaa nuken tukkaa. Mutta mitäpä sanotte pitkästä tukastani. Koira tuskin kaipaa karvojaan. Sillä niitä riittää. (On muuten myös valitettavan sähköinen kuin omanikin näillä pakkasilla.)







Mistäkö moinen touhu ja tohina? Olen yksin kotona.

Ostetaan

Kotivalon blogista löytyi tälläinen kello, jota olen etsinyt koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Jos joku vain tietää mistä tällaisen saisin tai tahtoo tämän tapaisesta kellostaan luopua niin ostan sen. Numerot ovat erityisen kauniit. Ja väri, mutta muutkin värivaihtoehdot huomioidaan.

Uninappula

Uni ei tullut eilen. Ajatus kiersi kehää. Hain piikkimaton sänkyyn ja kävin siihen peiton alle selälleni. Hetken ajattelin taas vain, että ai-jai-jai peffaan pistää liikaa -ja sitten heräsin. Olin nukahtanut todennäköisesti vain hetkiseksi, mutta hivuttauduin matolta patjalle ja nukahdin heti uudelleen.

Aamulla olin ihmeissäni. Olin kyllä kuullut tutuilta, että nukahtelevat piikeille ja ihmetellyt, että makoilevat siinä tunninkin verran. Itse olen kokenut mukavaksi vain 10-15 minuutin akupainannan. Ja luiseva kun olen, silloinkin joudun laittamaan jonkin pienen pehmusteen ristiselän alle ulos pistävän nikaman ja patjan väliin.

Luulen, että aloitan unet maton päältä tänäänkin.

Aamun sininen hetki

Olen ihaillut naapurin taideteosta,
pupunhampailta suojattua omenapuuta.

Lisään vielä linkin Emman blogiin.
Sisustusmaailman ihanuuksia.

Hitain kaikista

Tämä on mahdottoman puuduttava remontti tämä
lämpöhuoneen metamorfoosi kodinhoitohuoneeksi.

Vaiheittain:
-Mies piikkasi käsin lattiaan reiän viemärille
ja seinään reiän putkille
-Putkimies tuli yhdistämään pesuhuoneen
ja lämpöhuoneen viemärit
-Putkimies veti putket ja teki pesukonelle liitännän
-Mies piikkasi konella entisen pannun jalkana toimineen
betonimöhkäleen lattiasta
-Imuroin ja rätitin kahdesti
-Harjasin röpeliöiset seinät ja koitin pestä niitä
(turhaan, rappaus vaan ropisi)
-Maalasin valkoisella kahdesti

Nyt odotan että Mies valaisi kaikki kolme
kuoppaa tasaiseksi, että voisi:

-Maalata lattian ja loput seinät
-Kantaa pesukoneen sisään
-Kiinnittää pyykkinarut ja naulakot
-Suunnitella hyllyt ja kuivaustelineet

Tämä pieni huone tulee olemaan valmiina juuri sen näköinen remonttikohde, että se näyttää viikonlopun puuhapläjäykseltä. Vaikea on uskoa että projekti käynnistettiin jo ennen lämmityskauden alkamista elokuussa.

Annakadun kulmassa

Heli Kajo ja Chapliini sen tekevät.
Tämäkin iski minuun.

Karhunpesä parrasvaloissa

Tänään meillä kävi elokuvaväkeä. Pyörähtivät mittailemassa, tarkastelemassa kuvakulmia ja pohtimassa lavasteita. Ensimmäinen kuvauspäivä helmikuun alussa ja kesällä sitten kaksi lisää. Karhunpesä lainataan kodiksi nuorelle parille toista kertaa, vaikka ensinmäinen elokuva ei ole vielä tuutista ulos tullutkaan.

Pettymys

Ehkä jos taivaalta laskeutuisi kohdalleni puhekupla jossa lukisi: "Et saa sitä koskaan". Sitten ei tarvitsisi aina pettyä. Eikä toivoa. Olisiko sitten helpompaa?

