...että arjen tahti on liian kova. Että kauppakassit olisi jo pitänyt jättää jonkun muun kannettavaksi ja aamumetrossa olisi pitänyt pyytää päästä istumaan jne. Kun supistelu alkaa jo aamusta, on se illalla jo aikamoista ja valvottaa yöllä. Sitten ollaankin jo ylikierroksilla, kun aamulla taas pitäisi jaksaa sama rumba. Tarvittiin öinen synnytyspäivystysreissu, että otin vastaan jo kauan aikaa sitten tarjotun sairasloman. No nyt olen nostanut kädet pystyyn ja jäänyt lepäämään, kunnes kohtu rauhoittuu.
Se on vaikeaa, sillä mieli on virkeä ja tarmoa täynnä, kroppakin kaipaisi kevyttä liikettä. Vain kohtu ja jumiutunut lonkka heittelevät kapuloita rattaisiin. Oikein pitää pinnnistää, ettei kyykisty poimimaan rikkaruohoa, että huomaa, että mieskin voi ne pihvit paistaa nyt kun on muutaman viikon kotona vaikka vasta iltamyöhällä tuleekin.
Mennään viikolla 28. Tytön olisi hyvä malttaa vielä melkein kolme kuukautta. Ymmärrän häntä, kukapa ei tahtoisi tulla maailmaan keskelle kauneinta kesää!
Helteestä kiitos! On helpompi istua aloillaan ja ommella vaikka köllöttelypeittoa, kun kuumuus vetää vähän veteläksi olon. Tämä syntyy vanhoista sammarihousuista ja sisustuskankaiden näytepaloista. Epätyypilliset värit minulle. Enkä ole kirjonut mitään sitten alaluokkien vohvelikankaiden.
Saimme kutsut lähetetyksi vuotuisiin kesäjuhliimme. Ihan liian viime tipassa, mutta kuitenkin.
Spekuloimme, mikä mahtaa olla kukassa tuohon aikaan. Nämä ovat viidennet teemabileet. Ennen on juhlittu vasta elokuussa, mutta meillä taitaa olla silloin vähän muuta mielessä.
Malta vielä hetki,malta. Elämä kääntää tyystin toisen sivun keskoslapsen myötä. Hän ei ole minivauva...
VastaaPoistaPaljon viikkoja, sinnikkyyttä, toivottelee keskoslapsen (rv29+1) äiti.
Kuuntele pikkuista ja lepàà nyt, sillà kohta se vasta haipakkaa onkin.
VastaaPoistaNyt siis lepoa vain! Supistelut on ikäviä, pelottaviakin, varsinkin noin aikasilla viikoilla. Peittoa vaan värkkäämään sohvannurkkaan :)
VastaaPoistaTerkut viikolta 34. Eipä kummempia, vain jättisuuri vatsa ja ylimäärästä fyllinkiä muutenkin siellä täällä ;)
Satu: Niinpä niin. Se normiaikainen ja -kokoinen on ihan tarpeeksi haastava näin aloittelijalle varsinkin!
VastaaPoistaVoimia sinne, toivottavasti olette jo voiton puolella, ihan alkoi kurkkua kuristaan! ...pitää käydä kurkkimassa blogissasi, mitä teille kuuluu...
Lissu: juuri näin, kiiteer ei taida loppua moneen vuoeen, on vain otettava mitä tulee ja koitettava järjestää tarvittaessa apuja.
Teija: sä olet loppusuoralla!
Mua on supistanut jo viikolta 21. ennen on mennyt viikonlopun lepäilyllä ohi, mutta nyt tais mennä vähän överiksi. Kun on eka kerta on kaikki uutta ja vaikea tietää itsekkin missä mennään ja kuinkas vakavaa tämmöinen peli nyt loppujen lopuksi onkaan.
Malta, nainen, malta. Minä "jouduin" sairaslomille neljä kk ennen laskettua kuopukselta. Sain olla kotona, makuutukseen sairaalaan en joutunut. Arvaappa mitä tein: neuloin, virkkasin, luin. Näin jälkikäteen se tuntuu ihan luksus-ajalta. Joten peppu kiinni sohvaan ja dvd:tä pyörimään.
