Luin Uusimustan artikkelin antibiooteista. Riemuitsen siitä, että vähitellen Herran Pelko on vähentynyt maassamme sen verran, että lääkäreiden toimiakin aletaan kyseenalaistaa. Tavallinen tallaajakin uskaltaa jättää reseptit hakematta tehokkaista "vain otettu lääke auttaa" -kampanjoista huolimatta.
Mikä meitä sitten lääkäriin ajaa, vaikka usein jo etukäteen tietää, että mitään apua sieltä ei vaikkapa juuri flunssaan saa? Monen on varmaan mentävä työnantajan puolesta melkein samantien kun poissaolo rapsahtaa. Mahtaa olla melkoinen lasku sekin vuosittain, puhumattakaan siitä, että se kuumeinen ihminen lähtee sinne lääkäriasemalle (levittämään pöpöjään) sen sijaan, että lepäisi kotona.
Jos olisin säästänyt kaikki lääkärien turhaan määräämät reseptit, minulla taitaisi olla kokonainen mappi täynnä käyttämättömiä reseptejä, joita en ole edes harkinnut hakevani sattikka syönyt. Mukana on maallikonkin silmin suorastaan haitallisia määräyksiä. Esimerkiksi erään lääkärin limakalvolle määräämä voide, jonka tuoteseloteesta luin onneksi jo apteekissa (niinkuin aina luen) että "huuhdeltava runsaalla vedellä, jos voidetta joutuu limakalvolle"!
Mutta takaisin niihin antibiootteihin, onnellisuuspillereihin ja hormoneihin, jotka päätyvät ihmisten suihin...pissaan...vesistöön...kalaan...sinuun ja minuun. Tuntuu, että päivittäiseltä annokselta ei voi enää välttyä!
Usein myös tuntuu, että lähden lääkäristä resepti kourassa vain varmuuden vuoksi, rauhoittaakseni lääkärin tai täyttääkseni jonkin velvollisuuden. Niinkun ketä kohtaan?
Minusta on tullut vähemmän kiltti: Olen usein kysynyt lääkäriltä kiusallisia kysymyksiä, kuten miksi hän määrää virustartuntaan antibioottia? (On tullut pitkiä hiljaisia hetkiä.)
Olkaa tuhmia tekin! Voi esim. kysyä joka kerta, montako päivää voi seurata tilannetta, ennenkuin alkaa harkita antibiootin syömistä tai sen syöttämistä lapselleen. Huomauttaa lääkärille, jos tämä määrää lääkityksen kysymättä, mitä lääkityksiä sinulla jo kenties on, tutkimatta niiden rinnakkaisvaikutuksia.
Voi myös ihmetellä ääneen, riittääkö tuntemattoman ihmisen kymmenen minutin pika-analyysi siihen, että lohdullista olkapäätä kaipaava ihminen lähtee masennuslääkeresepti kourassa takaisin yksiöönsä. Ja turhauttavaahan se on, mutta myös voi kysyä kerta toisensa jälkeen muista vaihtoehdoista, kun lääkäri tahtoo hoitaa ehkäisynne Sinulle sopimattomalla tavalla. On se nyt meinaan kumma, että esim. pessaari täytyy tilata Ruotsista, ja mikä hassuinta, eihän sitä voi tilata ellei tiedä kokoaan. No missäs sovitat?
Eikös se olisi kokonaisuudelle parempi, että jokainen meistä olisi tarkkana ja kriittisenä siellä lääkärissä? Ehkä jäisi vain tulevaisuuden kaupunkilegendaksi, että ennen vanhaan, 2000-luvun alussa, kalat alkoivat muuttaa sukupuoltaan, maitoa laimennettiin lääkekertymiä peitellen ja niin miehet kuin naisetkin saivat osansa mm. masennuslääkkeistä ja naishormoneista ihan vaan juomalla vesijohtovettä tai syömällä lihaa...
