Luulen, että minulla on jokseenkin realistinen
käsitys muistikapasitettini rajallisuudesta.
Silti, kerta toisensa jälkeen, laiskottaa juuri silloin, kun pitäisi etsiä vedenpitävä tussi ja kirjoittaa pakasterasian kanteen, että "kanapadan jämä" tai "koiralle". Kerta toisensa jälkeen kuvittelen, että tällä kertaa muistan, mitä olen pakastanut. Tai tunnistan. Mutta höpsis, eihän sellaisesta jäisestä paakusta ota selvää! Eikä se miltään tuoksukaan.
Ja toinen harha, luulen, että vielä syksyllä muistan, mikä kohta kukkapenkkiä oli kärsinyt tulppaanikadosta ja mihin siis ennen talven tuloa uudet sipulit kätken. Tai, että vielä seuraavana suvena muistan edelliskesänä istuttamani kasvin nimen, saati hoito-ohjeen. Olen säästänyt noita etikettejä ja kukkasipulipakkausten kuoria puutarhakirjojen väliin, vaan eipä löydy!
Uusi unikko kukkii ekaa kertaa nyt kolmantena vuonna kylvöstä, enkä kuolemaksenikaan muista minkä värisenä kukat aukeavat.
PS. Enenemissä määrin teknisiä ongelmia täälä bloggerissa: välillä en ole päässyt kommentoimia muita blogeja. Ja omat pikamuokkaus nappini ovat kadonneet!
...Ihanaa, etten ole ainut!!! :D
VastaaPoistaheh.. Mulla on sama probleema. Joskin se onko liha sisä vai ulkofilettä ei paljon menoa haittaa jos meinaa kuitenkin paistaa pihvit. Koiran ruokaa en ole ryhtynyt pakastaan sillä mitä sitä pihtaamaan vaan annetaan samana tai ja seuraavana päivänä koirille.
VastaaPoistaTuo ammottava aukko on meillä paikattu kesäkukilla jo useana vuonna sen sijaan että olisi huomannut laittaa siihen sipuleita.
Aika ajoin olen ottanut kyllä puhelimella kukkapenkistä kuvan hieman sitä silmällä pitäen että jää joku jälki siitä mikä millonkin kukkii.
Mikä ihana valo ja sommitelma tuossa ylimmässä kuvassa!
VastaaPoistaTuota muistihommasta sen verran, ettà olen jo antanut periksi. Minulla on maalarinteippià ja tussia pakastimen vieressà.
VastaaPoistaTuosta bloggerista sen verran, ettà sain Ruostevillalta seuraavat ohjeet, jotka kyllà ovat italiankieliset. Tein homman just àsken ja pààsin taas omaan blogitiliini. Voisit kokeilla.
- strumenti (siis jotkut instrumentit siellà koneen ylàosassa)ja sieltà
- opzioni Internet (internet vaihtoehdot) ja sieltà
- cronologia esplorazioni (mitàhàn se olisi suomeksi) ja sieltà
- elimina
-- file temporanei Internet
-- cookies (jotka usein kuulemma laittavat bloggerin sekaisin)
Ja aina, kun menet omaan blogiin, katsi ettei vaihtoehto Resta connesso (sàilytà yhteys) ole valittuna.
Oiskohan tàstà mitààn apua?
Lukuja-gadgetià en vielà ole saanut toimimaan. Tàllàkààn konstilla. Bloggeri on tosiaan ollut ihan sekaisin. Vika ei ole sinun eikà minun.
Anni: no et varmasti!
VastaaPoistaJAnne: pihvi mikä pihvi!
Joo, mäkin valokuvasin nyt, kun huomasin että pulet tulppaaneista katosi (oli syöty?) viime talvena. No se hyvä puoli siinä on, että saan mieluisat lajikkeet tilalle. täälä kun on ollut yhä noita edellisten asukkaiden istuttamia perus keltaisia ja punaisia.
KOIRALLE mä teen aina kahdeksan litran kattilallisen lihajuureskasvispataa, jota sitten otan pakkasesta ja sekoitan kuivamuonaan. Ja jos jokin ruoka unohtuu vähän liiankauaksi aikaa jääkaappiin seisomaan, niin sellaisiakin on pakasteltu koiralle.
Ilon pilkkuja: kiitos, tuona päivänä olo oli muutenkin joten kuin Thaimaassa!
Lissu: Eli pitää eliminoida, poistaa jotkin väliaikaiset jutskat, kuulostaa jotenkin tutulta niiltä ajoilta, kun mulla oli Mäcci. siltäkin piti jotain templeitsejä aina poistella.
VastaaPoistaMut toi uloskirjautuminen sen teen nyt ainakin heti, mulla on ollut ruksi siinä viikkokaudet, jospas se auttais!
-ja tussi jääkaapin ovessa, taidan laittaa vaikka magneetilla siihen!
Just niin! Toivottavasti onnistuu. Itse olen nyt ainakin pààssyt blogiini ja kommentoimaan ja vastaamaan ihan tavalliseen tapaan. Lukija-gadget vielà temppuilee.
VastaaPoistaEn koskaan unohda sitä miten pakastin lapsena äidiltä salaa voikukanlehtiä leppäkertulle jota pidin huoneessani.
VastaaPoistaUskoin että se syö sellaisia ja olin huolissani talvesta. Ennen talven tuloa leppäkerttu kuoli (miten siinä taas niin kävi?) ja äiti löysi voikukanlehdet joskus joulun nurkilla kun luuli sulattavansa jotakin ihan muuta.
Hänkään ei luultavasti unohda koskaan.
Piilomaja: sain hyvät naurut ja tuli mieleen se vaalimani upeankirjava (hännällinen) perhosentoukka, jota pikkuveli kylvetti. No hukkuihan se raukka!
VastaaPoistaMurhaajat!(;-))
VastaaPoistaPiilomaja: No kun kiinni jäi, niin käyttäytyi kyllä kuin olisi elinkautisen saanut!
VastaaPoistaMinulla on täsmälleen samanlainen muisti, hyvä, mutta superlyhyt. Katsos, elämä säilyy paljon jännittävämpänä, kun ei koskaan tiedä mitä odottaa.
VastaaPoistaKirjoilijatar: Ja mikä parasta, harvoin nämä yllätykset ovat liian dramaattisia!
VastaaPoistaJyhlat ovat ihania! Meilläkin on sellaiset tiedossa täällä kotona parin viikon päästä... Ihan sama tuon puutarhaan liittyvän muistamattomuuden kanssa. Istutin viime kesänä perennoja, enkä kuolemaksenijkaan muista mitä ne olivat. Noh, odotetaan.
VastaaPoistaAurinko ja kuu:
VastaaPoistaTäälä selvisi jo, helakan oransseja ovat!