Näen hänet jo kaukaa. Tunnistan kävelytyylistä ja ruumiinkielestä. Heiluttelen kättä, hymyilen ja katselen suoraan. Huomioin vähän hänelle epätyypillisen väriset vaatteet. Parrankin hän on ajanut. Ai tuolta hän siis näyttää ilman partaa. Hän on siinä edessäni, eikä osoita eleelläkään tuntevansa. Hymyilen sitkeästi ja katselen suoraan silminn. Olen juuri aukaisemassa suuni tervehdykseen. Hän on kohdallani. Vilkaisee suoraan silmiin ja jatka tuijottamista lävitseni. Hetken tunnen kylmää. Sitten juuri ohittaessani katson profiilia ja totean ettei se olekaan hän!
Miehellä on kuulokkeet korvilla. En voi edes huikata, että kas, luulin sinua toiseksi. Hämmennykseni kestää hetken. Näen itseni siellä heiluttamassa ja typerästi hymyilemässä.
Kuvailet tosi hyvin tuollaisesta väärintuntemisen tunnetta! Aivan tuttua.
VastaaPoistaEi siinä auta sitten edes se että oli muka heiluttavinaan jollekin siellä TAKANA...se tekee kaikesta vielä naurettavampaa...
Tuttu tunne.
VastaaPoistaSeisoin kerran valoissa, odotin vihreää, hymyilin, irvistelin ja pusuttelin ilmaan. Toisellapuolella seisoi mieheni, muuta en siinävaiheessa nähnytkään. Valot vaihtui, lähdin kävelemään ja katsoin tietenkin miestäni, samalla kuulin silloiselta työkaverilta, että mikä ihme sinuun on mennyt. Nämä kaksi, jotka eivät tunteneet toisiaan, olivat seisseet vierekkäin. Oli siinä varmaan muutaman minuutin ihmetys kolmannella osapuolella kun katsoi minun ilmapusuja "hänelle" :)
Violet: Mistän se häpeä tulee? harvoin häpeän mitään, mut sit jokin tällainen voi yllättää. Tai kun koira pieree hississä, ja alhaalla on odottamassa joku. Ei siinä selittelyt tilannetta paranna! "se oli koira en mä" "joo, niin varmaan" Jouduin kerran sanomaan, että sinuna en menis siihen hissiin ja osoitin koiraa. Tää meni nyt vähän asian viereen jo.
VastaaPoistaValkoinen persilja: mä näen sut niin siellä. Mut ajattele, jos siellä ei olis ollut ketään tuttua, vain joku tutun näköinen. Nyt oli kaks!
Pelästytin kerran yhden pikkupojan luultuani häntä omakseni. PItkän alamäen hän ehti juosta kohti vilkuttavaa ja elehtivää vierasta tätiä, kunnes viime hetkellä kaartoikin pelokkaana kadun toiselle puolelle.
VastaaPoistaNolotti ihan kamalasti. POika parka. Mutta kun se todellakin näytti talvitamineissaan ihan omaltani, jonka piti juuri siitä juosta minua vastaan!
Hieno kuva! Ja hauska juttu. Miettii miten aivomme toimivat ja muistomme, tunnistaminen, tykkääminen muodostuu. Huomaan usein intuitiivisesti pitäväni jostain vieraasta ihmisestä ulkonäön perusteella, ja saatankin saada kiinni siitä, että kädet tai joku muu, joskus pienikin asia, esim. ilme tai silmän rypyt muistuttavat jotain aiemmin rakasta ihmistä. Hassuja juttuja.
VastaaPoistaEt ole yksin.Voi miten minuakain helpotti kuulla kuinka muilla ssmoja "mokia".Olo on aina erehdyksen jälkeen niin nolo"kuin olis menny pelkät rintsikat päällä' kouluun"-tämä osuva sanonta ei ole mun vaan kolmannen tyttären.
VastaaPoistaHeh. "kuin olis menny pelkät rintsikat päällä' kouluun" Kaikille tuttu tilanne ja sinänsä hyvä vertaus. :o)
VastaaPoistaVaikka tässä kuvittelisi että tätä asiaa prosessoidaan enemmän täälä päässä niin melko varmasti ko. mies miettii vielä kuumeisemmin mitä tapahtui? ja kukahan tuo oli?
Oma työni aiheuttaa sen että kun on monen ihmisen kanssa jonkinverran tekemisissä niin välillä on sellainen "kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään" olo kun esim. ruokakaupassa joku joku katsoo lähes tervehtien.
Silti...
Mikäli em. jutussa ei ollut yhtään liioittelua niin onnistuit viemään tuon "tunnenko tuon vai enkö?" jutun aivan uudelle levelille.
Isoinpapu: h´Hyvä ettet ehtinyt pussailemaan, ettei tullut syytettä! hihi, ehkä poika toipui siitä.
VastaaPoistaPuhuttiin kerran kaverien kanssa sitä miltä tuntui lapsena ottaa väärää tätiä kädestä kiinni ruokakaupassa. Kun olli kovin pieni ja jollain oli samanväriset housut kun äidillä, ja sitten vasta katsoi ylös...ja ihan vieras täti katseli korkeuksista.
Pellon pientareella: olen mietinyt samaa! Minä ainakin tunnistan, että silmäni etsii tuttuja yksityiskohtia. Huomaan kumppaneissani myös vanhempieni ilmeitä tai piirteitä.
Maria: Tarve selitellä tulee kyllä aina heti kun huomaa erehtyneensä.
Janne: Olen vähän hämmentynyt, kun kuulen että "rintsikat päällä kouluun on tuttu tunne jopa sinulle" hihih, luulin tuntevani sinut. (sorry, en voinut olla vinoilematta)
Itse asiassa luulen, että tuo mies oli jotenkin niin aamupöpperöinen ja ajatuksissaan, että ei kiinnittänyt minuun juuri huomiota. Siis todella unessa, sillä kyllä minä koitin tehdä itseni varsin näkyväksi, ennekuin sitten yritin olla kovin huomaamaton seuraavat 20 metriä!
Hih :) Itsellekin pari kertaa noin tapahtuneena, tiedän, miltä se tuntuu. Ei kivalta :) Onneksi erehtyminen on ihmillistä.
VastaaPoista