Kone hiljeni. Mies oli saanut homman valmiiksi
ja unohtunut lukemaan vanhaa sanomalehteä.
Mies sai eilen lämpöhuoneen lattian piikatuksi alta aika yksikön. Mutta huh sitä pölyä. Ensin harjalla suurimmat, sitten imurilla kahdesti. Pyyhin ja rätitin. Nyt odotan malttamattomana paklausvaihetta, ja että pääsen maalaamaan puhtaan valkoisella betoniseinät.
Sillä välin kun Mies porautui lattiaan kellarissa minä porauduin ongelman ytimeen tuunaus -huoneeessa, jossa ei ollut mahtunut tekemään mitään enää aikoihin. Vanhan tuunaamisessa on se huonopuoli, että mitään ei voi heittää roskiin miettimättä voisiko sillä vielä tehdä jotain, jos sen maalaisi, kääntäisi, värjäisi purkaisi, liimaisi...niinpä kiikutan kaikki löydöt askarteluhuoneeseen ja lasken ensimmäiseen tyhjään kohtaan.
Ja kun siellä on jo ennalta maalit ja pensselit, liidut, hiilet, paperit, kankaat, ompelukone ja tarvikkeet, kranssit, pitsit, kipsivalut, helmet. Jokaista näitä valikoima ja paljon muuta. Näitä olen nyt pikkutarkasti järjestänyt saadakseni kaiken mahtumaan ja pöytäpinnat tyhjiksi.
Se vähän mitä loppuvuodesta olen kotona puuhannut on kaikki tiivistynyt siihen mistä voisimme luopua ja mikä pitää vain järjestää paremmin. Jälkimmäiseen vedoten olen hankkinut kauniita säilytyslaatikoita ja pessyt tilbehöörille pilttipurkeja (Joiden kannet olen maalannut yhtenäisen samanvärisiksi).
Asioiden loppuunsaattaminen puhdistaa. Tulee tarmokas olo. Silmä lepää. Ja jotenkin on levollisempi olo, kun tietää, että siellä laatikossa katseelta suojassa on tavarat paikoillaan ja turha laatikontäyte siivilöity pois. Ei luurankoja.
Olit oikeassa, todellakin ollaan aivan samoissa fiiliksissä! Luurangot poissa ja silmä lepää. Tuunausta odottavat tavarat ja säilytyslaatikot. Vielä kodinhoitohuoneen remonttikin. Ei voi muuta sanoa, kuin minkä jo minun blogissani sanoit: Ihan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut :)
VastaaPoistaTavaroiden järjestäminen paikoilleen todellakin jotenkin puhdistaa koko pääkopan. Minulla ainakin esimerkiksi kellarin tai vintin siivouksen jälkeen olo on ihmeellisen kevyt ja enrginen.
VastaaPoistaKivipölyn siivoaminen ei kuulu lempipuuhiini. Mutta remontin ja rakentamisen se vaihe, kun pääsee tekemään sitä pintaa, valmista on tosiaan hurjan palkitsevaa. Siinä sitä voi ihan heti ihastella oman työn jälkeä. :-)
VastaaPoistaVillilintu: ;)
VastaaPoistaKirjailijatar: Vuoden vaihtuminen taitaa olla yksi tälläiseen siivoukseen kannustava käänne. Kukapa ei haluaisi aina välillä aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kellarin ja vintinhän sanotaan edustavan alitajuntaa ja mieltä.
Ja kyllähän siinä väkisinki tulee muisteltua menneitä.
//J: Haha! Sanos muuta. Lähes aina on tuota pakkopullaa ensin ennenkuin pääseen fiilistelemään ja alkaa näyttää siltä että tulosta syntyy, ei vain sotkua.
Kuvailemsi tuunaushuone taitaa olla kuin meidän makuuhuone...tai sen toinen puoli, jossa on minun "tarvikkeeni". Juuri kaikkea tuota mitä kuvailit.
VastaaPoistaVoi tuota veljeä, kun se tolleen on unohtunut lueskelemaan, näen hyvin tilanteen :). Tuukko tännekki purkittaa, täällä ois kellari ja vinttikomero siivouksen tarpeessa. En ymmärrä miten mieheni saa tungettua sinne kaiken sen minkä pyydän. Siksi en siellä itse käy ollenkaan.
VastaaPoistaVoilet: Joskus tulee ihan kateus niitä ihmisiä kohtain joiden harrastus on siisti. Ja tällä tarkoitan sitä että olohuoneessa on kirjahyllylinen dc levyjä tai laskettelijalla on toppaasu ja lumilauta vintillä. Meillä puuhastelijoilla on käsityökpreja ympäri kämppää ja sitten vielä jokin sotkuinen paisuva huone.
VastaaPoistaValkoinen Persilja: Tuoko hän tavaraa siltä asuntoonkin päin eli löytääköhän sieltä myös eikä vain kiikuta tavaroita JONNEKIN?
Kelpaahan sitä lueskella kun on hommakin tehty:) Minulle käy itselleni siivotessa niin että tutkin joka jutun ja unohdun selailemaan valokuvakansioita ja lapsuudenajan päiväkirjoja eikä homma etene.
*** Anteeksi Violet. Kirjaimet kääntyvät minulla helposti väärin päin!
VastaaPoistaSiltä on kiellettyä tuoda asioita tänne, ellen niitä erikseen pyydä ;). Siis siellä on jokin JONNEKIN paikka minne ne katoavat. Seuraavan jätelavan mukana on pakko poistaa yksi komerollinen roinaa...
VastaaPoistaOletko varma ettei mies ole jo ominpäin toimittanut sinne roskalavan suuntaan ;)
VastaaPoistaEn tietenkään tarvitse mitään, mutta kutsu ihmeessä minut penkomaan kun teette sen rojukuorman!
Ah, juuri näin! Tätä tarmoa tarvittaisiin tännekin päin :)
VastaaPoistaNo eihän se mitään roskikseen heitä, suojelee kaikkea mahdollista, se on niillä sukuvika...
VastaaPoistaTaivas kuinka siistiä! Voiko tuolla mitään tehdä? Mullakin olisi järjestämisen tarvetta ja herralla vieläkin enemmän. Joskus yritän heittää jotakin pois vain löytääkseni sen herran aarrekätköistä myöhemmin.
VastaaPoistaPensastasku: Sitkeitä ryökäleet! Siivosin isänluona ja loppuviimeksi isä kysyi millä voi korvata/maksaa. Sanoin, että kunhan ei hae mitään roskiksesta takaisin olen tyytyväinen!
VastaaPoistaNyt vain odottelen pakkasten hellittàmistà, ettà pààsis tuon parvekkeen kimppuun. Sitten voi taas rauhassa alkaa 'sotkea'.
VastaaPoistaLissu: Koitin äsken siivotessa parvekkeelle ropsimaan -ei onnistu. Edessä on puolimetriä lunta oven stopparina.
VastaaPoista