Uinu, uinu

Puutarhani uinuu paksun lumipeitteen alla. Ihan tuntuu hullulta ajatella, että se siitä keväällä tokenee. Ollapa etelässä, missä puutarha vihertäisi ympärivuoden ja pakkanen ei aina nitistäisi laventeliani, kärhöni ei paleltuisi, puksipuutani ei tarvitsisi nostaa sisään eikä jännittää lumen raskauttamien tuijien puolesta. Joka kevät ei tarvitsisi "aloittaa alusta". Kaikkein surkein on tilanne lumettomina vuosina, kun lumi ei anna suojaa.



Kateutta, kyllä, kuitenkin olen oppinut nauttimaan tästäkin. Lumisina vuosina puutarha on levollisen kaunis ja kiitos näistä neljästä erilaisesta kaudesta.
Kukapa tietäisi jos kyllästyisin koko puutarhaan, jos sitä pitäisi ruopsuttaa 12 kuukautta vuodessa! Jos aina kukkisivat lapsen pään kokoiset koreilijat.

keväällä ei saisi kokea sitä miten iloiseksi tulee kovin pienestä. Ehkei olisi huomannut, että leskenlehti on olemassakaan. Kukapa osaisi nauttia keskikesällä liiskaantuneen ruohon seasta pistävästä kukasta, mutta kevään ensinmäiset pelastavat koko päivän.

Täälä fiilistelen talvisin.

Taas etenee

Kone hiljeni. Mies oli saanut homman valmiiksi
ja unohtunut lukemaan vanhaa sanomalehteä.


Mies sai eilen lämpöhuoneen lattian piikatuksi alta aika yksikön. Mutta huh sitä pölyä. Ensin harjalla suurimmat, sitten imurilla kahdesti. Pyyhin ja rätitin. Nyt odotan malttamattomana paklausvaihetta, ja että pääsen maalaamaan puhtaan valkoisella betoniseinät.

Sillä välin kun Mies porautui lattiaan kellarissa minä porauduin ongelman ytimeen tuunaus -huoneeessa, jossa ei ollut mahtunut tekemään mitään enää aikoihin. Vanhan tuunaamisessa on se huonopuoli, että mitään ei voi heittää roskiin miettimättä voisiko sillä vielä tehdä jotain, jos sen maalaisi, kääntäisi, värjäisi purkaisi, liimaisi...niinpä kiikutan kaikki löydöt askarteluhuoneeseen ja lasken ensimmäiseen tyhjään kohtaan.

Ja kun siellä on jo ennalta maalit ja pensselit, liidut, hiilet, paperit, kankaat, ompelukone ja tarvikkeet, kranssit, pitsit, kipsivalut, helmet. Jokaista näitä valikoima ja paljon muuta. Näitä olen nyt pikkutarkasti järjestänyt saadakseni kaiken mahtumaan ja pöytäpinnat tyhjiksi.

Se vähän mitä loppuvuodesta olen kotona puuhannut on kaikki tiivistynyt siihen mistä voisimme luopua ja mikä pitää vain järjestää paremmin. Jälkimmäiseen vedoten olen hankkinut kauniita säilytyslaatikoita ja pessyt tilbehöörille pilttipurkeja (Joiden kannet olen maalannut yhtenäisen samanvärisiksi).

Asioiden loppuunsaattaminen puhdistaa. Tulee tarmokas olo. Silmä lepää. Ja jotenkin on levollisempi olo, kun tietää, että siellä laatikossa katseelta suojassa on tavarat paikoillaan ja turha laatikontäyte siivilöity pois. Ei luurankoja.

Voiton puolella

Tässä se on. Talvi juuri sellaisena kuin sen haluan. Mittari vakaasti pakkasella ja neljättäkymmentäsenttiä lunta. Uudet hiutaleet tanssivat alas ja pitävät huolen, että pehmeitä koskemattomia kinoksia riittää valaisemaan iltoja. Koiran ulkoiluttaminen puhtaassa hangessa on kuin pesulla kävisi. Kohti kevättä mennään.

