Minun piti maalata koloontunut kohta lattiaa ja kirjoittaa sitten juhannuksesta, mutta...
Pensseliä pestessäni palasin ajatuksissani eiliseen keskusteluun, jota kävimme Miehen kanssa, emmekä ensimmäistä kertaa, sillä aihe on jotenkin kutkuttava ja tutkimuskohteitahan tulee vastaan kaiken aikaa. Teoretisoin mielessäni sitä, mikä on eri pariskuntien välinen dynamiikka eli mikä on se tarve, joka vetää ihmiset yhteen, ja mikä se liima joka pitää pariskunnat yhdessä, ja miksi se liima joskus pettää.
Olin niin uppoutunut, että kävellessäni hakemaan lisää tärpättiä kävelin siihen vastamaalattuun kohtaan. Mummon kutomilla suosikkivillasukilla. Ja jatkoin matolle asti ennenkuin tajusin. Mitä ihmettä teen noille sukille? Matosta ei huolta, se menee vaihtoon tänä kesänä muutenkin, kun revimme vessan lattiasta muovimaton, jota nyt peittää tuo muotoon leikattu matto.
Mutta siihen liimaan. Kukaan ulkopuolinen ei varmaksi tiedä, mikä se liima on. Pariskunnan välinen dynamiikkahan voi olla ihan mitä tahansa kotioven takana. Mutta arvailu on sitäkin hauskempaa.
Tässä arvausleikissä yksi liima ei ole toista parempi. On vaan liimoja. Ja uusia liimoja löytyy koko ajan. Rakkausliimaan emme kiinnitä huomiota, sillä se on aineosana kaikissa liimoissa.
Kun katsoo pariskuntia voi helposti arvata, että jonkun pariskunnan liima on huumori, hoiva, älyllinen tasavertaisuus, ystävyys, elämänkatsomus/uskonto tai seksi. Liimoja riittää. Jopa riippuvuus kelpaa liimaksi ja saattaa ollakin tiukkaa liimaa. Parhaimmillaan molemminpuolinen hellä symbioosi, pahimmillaan loissuhde, jossa toinen tukahtuu. Joskus liima on kuivanut ja haljellut jo aikaa sitten, mutta "parisuhteen palikat" vaan ovat jääneet siihen viretysten nököttämään.
Monia suhteita pitää koossa komponenttiliima. Liima, jossa toinen osapuoli saa ja antaa suhteessa jotain muuta kuin toinen. Ideaalitapauksessa molemmat ovat tyytyväisiä. (Esim. X antaa hoivaa ja saa Y:ltä turvaa ja kenties taloudellista huolettomuutta. Sukupuolet saattavat nykyään olla kummin päin tahansa.) Useimmissa liimoissa aineosana on myös turvallisuushakuisuutta, sekoittuneena siihen mielikuvalliseen statukseen, jota on kenties alitajuisesti saatettu hakea polvenkorkuisesta asti. Joskus nämä liimat eivät avaudu arvausleikkiläiselle millään, joskus ne pomppaavat kliseisesti esiin pariskunnista, jotka lipuvat kahvilapöytämme ohi. Tai niin ainakin voimme kuvitella.
Sukat likoavat tahranpoistoaineessa, minä menen ulos aurinkoon.
Mielenkiintoinen liimapohdiskelu. Lähipiirissäni on tuota kuivunutta liima ja se sitten ihmetyttää, että miksi palikat edelleen nököttävät rinnatusten, vaikkei mitään syytä siihen ole, näin ulkopuolisen silmissä. Mutta kuten kirjoitit, ei liimoista muut tiedä kuin parisuhteen osapuolet keskenään.
VastaaPoistaLuulin kuva ensin akvatintaksi! Hieno.
Niinpä.29vuotta takana mikähän on meidän liima=hyvä olla toisen lähellä=ikävä kesken työpäivänkin= ei välitä vaikka toinen ei kuuntele=sillä on nätti hymy ja lämpöiset silmätedelleen = ilahtuminen kun joku asia josta ei ole edes "jäkättänyt"esim pyörän ketjujen kadonnut suojakotelo on vaihtunut uudeksi ilman että on edes kertonut että se kadonnut..=suklaa levy jääkaapissa just se merkki josta lapset ei tykkää:)vaan mä= tuhansien lasten kanssa valvottujen yöiden jälkeen toinen sanoo että onneksi löysin sinut.Hmm seksi on parempaa vuosi vuodelta:)vaikkakin harvempaa:))on kiva pitää vieläkin kädestä kiinni-ei osaa nukkua yksin ..nyt on parasta lopettaa:)
VastaaPoistaMeidän liima taitaa rakentua pienistä hyvistä. Tänään olen ilahtunut mm. mieheni ihanasta äänestä puhelimessa. Sanoin sen ääneen.
VastaaPoistaTottumuskin on pitävä liima!