Toissa vuoden satoa. Jokseenkin puhdasta luulisin. Mikäli edellinen tontinhaltija ei ole pahasti myrkyttänyt maaperää...
Kuvat: Sari Tammikari
Meillä ihmisillä on kovin monenlaisia käyttäytymismalleja suhteessa sairauteen. Eräs ystäväni, joka on ollut jo 10 vuotta eläkkeellä, menee kyllä varmasti lääkäriin jokaisen nuhan tai kolotuksen vuoksi ja resepti pitää saada. Uskon, että 90 % näistä käynneistä on turhia, kotihoidolla menee pienet flussat ja nuhat ohi. Toinen ystäväni sairastaa myös paljon, on kaikenlaista pientä kolotusta. Hän on vielä työelämässä, joten onhan siinä se, että työnantajalle pitää olla todistus. Mä olen sitten toisesta ääripäästä, en millään haluaisi mennä lääkäriin, yritän aina ensin kotikonsteja ja sitten lääkäriin vasta viime hädässä - onneksi sellaisia sairauksia on ollut tosi harvoin. Täytyy vaan toivoa, että terveys pysyy näin hyvänä. Tintti
VastaaPoistaIhan asiaa puhut. Toivottavasti teidän tuleva neiti ei joudu korvatulehduskierteeseen, koska silloin saat todella miettiä, annatko kuuria vai etkö... Meillä ei onneksi ole korvatulehduksia näkynyt!
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa!
Anonyymi:
VastaaPoistaEn halua arvostella ketään lääkäriin menemisestä, enkä uskalla sanoa kenenkään toisen puolesta mikä käynti on tarpeen ja mikä turha.
Se taisi jäädä kirjoituksessani sanomatta, että kyllä lääkärillekin tarpeensa on ja monesti on helpottavaa, että otetaan jokin testi, että selviää mikä vaivaa ja miten voisi hoitaa. Se reseptin ekana ja ainoana ratkaisuna tarjoaminen vain tökkii.
Nonna: osuit asian ytimeen! Lapset ja koirat ja toisen ihmisen kipu on jotain niin sydäntäsärkevää, että siinä helposti varmaan tulee annettua vaikka korvakipuun heti pienokaiselle lääkkeet, varsinkin kun ei itsellä ole ollut yhtäainutta korvatulehdusta, eikä tiedä miltä se tuntuu.
Koiralla on ollut virtsatietulehduksia ja se on kanssa raastavaa. Kun ei osaa sanoo sattuuko vielä, helpottaako pelkkä c-vitamiini kuuri ja homeopaattiset, niin pakko on ottaa kontrolliäyte, että tietää pitääkö ryhtyä antibiootille.
Niin totta. ystäväni meni juuri pari päivää sitten lääkäriin 4viikkoa kestäneen yskän ja flunssan takia. Sanoin jo ennen lääkäriin menoa, että turhaan menet, ne määrää sulle vaan buranaa ja duactia, eikä kummastakaan ole edes hyötyä. No, ystävä meni ja lääkäri sanoi ensin määräävänsä duactia. Ystävä sanoi, että hänellä on sitä jo, ei auta. No, sitten laitetaan ventolinea, sanoi lääkäri. Mulla on sitäkin, ei auta, sanoi ystävä. Hmm, mietti lääkäri.. Onkos sulla tällaista lääkettä ollut (en musita nimeä)? No ei ole, sanoi ystävä, johon lääkäri sitten että HYVÄ, kokeillaan sitä sitten! Ohhohhoijjaa...
VastaaPoistaItse syötän kyllä lähes aina lapsille antibiootit, koska kokemuksen mukaan ne auttaa nopeasti ja korvatulehdukset paranee. Itselläni on kerran ollut aikuisiällä korvatulehdus ja ITKIN, kun se sattui niin kovin.
