lauantai 5. kesäkuuta 2010
Löytö
Joskus maailma heittää eteen juuri sen mitä haluat tai tarvitset -aika useinkin.
Perjantai aamuna olin kuitenkin ihan ällikällä lyöty kun kurkistin omiakotiyhdistuksen roskalavalle ja löysin metalliset(?*) kukkalaatikot. (En voi ohittaa roskalavaa kurkottelematta sisään) Kauniisti patinoituneet ja ikuiset. Veikkaan, että nämä ovat ajalta, jolloin kukkalaatikotkin ostettiin kestämään loppuiän. Pohjassa reiät tasaisin välein valumavedelle. Miksi ihmeessä joku oli heittänyt ne hukkaan?
Olin juuri aikeessa valaa kukkalaatikot betonista -ei tullut mieleenkään, että tällaisia saisi metallista, saatikka että raskisin ostaa sellaisia. En uskalla ajatella mitä ne olisivat maksaneet, jos jokin keskustan sisustuskauppa kaupanut vastaavia tai uusvanhoja vartavasten patinoituja.
Koiranulkoilutus lenkistä tuli vähän työläs. Kaksi kertaa roskalavalle ja harkko olkapäällä takaisin koira toisessa kädessä. Istutin molempiin mansikantaimia (jotka nyt ovat niin nuupallaan, etten voi ottaa kunnon kuvaa), joita viime vuonna perustettu mansikkamaa tuottaa kiusaksi asti.
Joskus maailma siis heittää eteen juuri sen mitä haluat tai tarvitset. Usein on kuitenkin kyse jostain muusta. "Taivaalta sataa" kokemuksia ja ihmisiäkin elämään, harvemmin kukkalaatikoita.
JK. kirjoitin metalliset, mutta en nyt ole ihan varma, mitä kummaa kalisevaa ainetta ne ovat. Taipumatonta, harmaata kuin ohutta betonia, mutta tuo kumma metallin kalahdus kun kylkeen kopauttaa? Onko kukaan törmännyt vastaavaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niinpà, joskus sità tulee miettineeksi, minkàlaisia nàkymàttòmià, alitajunnassa toimivia verkostoja ihmisessà toimiikaan. Ei kaikkea voi jàrjellà ymmàrtàà. Eikà onneksi tarvitsekaan. Mukavaa mansikka-aikaa - omasta maasta.
VastaaPoistaVoi miten aina ihailen heitä, jotka tekevät noita roskislöytöjä! Löytäisinpä joskus itsekin. Mutta eihän tällä kylällä heitetä mitään pois!
VastaaPoistaMulla taitaa olla samanlaisia tai samantapaisia ruukkuja kaksi. Sain miehen siskolta, kun hän meinasi heittää ne roskiksiin: osti uudet - muoviset!
VastaaPoistaMateriaali on ihan samanoloista kun aikoinaan oli mineriittilaatat talojen seinissä. Jos ovat, niin niissä on asbestia. Eihän se ulkona mitään kukilla haittaa, mutta mansikoita en uskaltaisi laittaa.
Mennään huomenna mökille ja pistänpä miehen miettimään myös ongelmaa ...
Sinulla on ollut aarteenlöytäjän tuuria!Onnea mansikkalaatikoille!Ja ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaVoi mikä tuuri! Minä en ole juuri roskalavoilta tehnyt löytöjä, mutta eipä täällä ole näkynyt roskalavojakaan. Taivaalta sataa!
VastaaPoistaHieno löytö kerrassaan! Kuulin eilen murheuutisen: tuttava oli heittänyt roskalavalle toimivan samovaarin! SAMOVAARIN! Ei voi olla edes totta. Oli silti :(
VastaaPoistaMinäkään en koskaan voi olla kurkistamatta roskalavalle... Pariisissa tosin dyykkaus oli vieläkin helpompaa, kun tavara vain lojui kadulla, piti siis vain katsoa eteensä.
VastaaPoistaMaahiska, ehkä joku muu sitten teki elämänsä samovaarilöydön!
Oooh, onnea hienosta löydöstä! Minä löysin roskiskatoksesta pajuristikkoaidan, josta paju oli katkennut vain muutamasta kohdasta. Pajuristikko on nyt oman pihan kärhöjen tukena ja koristeena ja hieno on!
VastaaPoistaSiinä muuten yksi asia mitä kaipaan kaupungissa asumisessa. Roskalavat. Täällä meillä ei niitä ole juurikaan. Tavarat jäävät purettavien talojen sisään ja menevät sen siliän tien... surullista.
VastaaPoistaLIssu: aivan, onko se jokin sähkökenttä joka vetää tapahtumia puoleemme vaiko monimutkaisempi verkosto?
VastaaPoistaPipsa: onhan siinäkin hyvät puolensa, jos mitään ei heitetä pois. Täälä saa tavara lentää, heti kun se on vähän nukkavieru.
Tiina: kiitos arvokkaasta tiedosta! Asbestissahan ei sinänsä ole mitään myrkyllistä niin kauan kuin se ei pölise. Pitää selvitellä!
Maria: onni täälä vaihtelee :)
Kirjailijatar: Kai ne ovat sitten vain osa kaupunkikuvaa.
Maahiska: Toivotaan, että joku noukki sen talteen. Kumma kun ihmiset eivät vie kierrätykseen.
VastaaPoistaVilijonkka: ilmeisesti tavara nostetiin kadulle odottamaan roska-autoa?
Anastasia: paju on hienoa. siitä on niin moneksi. Jos minulla olisi enenmän lääniä tekisin elävistä pajunoksista puutarhamajan. mutta tähän pieneen pihaan ei raaski se kun juurtuu ja valtaa koko pihan.
Aurinko ja kuu: sääli. Niistä purkutaloista pitäisi ilmoittaa, vaikka edes puhelintolpissa!
Juu, kyllä ne meidän ruukut on mitä tod.näk. mineriittiä - sanoi mies. Eikä tosiaa sinällään vaarallista, ellei rikkoudu ja sitä kautta pölise.
VastaaPoistaMulla onkin mökillä aika lailla näköjään ruukkuja, kun olen niitä pelastanut sieltä-täältä. :-) Tänä kesänä istutin orvokkeja useisiin pieniin ruukkuihin ja suuret ruukut saavat levätä.