VastaaPoistaVilijonkka: tähän sopii tuo piilomajan kommentti tottumuksesta.
VastaaPoistaTosiaan, onpas grafiikkamainen tuntu kuvassa! Koulussa lempiaineeni olikin taidegrafiikka ja juuri pohdin että pitäisikö ensikaudella vaihtaa keramiikka grafiikkaan...ehkä tämä on merkki.
Maria: teillä riittää liimaa! Ihan tulin kyyneliin. Ihana, ettei vuodet saa unohtamaan, että arjessa pitää huomata, eikä vain jouluna ja synttärinä.
Jonna: pienet ja hyvät, se on sitä käytäntöä juuri, sitä liimaa. Mutta sitten on se juttu, mikä saa toisen tekemään juuri ne oikeat jutut, ne mitä SINÄ tarvitset ja päinvastoin. Se määrittää sen liiman lajin. Oliko hankalasti ilmaistu?
Piilomaja: Niin on. Ja sitä liimaa näkee paljon. Mutta jotain on ollut ennen tottumusta, kenties vuosien tai vuosikymmenten ajan.
Olipa ihana kirjoitus, niin nujahtanut kuin tuo "ihana!" -toteamus täällä blogimaailmassa onkin. Ehkä se ihanuus on liimaa ihmisten väleissä blogeissa. No, olipa huono heitto :-)
VastaaPoistaVasta eronneena tai ainakin jonkunmoiseen outoon elämänvaiheeseen ajautuneena, jossa ei olekaan enää selkeää "me"-yksikköä, on jännä miettiä meidän liimaa. Mikä se oli ja minne se muka meni, tai mikä siitä meni kun jotain jäi. Sitkoko, joku pitkäkestoisuus, vaikka tarrantuntu jäi. En usko että meille kävi tuo mainitsemasi kuivuminen ja tottumus. Hmm, hmm, mikä lie on liimojansa.
Sitten tuli vielä huvittavia mielikuvia: millainen suhde on pikaliima, kuumaliima tai semmoinen ärsyttävän huono paperiliimapuikkoliima? Ja onhan se liima laastarissakin...
Mielenkiintoinen puheenaihe teillä ollut. Tätä minäkin joudun ihan työnkin puolesta joskus miettimään...Monella se liima on alkuun seksi ja se ihana rakastumisen tunne. Se on niin pitävää liimaa ensin, että hyvä kun yleensä päästään ollenkaan eroon toisistaan = )Toisilla se muuttuu liimaksi, mikä on rakkautta, miten se sitten ilmeneekin, toisilla taas se on tottumusliimaa. Mutta jos alku on ollut hyvä, ja suhteessa jotain potentiaalia on, ei tarvita kuin tahtoliimaa. Ollaan päätetty vaan yhdessä, että me tahdotaan tätä, tulkoon mitä vaan. Me tahdotaan olla yhdessä!
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaKaikein pahin liima jonka olen parisuhteessa ollut huomaavinani, on syyllisyys. Kamala, myrkynkatkuinen liima. Rangaistusliima.
Onneksi sitä olen nähnyt vain kerran. Enkä omakohtaisesti.
Suloista taas on huomata joku hyvin hassu ja odottamaton liimapinta. TUlee toiveikas olo. Ettei tarvitse olla kovin järkevää edes, kunhan toimii ja on terveellistä.
Nyt riittää. Alan tunteilla.
Maijja: ihanuus on blogiliimaa juu!
VastaaPoistaTarrantuntu jäi. Se on hyvin sanottu. Sellainen tarrantuntu voi eron jälkeen jostakusta jäädä loppuiäksi ja toisista se kuluu pois. Ihan tässä joutuu itsekkin katsomaan taaksepäin, nytkun tätä aihetta avasit siihen suuntaan. Minä nimittäin en vuosia sitten tarkastellut tälläisiä tällä mielellä.
Huvittavia mielikuvia ja kielikuvia. Pikaliima on kai sellainen silmänräpäyksessä rakastuminen ja Kuumaliima alkaa vaikuttamaan niiltä seiskapäivän kohelluksilta. Sehän suorastaan rapsahtaa irti aikanaan. Kai sitäkin liimaa johonkin väliin mahtuu. Ja laastarisuhteita.
Kotivalo: Tahtoliima. Sinä sen sanoit. Sitä tarvitaan jatkoon, niiden muiden yhteisten asioiden tueksi. Ja kyllä seksi voi olla hyvä liima myöhemminkin, vaikeiden aikojen ohi. Silloin, kun on muuten vaikeaa voi yhteys löytyä helpommiin fysiikan kautta.
Isoinpapu: huh, siinä vasta myrkyllinen, leimahdusaltis liima. Tulee heti monta kirjaa mieleen, joissa synkkä syyllisyys on pitänyt toisen toisen luona. Syyllisyys kun pitää ihmisiä yhdessä, niin katkeruus kasvattaa niin tiheän aidan ihmisten välille, ettei toista voi enää edes nähdä. Tuskin itseäänkään.