Hormoneiden kanssa olen hyvinkin ehdoton, en ole syönyt enkä syö. Esikoisen ja keskimmäisen lapsen jälkeen lääkäri kirjoitti pillerireseptin, jota en koskaan hakenut. Kolmannella kerralla kummasteli pitkään, että MITÄ ehkäisyä te oikein sitten käytätte jos et tahdo mitään hormoneja. Niinpä, vähissä on vaihtoehdot :D kierukkaakaan en ole tahtonut, sivuvaikutusten ja hankalan poiston takia, jos tahtookin tulla taas raskaaksi. No nyt odotellaan neljättä, katsotaan mitä mulle tämän jälkeen tyrkytetään..
Ehkä voisimme olla menemättä turhaan lääkäriin, flunssat ja pienet kolotukset paranevat ilman lääkärissäkäyntiä. Silloin lääkärille jää aikaa kunnolla sairaiden potilaiden hoitoon.Lääketiede ei ole eksaktia tiedettä aina,senvuoksi voidaan määrätä vähän turhiakin hoitoja.Lääkäreidn työtä on helpottamassa interaktio ohjelma,josta voi tarkistaa haitalliset lääkkeiden yhteisvaikutukset. Jokaisella potilaalla on oikeus suhtautua kriittisesti hoitoehdotuksiin.Päivystävillä nuorilla lääkäreillä on hirmuinen kiire ja pikkuvaivoihin ei välttämättä ole hoito-ohjeita opetettu, käytäntö opettaa. Liisa
VastaaPoistaLotta: Niinpä niin, että koko kirjo kokeillaan, mutta mitäs muuta lääkäri oikeastaan voi, jos ei ole yhtään perehtynyt mihinkään muuhun kuin länsimaiseen lääketieteeseen.
VastaaPoistaNyt meinaan ajautua ehkäisyneuvojaksi ;) , mutta oletko kokeillut Personaa ,laitetta joka laskee kehosi rytmin paremmin kuin itse voit kalenterista ja kehosi merkeistä päätellä. Toki sitä moni tulee vuosien varrella hyvinkin tietoiseksi kierrostaan jos kuulostelee itseään, mies on mukana juonessa ja kierto säännöllinen.
Onnea odotukseen!
Liisa: Kukin menee varmaan lääkäriin eri vaiheessa, joku pienimmästäkin -joku ei vaikka syytä olisikin ja sitten on niitä, joiden on mentävä sinne työn puolesta.
Ajattelen, että ihminen tarvitsee oitoa ja vaikka kuuntelijaa kun jokin vaiva on riesana, en usko että kovin moni menee sinne turhaan.
Ennemmänkin peräänkuuluttaisin lääkäriä yleisenä tietopankkina, joka muistuttaisi kotikonsteista niillekin, joille ne eivät juolahda itsestään selvänä mieleen.
Toivoisin myös että kuilu eri hoitomuotojen välillä kapenisi ja suomessa liikuttaisiin esim saksalaisen malin suuntaan, jossa lääkäri ohjaa muihin hoitoihin ja potilas saa esim valita, ottaako länsimaiset lääkkeet vai homeopatian. Moni lääkäri siellä on myös homeopaatti tai hallitsee akupunktiota!
Itse kävin viime syksynä työterveyslääkärillä jatkuvan flunssailun ajamana. Toivoin että olisin päässyt verikokeisiin tai johonkin joka voisi valaista jatkuvaa sairasteluani. Höpsis, lääkäri katsoi pikaisesti kurkkuani, sanoi että ei näy mitään, mutta kirjoitti kuitenkin reseptin antibiooteille. Sitten kysyi tuleeko minulle usein hiivatulehdus antibioottien jälkeen. Vastasin että en tiedä kun en niitä antibiootteja ollut syönyt moneen vuoteen, kirjoitti sitten vielä napit hiivatulehdukseenkin.
VastaaPoistaEn käynyt hakemassa kumpiakaan, mutta olin kuitenkin niin lammas etten pystynyt kyseenalaistamaan siinä tilanteessa reseptiä. Siis selvä virustulehdus kuitenkin oli meneillään.
