maanantai 25. tammikuuta 2010

Pieniä korjaustöitä





Kaksi alushametta, pidempi ja lyhyt. Parsittu sukka.

Sukan parsiminen osoittautui vaikeaksi. Oli päässyt reikä pahaksi ja epäilempä, että tekniikassa oli myös vikaa. Mitenkähän sukka oikeaoppisesti parsitaan? Varmaan siinä tarvitaan se parsinsieni. Opin vasta viime vuonna, että on sellainen kuin parsinsieni. Vai olikohan se edes sen nimi.

11 kommenttia:

  1. Mikä ihmeen parsinsieni?! En ole ikuna kuullut moisesta...

    Maailman pehmeimmällä mummollani oli tapana parsia pienenä tyttönä sukkahousumme. Minua aina se vähän hävetti, kun ajattelin kavereiden luulevan ettei meillä ole varaa ostaa uusia sukkiksia :) nyt olisin minäkin ikiki-iloinen jos osaisin samalaisella taidolla parsia sukkia.

    Mutta hei, aina voi googlettaa :) netistä löytyy päteviä ohjeita ihan kaikkeen :)

    Iloa viikkoosi!

    PS. ihana, ihana hame.

    VastaaPoista
  2. Minä en kyllä osaa parsia yhtään! Äiti aina kotona nauroi, kun parsi (ilman sientä?, mutta tosi siististi) että mun parsiminen oli pikemminkin kursimista. Sitä se onkin, kursin vaan reiän umpeen. Ja olen sitäpaitsi tavattoman laiska kaikissa käsitöissä. Alushame on ihana.

    VastaaPoista
  3. Samaa juttua kysyisin nyt mummulta jos hän vielä eläisi. Joskus olen koittanut kursia kokoon vanhoja sukkia, mutta kovin mallikkaasti ei tunnu onnistuvan. Menevät vain muodottomasti ruttuun..

    VastaaPoista
  4. Meillä oli kotona parsinsieni, ihan moderni jopa, sinisestä muovista. Mutta nykyisin parsin ilman, polven päällä, sienen kanssa olisi helpompaa. Mulle on opetettu parsiminen alta, päältä, alta, päältä, vähän kuin korinpohjaa tekisi, mutta langalla. Ja aloitettava riittävän kaukaa reijän reunoista!

    VastaaPoista
  5. Minttumaari: katoavaa kansanperinnettä siis parsinta ja sitä lisääntyvää googlettaminen!

    Kirjailijatar ja Helinä: Niinhän se on että kun ei tarvi osata, niin unohtuu. Henkkamaukkaan vaan ja uutta tilalle taitaa olla oman sukupolvemme äitien varatie.
    Äidit ja pehmoiset mummut osasivat kun oli pakko.

    vilijonkka:Ihan pienenpienen reiän osaan korjata nappaamalla silmukat talteen ja jäljittelemällä neuletta. Mutta nämä suuret...Koitin alta, päältä, alta, päältä, mutta ihan hirvee möhkäle tuli ja se tuntuu sukassa jalan alla.

    VastaaPoista
  6. Ihastuin tuohon alempaan kuvaan! Hurmaava! Ja mun hermo ei riitä parsimiseen... :)

    VastaaPoista
  7. Toki on parasta parsia silloin kun ei ole vielä ihan hiukipuhki...Vilijonkan menetelmällä määkin päästelen.

    VastaaPoista
  8. Satu: ei minunkaan, mutta en vaan voi heittää muten hyvää lapasta/sukkaa menemään.

    Finevanbrooklyn: kiitos! Ja tervetuloa vierahille, minä sinun korujasi kävinkin juuri ihastelemassa. Meillä on työpaikan naisilla oikein koruboomi ja suosittelin blogiasi heille inspiraatiolähteenä.

    Voilet: voi mokomaa, kun minun sukkani ovat aina juuri ihan puhkipuhki. Olemme koittaneet metsästää koita ja pakastaa villavaatteita, nyt kun on pakkasta ulkona. Miehen hyvä pukukin oli syöty. Mikä riesa!

    VastaaPoista
  9. Parsinsieneksi käy myös tennispallo :) Itse parsin ison kasan sukkia kerralla; se on terapeuttista , jopa luovaa. Kymmenet sukat parsittuaan osaa jo aika hyvin, ja kuin kymmenet UUDET sukat!

    VastaaPoista
  10. Maahiska: sepäs on hyvä vinkki, ja löytyy lähes joka kodista! Nyt juuri pitäisi ihanista bambusukistani korjata pilkottava varpaankärki piiloon!

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.