VastaaPoistaMolempien lapsien kohdalla supisteli ennenaikaisesti ja paljon. Rauhallinen kävely onnistui mutta ei puhettakaan jumpasta tai muusta hikisemmästä liikunnasta. Toinen lapsi syntyikin sitten pikavauhtia, kun suurimman osan raskaudesta jatkunut supistelu oli kypsyttänyt paikat valmiiksi.
VastaaPoistaKivaa seurata sun odotusta ja elää mukana!
Anu
Nyt vaan iisisti. Outilla olikin tuossa yllä hyvä resepti, mitä voit touhuta!
VastaaPoistaTsemppiä!
Kalapeittoon passaa mainiosti tuo sininen.
VastaaPoistaNyt tyttö rauhassa vaan :)Siis molemmat te!
Minulla kolmannen kanssa supisteli syksyllä, kun laskettu oli tammikuussa. Tein aivan kauheaasti töitä ja supistukset tulivat aina kun lepäsin. Jotain hyvääkin tuossa. Oppia olla tekemättä mitään. Vaikeaa tiedän. Tsemppiä ja rauhaa.
VastaaPoistaVoimia. Paikallaan oleminen on silloin hankalinta, kun mitään muuta ei saa tehdä.
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia. Ja pienelle terveisiä, että täällä näyttää syksylläkin hyvin kauniilta.
Outi: Joo, tulee varmaan se aika kun ihmettelen, että mistä ihmeestä olin turhautunut kun kskystä olisi pitänyt vain OLLA. Ihmisen mieli on sellainen. Enkä minä jaksa vielä uskoa, että tänne loppuun asti jään, odotan, että supistelut menee ohi niinkuin muutaman kerran aikaisemminkin.
VastaaPoistaAnu: No sulla oli apua treenistä ;) moni on sanonut että kuukausikaupalla on supistellut ja kun tositoimiin pitäisi ryhtyä, niin mitään ei tapahdu!
Nonna: no niin oli ja onhan täälä monta hommaa tekemättä jotka voi hoitaa puhelimessa tai paperilla.
Elämäni matkat: Nyt neljäntenä päivänä alkaa sieluun hiipiä kaivattu rauha!
Aurinko ja Kuu: No silloin ei kyllä lepäämisestä tule mitään olen huomannut! Olisi varmaan sinullakin ollut hiljentämisen paikka. Hyvä, että selvisit voittajaksi!
Jonna: joo, silmä laput kai pitäisi laittaa, ettei näkisi sitä fiksattavien asioiden määrää!
Kyllä noin ihanassa teltassa vai onko sittenkin viltti, kelpaa lapsen, sitten paljon myöhemmin, leikkiä.
VastaaPoistaKiinanmuurin paksuuntumisen vuoksi en olekaan päässyt viikkoon blogeihin ja nyt ihan jännitti tulla katsomaan mitä teille kuuluu. Jännitykseen oli näemmän syy - olenkohan selvännäkijä?
Toivottavasti olet saanut levättyä ja tilanne rauhoittunut. Muista, ettei ole mitään syytä yrittää olla sankarillinen! Minulla ei ollut ennenaikaisia supistuksia koskaan, mutta raskasumyrkytysoireiden vuoksi kehotettiin lepäämään ja ha, kuuntelinko? No en tietenkään ja seuraavaksi passittivatkin sairaalaan lepäämään, valvovien silmien alle, televisiottomaan huoneeseen, lukeminenkin oli rajoitettua. Olipa tylsiä viikkoja! Hmm. Ole sinä viisaampi! Mieluummin sitä lepää kotona kuin sairaalassa.
VIlijonkka:
VastaaPoistaJuu, jännittäviä aikoja täälä! Huomaan, että kun kohtu noin supistelee, niin se ilo jota aikaisemmin tunsi, kun vauva sieelä poukkoili ja puksutti on jäänyt viimeviikoina jotenkin harmillisesti kaikkien "kiristysten" varjoo. Tänään oikein siihen havahduin ja sanoin tytölle, että potkuttele sinä vaan!
Kiitos, koitan olla iisisti täällä, varsinkin kun luulen, että sairaalaympäristö saisit minut vaan ennaltani stessaantumaan, nukkumaan huonosti ja murehtimaan.
* * *
Ja erityiskiitos vielä Hänelle, joka kirjoitti minulle kauniin ja viisaan sähköpostiviestin liittyen tähän postaukseeni!