En vain ymmärrä näitä lääkäreitä, miksi aina ensimmäisenä napit kouraan. Okei, omaa typeryytta mennä flunssan takia, mutta kuitenkin.
Sama kun olen käynyt selkäsäryn takia vastaanotolla, kipulääkkeet vain kouraan, vaikka ehkä lähete esim. fyrioterapeutille olisi voinut olla parempi ja tulevaisuuden kannalta kauaskantoisempi ratkaisu.
Noh, ehkä en vain ymmärrä kun en kuitenkaan ole sitä lääkistäkään käynyt, mutta hyvin on lääkeyhtiöiden mainospropaganda uponnut lääkäreihin.
Minerva: Mä olen alkanut sanoon, että "tää on nyt jatkunut niin kauan, että olisko paras ottaa ihan verenkuva" yleensä sen kyllä saa mitä osaa itse ehdottaa.
VastaaPoistaSiinäkin olet oikeassa, että selkäsäryn syy pitää selvittää. Kyllähän se usein menee relaksanttikuurilla, mutta jos on pahat nikamalukot ja jokin särkyä ylläpitävä seikka, niinkuin vaikka eripituiset jalat tai muu virheasento, niin tunha on nappeja popsia, oireet pysyy poissa korkeintaan sen aikaa kun on "puudutus" päällä. Hyvän osteopaatin löytäminen onkin sitten juttu ihan erikseen.
Pakko kommentoida lääkärinä tätä vanhaa tekstiä.
VastaaPoistaItse olen lääkäri ja en todellakaan hoida flunssapotilaita antibiooteilla. Flunssapotilaat eivät oikeasti edes kuulu lääkärin vastaanotolle. Näkökulma on minulle jopa outo. Yleensä yritän selittää potilaille että antibiootti ei tässä vaivassa ole tarpeen. Flunssapotilaat syövät tosiaan aikaa tärkeämmiltä asioilta ja potilailta.
Kiitos kommentista Anonyymi Lääkäri.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi kaikesta ja tosiaan harmittaa tuo työpaikkojen linja, että räkätäutien takia pitää mennä lääkäriin pistämään flunssa kiertoon. Ehkäpä työterveyslääkärit voisivat ottaa kissan pöydälle ja nostaa työnantajien kanssa tämän näkökulman esiin?
Minäkin lääkärinä haluaisin tätä kirjoitusta vielä kommentoida. Totta on, että antibiootteja kirjoitetaan Suomeesa aivan liikaa ja turhaankin, mutta uskon ja toivon tämän asian vähitellen muuttuvan, kun nuorempi ja antibioottikriittisemmän koulutuksen saanut osuus lääkärikunnassa kasvaa. Itse en edellisen kommentoineen lääkärin tavoin todellakaan antibiootteja tavallliseen flunssaan määrää. Tässä asiassa monesti joutuu vääntämään kättä potilaan kanssa, sillä totta kuitenkin on, että suuri osa asiakkaista tulee vast.otolle nimenomaan sitä reseptiä hakemaan, ja poistuu tyytymättömänä kun ei troppia saanutkaan. Virustaudin kotihoito-ohjeet kyllä annan kaikille. Usein kuitenkin paine ja kiire on niin kova, että helpommalla pääsee kun reseptin sitä vaativalle kirjoittaa. Karu totuus ja ongelma, johon ratkaisun täytyisi löytyä paljon korkeammalta kuin tavalliselta tk-lääkäriltä.
