Lappi ei sovi systeemilleni ollenkaan. Tiesin sen jo lähtiessä. Niinpä oli iloinen yllätys, että viikko pohjolassa meni niin mukavasti. Olemme miehen kanssa rauhoittaneet joulunajan vierailut vuorovuosiin. Tänä vuonna kelomökissä minun perheeni kanssa. Saimme kökkiä saman katon alla riittävän monta päivää, jotta kokoonpano alkoi taas lähentyä, tuntua nipulta. Olla rauhassa. Niin monta päivää, että tuli tilaa hiljaisuudellekin.
"Laiturin" päässä söpöläinen kota
Suksien kanssa tein uudelleen tuttavuutta ja omaan tahtiini hiihtelin vaatimattomat kilometrini. Ensimmäisen hiihtoreissun jälkeisenä päivänä olo tosin oli kuin krapulassa. Hiljalleen kehittelen kehon hallintaa ja papua käsivarteen. Sain mukaan äidin vanhat sukset ja olen päässyt jatkamaan hiihtelyä kotipuolessa.
Mutta tosiaan. Tulen niukin naukin toimeen tämän pimeyden kanssa Helsingin leveyksillä. Muistan loman vuosien takaa jolloin emme ehtineet valoisalla tuskin lainkaan. Tänäkin vuonna rytmini sekosi jo ensimmäisenä yönä ja olin kokopäivänuutunut, kunnes illalla piristyin parahiksi iltapalan aikaan. Sitten pyörin unettomana aamutunneille asti vuoteessa, nukuin liian pitkään ja menetin taas aamupäivän arvokkaat valoisat tunnit. Että sitä rataa.
Pakkanen tuntui mukavalle. Oli tarpeeksi toppauksia päällä ja mukavan pehmoinen olo. Mittari hypähteli -15 ja -25 välissä. Koiralle se oli takista huolimatta liikaa ja lyhentyneiden lenkien ja jatkuvan napostelu tuloksena tyttö lihoi silmissä. Tai ehkä sen luontainen selviytymisvietti rupesi kasvattaman eristekerrosta pakkassuojaksi?
* * *
Tässä joulun lahjat itselleni. Tälle surkuhupaisalle tarinalle Mene, rakasta olen hihitellyt. Nautinnollista tekstiä.
Olipa virkistävä virtuaalimatka, kiitos :) Ihania raikkaita pakkaskuvia!
VastaaPoistaVoi onko sinulla tuo alimmainen ihanat tunikat -kirja (oliko se sen niminen)? Olen kuolannut sitä moneen otteeseen suomalaisessa, mutta en raaskinut kuitenkaan...
Minttumaari: minäkin sitä jo kauan, kauan katselin. Kai niitä tunikoita ilman ohjettakin pyöräyttelisi mutta kun kirja on niin herrrrrkullinen ja staili. Ihan vain halusin ajatustakin tukea. Sain kirjakauppaan lahjakortin -joka vuosi yhtä mieluinen lahja.
VastaaPoista´Ihanat mekot ja tunikat´ on nimi.
Nyt voi elàà 'lappilaisesti' ihan keskellà Suomea. On lunta ja pakkasta, on lukemista pitkàlle aamuyòhòn. Voisin hyvin olla vaikka talviunista nauttiva karhu. pesàn aukon ulkopuolella voisi olla kyltti: Varokaa heràttàmàstà. Kyllà se heràilee sitten aikanaan.
VastaaPoistaAh ja voih, mita kuvia. Lyon paatani seinaan joka kerta naita lumisia kuvia nahdessani. olimme suunnitelleet joulua suomessa mutta sitten paatimmekin toisin..nyt harmittaa lasten puolesta.Nuo pienet eivat lunta ole juuri nahneet.
VastaaPoistaLissu: niin totta! Matka lappiin olisi ollut enenmän tarpeeseen sellaisena mustana sohjotalvena kuin tässä muutamavuosi takaperin.
VastaaPoistaPikkujutut: Voi sinua! Missä päin maailmaa asustat? (Ehkä voisit laittaa blogisi sivupalkkiin maininnan, niin uudet kävijät olisivat heti kärryillä:)
Täälä tosiaan sataa kokoajan uutta lunta. On ihanan puhtoista. Taas tullut höttöistä peitettä 10 lisä senttiä viime yönä.
Tuo mekot ja tunikat kirja on aivan ihana. Olin käynyt kyseistä kirjaa monet kerrat ihailemassa ja tällä viikolla sain sen vihdoin omakseni.
VastaaPoistaHujour: olisi mukava tietää kuka mitäkin on siitä ommellut...minä en vielä mitään!
VastaaPoista