Tykkäsin tästä kirjoituksesta kovasti. Mekin mietimme miehen kanssa näitä joskus. Hän on omahyväisesti sitä mieltä, että kenenkään parisuhde ei ole yhtä hyvä kuin meidän. :-) Ollaan siis tyytyväisiä. Meillä on molemmilla nuoruudenavioliitto takana ennen tätä nykyistä, joten on hänellä hiukan perspektiiviä...
VastaaPoistaKiitos. Otit sopivilla kielikuviila esiin tärkeän asian. Näin kesällä varmasti monilla pariskunnilla on aikaa virkistää omaa liimaansa ja hyvä niin.
Mielenkiintoinen kirjoitus minunkin mielestäni...
VastaaPoistamietin omaa tilannettani..
olen tapaillut ihanaa uutta miestä..
vetovoimaa ja kaipuuta löytyy..
kokoajan toinen on ajatuksissa ja mielessä...
milloin se haipuu ja miksi?
Vai voiko säilyä tämä liimattomuuden ihanuus ja intohimo?
ihanaa tätä aurinkoista viikkoa sinulle!!
Olispa hauska tietää, mitä olette pohtineet meidän liimasta -mitä se on?!
VastaaPoistaLiimassa on mielestäni tärkeetä arvostus, että kunnioittaa sitä sitä toista liimautuvaa puolta jamyös omaa liimautuvaa puolta. Toinen tärkee juttu on tahto, mitä tarkentaisin sanalla asenne. Olemme yhdesssä liimautuneina ja se on kaiken lähtökohta, vrt me vs muu maailma. Riskitilanteisiin voi varautua.
Kun on elänyt perunalla liimattuna, "sellasella sattuuko se nyt hetken pitään kun ei parempaakaan liimaa lähellä ole", tuli ainakin meille olo, että tietää miten yhdessäolo ei toimi ja on itse valmis tekemään töitä sen hyvän liiman etsimisen ja siitä liimasta huolehtimisen suhteen. Ja tää on sitä samaa asennetta...
Toivottavsti saat villasukat toimiin, jos et niin onneksi mummun sukkatehtaasta tulee uutta tuotosta <3
-pirkko
Linnea: no siinä taitaa olla sellaista oikeanlaista omahyväisyyttä. Mukava on kun niin voi ajatella!
VastaaPoistaHanne: Vai että liimattomuuttakin. Mahdatka viitata sillä itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen?
Pirkko: Ei me olla päästy teidän liimaan asti! Ja korjattakoon nyt samalla, että ei se ole tarkoituskaan, että kaikkien liimat tutkitaan vuorotellen -ei me NIIN intensiivisesti tätä pohdita ;)
Mutta juu. Kyllähän se tuo perspektiiviä, kun on takana liittoja ja aikoja, kun on liima ollut kehnompaa. Osaa sitten arvostaa ja vaalia.
Hmm, hätäseen kommenttiini olis voinut lisätä sun sata juttua.
VastaaPoistaYks juttu on se, että kuinka se kaikkien liimojen liima siinä alussa jo tarvii tarrata! Koska jotain erityistähän siinä pitää olla olla, että liimautuu. Sitten on toinen isompi juttu se, miten se liima pitää.
-pirkko
Voi, olette käyneet sangen mielenkiintoista keskustelua!
VastaaPoistaMe olemme mieheni kanssa olleet yhdessä niin nuoresta saakka, että olemme suorastaan kasvaneet yhdessä. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin! Mutta niin se on. Sitä on mietitty, että miten ihmeessä sitä osaisi olla ilman toista. Onko se sitä tottumisliimaa sitten vai mitä...
Tätä pohdintaa joutuu nyt ehkä itsekin vielä jatkamaan, omassa osoitteessa. :-)
Oirrko: Niin, ja joskus liimmautuu vastoin kaikkia odotuksia, vaikka arki heti alkuun heittää sellaiset kortit, että järjellä ei voi selittää miksi jää.
VastaaPoistaEi alun aina tarvitse olla vahva ja satumainen.
J//: sait muistelemaan, nuorena liimautuminen onkin ihan erijuttu kun näin vanhempana, kun on molemmilla jo elämää takana. On eritavalla odotuksia, toiveita ja kirveleviä pettymyksiäkin, malli siitä miten asiat voivat mennä -oli se sitten hyvä tai huono.
hups, //J, nimimerkkisi kääntyi näppäimistölläni vahingossa nurinniskoin!
VastaaPoistaTörmäsin vahingossa halpaan pokkariin nimeltä "Rakkaus on tarina". Siitä löytyy selitykseiä erilaisille "liimoille" ja parisuhteille. Mielenkiintoista luettavaa, suosittelen!
VastaaPoista