Muutenkin kasassa on kaikki.
Elämä on mainiota. Jopa vaikka on talvi.

* * *

Tänään otamme esiin eilen vuokraamamme piikkauskoneen. Kellarin suttuinen ja ränsistynyt lämpöhuone alkaa muuntautua kodinhoitohuoneeksi. Ja ennenkaikkea -pesukone muuttaa pois kylpyhuoneesta.

Terveiset pakkasmaasta

Lappi ei sovi systeemilleni ollenkaan. Tiesin sen jo lähtiessä. Niinpä oli iloinen yllätys, että viikko pohjolassa meni niin mukavasti. Olemme miehen kanssa rauhoittaneet joulunajan vierailut vuorovuosiin. Tänä vuonna kelomökissä minun perheeni kanssa. Saimme kökkiä saman katon alla riittävän monta päivää, jotta kokoonpano alkoi taas lähentyä, tuntua nipulta. Olla rauhassa. Niin monta päivää, että tuli tilaa hiljaisuudellekin.




"Laiturin" päässä söpöläinen kota




Suksien kanssa tein uudelleen tuttavuutta ja omaan tahtiini hiihtelin vaatimattomat kilometrini. Ensimmäisen hiihtoreissun jälkeisenä päivänä olo tosin oli kuin krapulassa. Hiljalleen kehittelen kehon hallintaa ja papua käsivarteen. Sain mukaan äidin vanhat sukset ja olen päässyt jatkamaan hiihtelyä kotipuolessa.

Mutta tosiaan. Tulen niukin naukin toimeen tämän pimeyden kanssa Helsingin leveyksillä. Muistan loman vuosien takaa jolloin emme ehtineet valoisalla tuskin lainkaan. Tänäkin vuonna rytmini sekosi jo ensimmäisenä yönä ja olin kokopäivänuutunut, kunnes illalla piristyin parahiksi iltapalan aikaan. Sitten pyörin unettomana aamutunneille asti vuoteessa, nukuin liian pitkään ja menetin taas aamupäivän arvokkaat valoisat tunnit. Että sitä rataa.



Pakkanen tuntui mukavalle. Oli tarpeeksi toppauksia päällä ja mukavan pehmoinen olo. Mittari hypähteli -15 ja -25 välissä. Koiralle se oli takista huolimatta liikaa ja lyhentyneiden lenkien ja jatkuvan napostelu tuloksena tyttö lihoi silmissä. Tai ehkä sen luontainen selviytymisvietti rupesi kasvattaman eristekerrosta pakkassuojaksi?

* * *

Tässä joulun lahjat itselleni. Tälle surkuhupaisalle tarinalle Mene, rakasta olen hihitellyt. Nautinnollista tekstiä.

Lainakoneella

Krista ihmetteli blogissaan miten meillä kaikilla työssä käyvillä on aikaa kirjoittaa…

-ei meillä olekaan. Tai ei minulla ainakaan.

Aina ei ole edes ajasta kiinni. Kun sitä aikaa olisi, ei ole nettiyhteyden päässä. Tai hetki on käsillä, mutta tietää jo kameraan tarttuessaan, että valo ei riitä. Tai ei muuten vaan pääse kuviinsa käsiksi: akku on loppu tai piuha on piiloutunut, eikä kameraa saa puretuksi. Ja nyt lisään listaan vielä viimeisimmän yllätykseni:
viivyttelin laskun kanssa niin kauan, että nettiyhteys suljettiin.

***

Itse olen niin hetkessä kiinni, että jälkeen päin kirjoitetut tunnelmat jäävät aina vähän valjuiksi. Moni bloggaus jää vain ajatuksen tasolle ja fiiliskin ehtii muuttua moneen kertaan, ainakin tälläisellä nopealiikkeisellä ihmisellä...

Niinpä hatunnosto kaikille teille, jotka riemastuttavat meitä muita lähes päivittäisillä tunnelmillaan.