VastaaPoistaToinen asia, johon haluaisin kommentoida, on tuo masennuslääkkeiden käyttö. Masennuksen hoidosta on Suomessa olemassa laajaan tutkimusnäyttöön perustuva Käypä hoito -suositus, johon yleislääkärinkin täytyisi hoitoratkaisunsa pohjata. Masennuksen aste tulisi arvioida, ja sen perusteella tehdä ratkaisu mahdollisesta lääkehoidosta muun hoidon ja tuen ohella. Lievää masennusta ei lääkkeillä pitäisi hoitaa, mutta mielestäni olisi epäeettistä jättää vaikeammat masennukset lääkitsemättä, koska lääkkeiden hyödystä on tutkittua näyttöä. Terveyskeskuksen hierarkia toimii (ainakin yleensä) siten, että lääkäri määrää lääkityksen ja ohjaa potilaan sen lisäksi keskusteluhoitoon psyk.sairaanhoitajalle tai psykologille, tai vakavammassa tapauksessa lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon. Suurin osa tk-lääkäreistä ei ole saanut minkäänlaista terapeuttista koulutusta, ja näin ollen on täysin loogista että lääkäri vastaa mahdolliseta lääkityksestä ja hoidon koordinoinnista muiden (siihen paremmin koulutettujen) hoitohenkilöiden huolehtiessa terapeuttisesta tukemisesta, "olkapäänä olosta". Yleensä myöskään lääkärin ajalliset resurssit eivät mitenkään riitä terapeuttiseen seurantaan vaikka halua olisikin. Tästä siis voi seurata tunne siitä, että lääkäri vain "tyrkyttää reseptiä". Totta toki on, että masennuksen hoitona ei koskaan saisi olla pelkkä lääkitys, päinvastoin lääkehoidon pitäisi olla tukemassa muuta hoitoa. Jälleen kerran ikävä todellisuus on, että vaikka terveyskeskuksissa varmasti kaikki potilaat haluttaisiin hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, ei resursseja siihen henkilökunnasta riippumattomista syistä yksinkertaisesti ole. Kirjoituksestasi kun paistoi ikävästi sellainen fiilis, että lääkärit ikäänkuin tahallaan tai "piruuttaan" hoitaisivat potilaitaan huonosti.
Lääkäri2:
VastaaPoistaOmpas mukava kuulla näkökulma sieltä toiselta puolelta. Kirjoitin vähän kärkkäästi, mitä ei nyt tarvitse ollenkaan katua, sillä poikihan se kaksi hyvää lääkärikommenttia, joista olen iloinen.
Tuo kiire on vihon viimeinen. Edes sen nojalla en toivoisi, että potilaalle jäisi ainoana lohtuna käteen se resepti, kirjoitti sen sitten psukiatri tai terveyskeskuslääkäri. Ja tottamaar uskon sen, että jokainen lääkäri haluaisi toimia parhalla asiakasta auttavalla tavalla, mutta luulen myös että sinä ja tämä toinen tänne kirjoittanut lääkäri olette siitä parhaasta päästä ja sitten on niitä, kuten ihan kaikissa ammattiryhmissä, jotka "menevät siitä mistä aita matalin".
Mun uteliaisuus ihan heräsi noiden flunssanhoito-ohjeiden kohdalla. En ole ikinä saanut flunssanhoito-ohjeita lääkäriltä, vain homeopaatilta, vyöhyketerapeutilta tms. Olisipa mukava kuulla millaisia ohjeita aikaansaseuraava lääkäri antaa!
Lääkärihän nykyään neuvottelee potilaan kanssa kuinka hoidetaan ja minulle se sopii mainiosti - ehkä siksikin, että olen koulutukseltani sairaanhoitaja, mutta luulen, että se sopisi muutenkin luonteelleni. Ei ole vain yhtä hoito-ohjetta ja olisi hienoa, jos lääkäri voisi tarjota vaihtoehdot ja yhdessä päätettäisiin. Naapurin rouva taas oli aivan järkyttynyt - lääkäri kysyi häneltä, lääkärinhän kuuluu määrätä8]
VastaaPoistaMinulla on paljon tuttavia, jotka tekevät diagnoosin etukäteen netistä lukemalla, myös keskustelupalstoja ja menevät lääkäriin asenteella minä määrään...