Näin kaikkea ihanaa ja valkeaa tänään. Sellaista millä haluaisin kotiamme häikäistä. En minä niistä koko valkeista kodeista tykkää, niistä jotka näyttävät siltä, kuin olisi menty keskustan sisustuskauppaan ja ostettu kaikki sieltä kerralla. Kerroksellisuutta pitää kotona olla, ja väriäkin,
mutta silti -
voi Koira -onko liikaa pyydetty, että hiekottaisit vain sen sinulle vuoratun nojatuolin, että minullakin olisi joskus edes puhtaat sohvatyynyt? Se valkoinen voidaan unohtaa. Ja miksi kaikki kasautuu eteiseen, jonka pitäisi kodin käyntikortti olla, niinkuin olemme sisustuslehdistä oppineet. Tarvitseeko kaksihenkinen perhe 9 erilaista laukkua ja pussukkaa, (joita säilytetään eteisessä)
Entä asuuko täälä tuhatjalkainen? Miksi sää ei voi olla yksiselitteinen (nyt on kesä/talvi) niin, että kerralla saisi viedä talvikengät vinttiin ja nostaa muutaman parin pikkukenkiä esille? (no nythän ne loputkin talvikengät ehkä uskaltaa viedä) Entä kenestä meistä putoaa kaikki tämä eloperäinen hippu? Luulin, että kate on se joka on metsässä, en tiennyt, että sitä esiintyy myös tammiparketilla kesäaikaan, kun ovet ovat auki ja ravaamme ulos sisään.
Niin, että tämänkään kauden sisustusväri ei sitten ole valkoinen.
Mustekala sai vihdoin silmät. Nyt se näkee laskea kaidetta alas.
Ymmärrän tuskasi. Koiraa minulla ei ole, kaksi lasta kylläkin. Olen sinnikkäästi pitänyt kiinni valkoisesta sohvasta ja nojatuoleista. Eläköön irtopäälliset ja pesukone! Ihastuin postauksessasi ilmaukseen "eloperäinen hippu". Sitä riittää täälläkin!:D
VastaaPoistaOlen karvaasti oppinut että puhtaus ja järjestetty koti tarkoittaa sitä ,että koko perhe paitsi minä -on vakavasti sairaana-viisi vuotta sitten jouluaattona pesueeni kaatoi vuosisadan vatsatauti ja oli hiljaista ja tavarat pysyivät paikoillaan .Eikä ole koskaan ollut tylsempää eikä siivotumpaa joulua:)))
VastaaPoistaElämässä täytyy vaan kestää sekasotku ja keskittyä sen vieressä oleviin asioihin .Näin kai se on .Mutta on mulla valkoinen sohva:) uhmaan edelleen kohtaloa ja äitiäni joka sanoi ettei siinä ole mitään järkeä..Tulipas tästä pulpahdus!Kiitos hyvästä postauksestasi joka pisti ajatukset liikkeelle!
Ihanaa!! ajattelen tismalleen samanlailla! Koti ei saa olla liian täydellinen, huoliteltu, väriskaalattu. On meilläkin valkoista, jossain. Mutta silmäni osuvat aina kuitenkin mieluummin väreihin. Runsaisiin ja syviin väreihin ja vaaleisiin, pastelleihin. Sulassa sovussa kodissa saa näkyä vuosikymmenet, vuosisadatkin...Retro, romanttinen, pelkistetty ja vaan joku kodikas tyyli. :)
VastaaPoistaja LASTEN kanssa, koti ei ole koskaan tip-top.
Loistava perustelu vinoille silmille!
VastaaPoistaSamoja kummallisuuksia ihmetellään täälläkin. Miksi kaikkea niin paljon, mukamas tarpeellista, mutta aina tiellä.
