maanantai 11. tammikuuta 2010

Pettymys



Ehkä jos taivaalta laskeutuisi kohdalleni puhekupla jossa lukisi: "Et saa sitä koskaan". Sitten ei tarvitsisi aina pettyä. Eikä toivoa. Olisiko sitten helpompaa?
Lähettänyt

16 kommenttia:

  1. Kotivalomaanantaina, tammikuuta 11, 2010 12:22:00 ip.

    Lämmin ajatus täältä <3

    VastaaPoista
  2. Helinämaanantaina, tammikuuta 11, 2010 12:24:00 ip.

    Tuo on hyvä kysymys..

    VastaaPoista
  3. Teijamaanantaina, tammikuuta 11, 2010 1:26:00 ip.

    Niinpä! Toivoa silti aina tarvitaan, eihän ilman sitä kai jaksais toimia.

    VastaaPoista
  4. Minnamaanantaina, tammikuuta 11, 2010 2:34:00 ip.

    "Pessimisti ei pety" on minun mottoni. Yritän olla odottamatta liikoja, kaikki odotusta parempi on siis iloista plussaa!

    VastaaPoista
  5. Jujumaanantaina, tammikuuta 11, 2010 3:06:00 ip.

    Olisin taipuvaisempi tuohon Teijan ajatukseen, että toivoa tarvitaan aina. Mutta jos ei toivoisi turhia voisi pikkuhiljaa opetella toivomaan jotakin mahdollista.

    En tahtoisi muuttua pessimistiksi pessimistiksi. En tahtoisi kasvoilleni katkeraa juonnetta. En kaipauksen muuttuvan sellaiseksi kivuksi, että alan kadehtia muita tai turrun tyhjäksi kuoreksi.

    VastaaPoista
  6. VALKOINEN PERSILJAmaanantaina, tammikuuta 11, 2010 3:11:00 ip.

    Lähetän täältä ISON HALI:n ja toivon, toivon parempaa...

    VastaaPoista
  7. Kirjailijatarmaanantaina, tammikuuta 11, 2010 7:14:00 ip.

    Toisaalta haaveilu on ainakin minun mielestäni ihanaa. Ilmaista ajanvietettä :)

    VastaaPoista
  8. Villilintumaanantaina, tammikuuta 11, 2010 7:32:00 ip.

    Voimia!

    VastaaPoista
  9. Lissumaanantaina, tammikuuta 11, 2010 10:36:00 ip.

    Toivoa on niin kauan kuin HALUAA toivoa. Sitten on joskus tilanteita, ettà kannattaa miettià, mità oikeastaan toivoo ja miksi. Haleja!

    VastaaPoista
  10. violettiistaina, tammikuuta 12, 2010 10:20:00 ap.

    Riippuu kai mitä toivoo.

    Minusta on ihan itsestään selvää että maailma on täynnä asioita joita en voi koskaan saada.

    Sitten on niitä mahdollisia ja niitä toivon ja joskus saan, joskus en.

    VastaaPoista
  11. Vilijonkkatiistaina, tammikuuta 12, 2010 11:39:00 ap.

    Toivoa pitää aina! Älä luovuta, vaan tsemppaa toivossasi. Aina ei saa juuri sitä mitä toivoo, ehkei lähellekään, mutta joskus tilanteen voi kääntää voitoksikin??

    Epätoivon hetkinä itse yritän muistaa ystävättäreni asenteen. Muinoin Taikin pääsykokeiden viimeisenä päivänä 18-v. ystäväni äiti kuoli pitkään sairastettuaan. Sinä hetkenä hän oli varma sisäänpääsystään, sillä jos häneltä otetaan jotain niinkin suurta pois saanee hän jotain muuta suurta tilalle. Ja niin sai. Tätä asennetta yritän soveltaa, että jos tämä ei onnistu ehkä jokin muu sitten.

    Tarkoittanen sanoa onnea, tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  12. Jujutiistaina, tammikuuta 12, 2010 3:21:00 ip.

    Kiitos teille kaikille voimaa ja viisautta lähettäneille.

    Vilijonkan kertomus kosketti minua, laitan sen korvani taakse hätävaralohdukkeksi.

    VastaaPoista
  13. Minttumaaritiistaina, tammikuuta 12, 2010 5:47:00 ip.

    Pettyminen kerta toisensa jälkeen on voimia vievää ja kuluttavaa.

    Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Siihen asti älä menetä toivoasi...

    VastaaPoista
  14. Anonyymikeskiviikkona, tammikuuta 13, 2010 10:11:00 ap.

    Täällä silloin tällöin sivuillasi käyvä kurkkailija, joka haaveilee omasta talosta.

    Tarkemmin tietämättä, mikä asia on ja oikeastaan ei sitä edes tarvi tietää, on neuvoni: älä menetä toivoasi! Joskus joutuu pettymään monta kertaa mutta kun haluamansa ja kipeästi kaipaamansa asian saa, osaa sen arvon varmasti ymmärtää ja pitää siitä huolen sen arvon vaatimalla tavalla :) Oma serkkuni sai yli kymmenen vuoden jälkeen kuulla sellaisia uutisia, mitä oli odottanut kuulevansa ja voin sanoa, että myös lähipiiri osasi iloita asiasta!

    Älä ikinä luovu toivosta, vaikka ymmärrän, että monien pettymysten jälkeen se voi olla välillä vaikeaa. Toivo ei kuitenkaan ole ikinä turhaa! (eikä usko tai rakkauskaan) :)

    VastaaPoista
  15. Satukeskiviikkona, tammikuuta 13, 2010 8:54:00 ip.

    Voi. Tässä kuva on niin osuva, että tuli ihan raastava tunne rintaan...Vaikea kysymys. Elämää, ei aina niin yksinkertaista. Toivon sinulle rutkasti voimia. Älä menetä toivoasi.

    VastaaPoista
  16. Anonyymiperjantaina, tammikuuta 15, 2010 7:34:00 ap.

    Woimia, sisko!

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)