Siirrellessäni pihalaattoja huomasin seisovani hautakivi kädessä. Moneen kertaan olin jo sitäkin kuljetellut. Wilhelmiinan kivi oli ehtinyt lepäillä ensin etupihalla sitten vadelmapuskien välissä. Jotenkin olin aina onnistunut pitämään tekstipuolen alaspäin, enkä huomannut kanniskelleeni hautakiveä.
Mistä kummasta kivi on pihaan joutunut? Mielikuvitukseni lähti ensin laukalle. Mietin lepäileekö Wilhelmiina jossain pihamaallamme. Ei kai nyt 50-luvulla enää kirkkomaatakaan kielletty ihmispoloilta? (minä kyllä itseasiassa lepäilen mieluummin jossain muualla, kuin kolholla hautuumaalla) Mutta ei kai tuolloin kaivetun haudankaan pitäisi vielä niin vanha olla, että hautapaikka joutuisi uudelleen käyttöön. Juttu lähti rönsyilemään ja pohdimme, pitääkö omaisten silloin hakea kivi pois. Mitä kiville tapahtuu?
En ole osannut päättää mitä teen kivelle. Ja millä arvokkuudella siihen pitää suhtautua?
Mielenkiitoista! En yhtään ihmettelee, että kivi herättää ajatuksia. Pohtisin itse varmaan samoja asioita.
VastaaPoistaAika hurja löytö. En tiedä, onko ajatus vastenmielinen, mutta jos sille löytyisi pihalta vaikka joku paikka. Vaikka tekstipuoli alaspäin. Kun kuuluu kerta ikään kuin "kalustoon"?:)
VastaaPoistaKyllä minä sen mieluusti siinä varmasti pitäisin, minustakin kuuluu kalustoon kuten OUti sanoi.
VastaaPoistaSen verran utelias kyllä olen että yrittäisin selvittää alueenne hautauskäytännöistä jne. Seurakunnilta? Jostakin?
Mummolani aitassa oli pari vanhaa ristiä, haudat oli otettu uudelleen käyttöön ja ristit poistettu. Omaiset voivat viedä ne mennessään, jos haluavat. Miksi et laita sitä tekstipuoli esillä jonnekin kauniiseen paikkaan. Hautaa pihassasi ei ole... ei siinä ole mitään kammottavaa, kivi kuin kivi...
VastaaPoistaVau mikä löytö! Pidä siitä hyvää huolta. Kivi ei tarkoita sitä että hänet olisi haudattu pihamaallenne. Uudelleenhautaus valitettavasti kyllä tehdään JOPA 15 vuotta hautauksen jälkeen! (olen ollut töissä hautausmaalla) Joten 50-luvun hauta on voitu uudelleenkäyttää jo 4 kertaa!! Kivet useimmiten viskataan jonnekin pöpelikköön, roskiin tai vajan taakse siellä hautausmaalla. En pidä käytännöstä, mutta bisnes rules siinäkin asiassa.
VastaaPoistaEnkä sen tarkoitus on kertoa kuolevaisuudesta ja kehottaa elää nyt, tätä hetkeä? Sinulle on juttu blogissani.
VastaaPoistaTuli mieleen, että onhan mahdollista sekin, ettei tuo kivi ole koskaan ollut haudalla vaikka virheellisen kaiverruksen vuoksi. Niin tai näin, mielestäni kivi voisi hyvin olla kauniissa puutarhassasi nurinpäin kuten tähänkin saakka.
VastaaPoistaKivi on kaunis kaiverruksensa kanssa, osa sen ajan elämää. Laittaisin sinuna sen puutarhaan esille, kaiverrukset näkyville. Ja kuten joku aiemmin kirjoittikin, se on voinut pihaan kulkeentua vaikka kuinka kaukaa.
VastaaPoista-pirkko
Wau mikä löytö. Herättää monenlaisia ajatuksia. Kaunis varmaan jossain istutusten lomassa...
VastaaPoistaJos sua mietityttää, soita vaikka paikalliseen seurakuntaan.
ps. Mun blogissa on sulle tunnustus!
juu mullekin tuli mieleen että kyseessä on joku testikappale. Ehkä joku on tehnyt joskus hyvän diilin ja hankkinut pihakivet "hautakivikaupasta".
VastaaPoistaNäitä kaikkia mietimme ja sekunnin jo ajattelin että Wilhelmiina olisi lemmikki, mutta laskimme, ettei noin pitkäikäiseksi olisi kuin kilpikonnasta.
VastaaPoistaLaitamme kiven "kasvot" ylospäin kivien joukkoon. Ainakin talonkirjoista ajattelin tarkistaa, onko talossa asunut samannimisiä ihmisiä. Ovat kaikki siellä ammatteineen säntillisesti lueteltuina, koska muuttivat sisään koska ulos.
kirjoitin siitä täällä:
http://eilentanaanhuomenna.blogspot.com/2009/07/ne-paperityot.html
Jaa niin:
VastaaPoistaThildalle kiitos kun jaoit kokemuksia ja faktaa hautauskäytännöistä. Luulisi tosiaan että omainen saa hakea ristin tai kiven jos haluaa. Kaikilla ei ehkä enää ole omaisia ja ne kasautuvat sinne vajan taakse kuten sanoit.
Pellon pientareella: en hoksannut, mitä tarkoitit blogissasi olevan.
Nonna: kiitos tunnustuksesta, ja otan haasteen vastaan!
Ai kuinka jännää. Juuri tuollaiset löydöt ja yllätykset ihastuttavat vanhemmissa taloissa ja pihapiireissä. Nyt vain annatte mielikuvituksen lentää ja keksitte kivelle oikein mehevän tarinan.
VastaaPoistaAika jännittävä juttu. Sinun sijassasi soittaisin varmaankin seurakuntaan, luulisi että osaisivat siellä neuvoa suuntaan tai toiseen...
VastaaPoistaVilijonkka: niin on tehtävä, ellei totuus ole kummoinen jos se joskus selviää. Eikös siihen ole olemassa oikein nyrkkisääntö paljonko saa juttua värittää?
VastaaPoistaKotivalo: Näin taidan tehdä!
Herttaista, että "esiäidistä" on jäänyt jälki maan päälle. Mitähän mahtoi puuhata eläessään? Laittaisin kiven kauniille paikalle puun alle kukkien keskelle.
VastaaPoista