VastaaPoistaMeillä on kotona kaikkia värejä, mutta ihailen silti joka kerta ehdistä niitä ihania ja kauniita kokovalkoisia koteja. Ne ovat kauniita, mutten itse haluaisi sellaista kotia. Ja meillä kun nuo 3koiraa ja yksi 1 v poika täällä samassa talossa asuu.... : D Joten vaikka meillä olisi ollut jossain vaiheessa kaikki valkoista... : P
VastaaPoistaAlati siisti koti kielii asumattomasta kodista. Kotona kaikkien pitää saada olla ja touhuta : ) Meilläkin on tällä hetkellä niin sekaista, etten taida löytää itseäni yöksi nukkumaan : D Mutta se ei haittaa <3
Se on outoa, että me molemmat käytetään yksiä pareja kenkiä ja silti eteinen on täynnä kenkiä. Miten se on edes mahdollista? Kuka ne on siihen roudannut, kun kumpikin on käyttänyt koko kesän samoja tossuja, hmmm...
VastaaPoistaIhana mustekala, se on suloinen. Se pitää varmasti hauskaa kalan kanssa sillä välin kun kukaan ei ole näkemässä :)
Voi kiitos!
VastaaPoistaAattelen aina välillä, että olen ainoa, jonka Valkoinen Maalais Ranskalais Tanskalais Tilda Tuunaus -yms sisustussöpö kaatuu arkeen:
a) en osaa/kerkee antiikkivahata mitään
ja
b) tässä asuu myös 2 kpl elukkaa (oikein söpöjä, noin kaukaa), jotka, eläviä olentoja kun ovat, tuottavat karvaa, oksennusta, kakkaa ja raavittuja sohvia.
Kiitos kaikin puolin kivasta blogitasi!
Valoisaa juhannusta,
toivottaa uskollinen lukjasi Armas Aallontie
Outi: sitä "eloperäistä hippua" löytyy joskus ihan sellainen polku etuovelta takaovelle, kun koira on juossut läpi talon ja kaverilla on oikein sellaiset leijonan harjakset jaloissa, jotka pyydystää hippua kuin pölyhuiskat.
VastaaPoistaMaria Ja Outi: Minullakin on ollut valkoinen sohva -irtopäälliset ovat pelastus.
MAria: juu -ei saa siivota perhettä ulos, elää pitää saada, Kukaan ei ole tainnut vielä katua, ettei silloin joskus siivonnut tarpeeksi!
Heidi: Pelkästään se, että Suomessa on suurenosan vuotta niin harmaata puolustaa värejä sisustuksessa, ja pimeys toisaalta sitä valkoista.
Piilomaja: en huomannutkaan sitä. Pitäisi vissiin laskea kaidetta toisinpäin, että silmät katselisi menosuuntaan.
Kultsin kämppä: Minulla on perustelu: nainen on ollut vuosituhansia keräilijä, meillä on takaraivoon istutettuna tarve kantaa kaikki miellyttävä kotiin...ja sinne se sitten jää!
Jutta: niitä on kieltämättä mukava katsella. Valoa ja valkean eri sävyjä. Maustettuna muutamalla korostevärillä. Mutta minusta on tullut ronkeli. Ihailen niitä valkoisia koteja, joissa näkyy kerroksellisyys, käytännöllisyys ja omintakeinen tyyli. Sellaista ei saa kotiinkannettuna, vaan se syntyy vuosien ja vuosien kuluessa.
Juu, kyllä värien kanssa pääsee helpommalla, jos ei ole mahdottoman tarkka tavaroistaan ja rautainen kurinpitäjä...ja eihän me sellasia haluta olla...
Solen: ai, meillä taas vaihdetaan kenkiä harva se päivä. Hameenkanssa, lenkille, iltaan, kumpparia, tossua...huh
Armasaallontie:
MInä kullä ehdin ja jaksan tuunata ja "antiikkivahata", mutta silti on päädytty minimoimaan arkiset siivousvaateet.
Niin, silloin kun asuin keskustan kerrostalossa, rapa ikäänkuin jo rapisi rappukäytävään, mutta täälä missä talo seisoo pihan keskellä, tahdomme antaa arjelle ne mittasuhteet, että ovet on auki ja harpotaan kengät jalassa kuivaan kesäaikaan, tassutellaan ja annetaan tuulen tuivertaa siitepölyä sisään. se kestää niin hetken aikaa vaan kun suomalainen saa elää "puoliksi ulkona"