Tänä vuonna puu on kriikunoita sinisenään. Pidän sen hopeisesta hohdosta. Se on kauneimmillaan aamun kosteana. Joka päivä popsitaan sellaisenaan, ja taas mietin mitä kaikkea näistä tehdä: vinkit otetaan ilolla vastaan!
Aina me loppuviimeksi kyllästymme näihin, emme enää tiedä kenelle antaa ja mitä tehdä. Laitamme loput lasipurkkeihin ja kaadamme sokeria ja vodkaa päälle. Jouluna juomme kriikunalikööriä.
Siitä muistankin, että kylmät yöt ovat jo täälä. Chili puskee uusia paprikoita yhä. Se pitää kaivaa ruukkuun ja tuoda sisään. Yrtit ripustaa kuivamaan. Puksipuut ja Etelä-afrikasta tuodut Eilen tänään huomenna -pensaat saavat vielä luvan selvitä.
PS. Tänään satoi niin rankasti ja kauan, että alkoi tehdä mieli sademittaria.
Hyvä aihe, kun meidän pitäisi valita puita huvilan hedelmätarhaan! Onko kriikuna puuna kaunis koko kesän (minusta omenapuu ja kirsikkapuu eivät ole, eivät ainakaan meidän kotipihalla, mutta luumupuu on)? Miltä kriikuna maistuu, muistuttaako luumua, kuten ulkonäkö? Sorry, en ole koskaan maistanut!
VastaaPoistaOhensimme toista kerrosta siis maalikauppiaamme neuvosta. Hän sanoi, että vikaakin kerrosta olisi voinut ohentaan (maksimissaan 5%).
Kiitos Vekarus!
VastaaPoistaHmmm. vaikeita kysymyksiä. Minusta lähes kaikki puut ovat kauniita vuoden ympäri. Tämä on sorjan mallinen. Ei leveä kuten kirsikka ja omenapuut. Kukkii valkoisena kauniina, parhaiten tietenkin muistan miten raskaana se oli tänä keväänä!
Maku luumuinen kyllä. Piti oikein käydä maistamassa. Pehmeä. Kuori on s joka on vähän kirpeämpi. En minä tiedä mikä tämän kaupan luumusta erottaa mutta isän kotipuun luumut ovat isompia ja punertavampia.
Voi ihana pompulapuu...
VastaaPoistaJa kriikunaliköörinne kuulostaa jotenkin muumimamman hillopurkkien kaverilta.
Tuosta hautakivijutusta vielä..
Tänä kesänä pysähdyimme erään keskiaikaisen kivikirkon hautausmaalla. Hautausmaa oli tunnelmallinen ja todella kaunis.
Kuljeskelin..
Alueen laitamilla tönötti kaksi kylttiä:
-maatuva jäte
-maatumaton jäte.
Lueskelin kylttejä ja mietin, kuinka makaaberejä ne ympäristössään ovat. Katseeni sattui kasaan kiviä, jotka loikoilivat maatumaton jäte -kyltin alla. Vanhoja hautakiviä. Ikivanhoja 1800-lukulaisia ja sitten 1920-luvulta pienen lapsen kaunis kivi.
Sillä hetkellä kyllä tunsin, kuinka ohikiitävä hetki yhden ihmisen elämä on. Kuinka vähäpätöinen ja suuri yksi elämä on yhtäaikaa..
Koko ihmiskunnan historian kannalta.
Meistä kaikista tulee joku päivä maatuvaa jätettä ja kivistä maatumatonta ;) ;)
Ainakin Wilhelmiinan henkilöhistoriaa voi varmaan jäljittää, jännittävää..
Voisiko olla niin, että joku talonne asukkaista on ollut vaikka suntio ammatiltaan ja saanut hylätyn kiven työpaikaltaan.
-Maaria
Tuo kuvasi on aivan ihana!En ole koskaan maistamut tuoretta kriikunaa.Kuivakakussa vaan kuivattua.Se on varmasti hyvää.
VastaaPoistaSain juuri super nätin korin syliini, kovin oli kuvan näköisiä, siellä ne on tovi sitten killunut. Yrtitkin tuoksuvat huumaavalta. Kiitos!
VastaaPoistaIhania satokuvia! Syksy on kivaa aikaa puutarhassa.
VastaaPoistaOnko sulla muuten puksipuut ruukuissa, kun meinaat ottaa säilöön? Mulla on pari sellaista kukkapenkeissä, ja ovat olleet talviakin siellä, mutta ovat vähän onnettoman näköisiä siellä. Hukkuvat muuden kasvien joukkoon, eli tekis mieli nostaa ne ruukkuihin...
Niin... huoh...sadonkorjuu. Ihanat luumut! Oon kade! Meilläpäin laitetaan portin eteen koriin liikaomenat ja luumut ja ohikulkijat saavat siitä ottaa ...
VastaaPoistaMinäkin haluaisin kriikunalikööriä, se kuulostaa herkulta. Meille ei tule tänä vuonna yhtään kriikunaa.
VastaaPoistaMaaria: kiitos tästä kirjoituksesta! Jopas saivat kyltit lisämerkitystä siellä hautuumalla. Lasten kyltit koskettaa aina. Elämätön elämä, mutta arvokas sellaisenaan.
VastaaPoistaMaria. Ai kuivakakussa! mmmm...sitä täytyy kokeilla.
Valkoinen persilja: olepa hyvä ja tulkaa maistelemaan, ei me jakseta näitä kaikkia!
Nonna: osa on maassa osa ruukuissa ja vaihtelevasti selviävät kaikki!
Sitä sisällä olevaan on jotenkin hankala tietää paljonko kastaa. niukasti pitäisi, mutta viime vuonna kuivuikin liikaa.
Aurinko ja kuu: se onkin kaunis tapa!
Heitä ne ihanuudet hilloksi ennen kuin kyllästytte! Herkulliselta näyttää!
VastaaPoistaMeillä on sademittari olohuoneen nurkassa. Kun vaasiin sataa muutama sentti niin tietää että nyt tuli rankasti.
VastaaPoistaHuvilassa: joo. Kiisseliä oon tehnyt, aika kirpsakkaa kamaa, mutta jos siivilöisi kuoret pois niin ehkä tulis makoisa hillo. Onko sulla kokemusta siitä?
VastaaPoistaPilomaja: ajattellin ensin että sademittari olohuoneen nurkassa on jokin sisäpiiri vitsi...ja tarkistampa nyt vielä että onko se siis ulkopuolella, vai vuotaako kattonne?
Kaunista syksyn satoa.
VastaaPoistaMulla on parvekkeella kasvamassa ruukussa paprika.jonka siemen on otettu luomuparikasta,saanähdä tekeeö satoa,on ihan hyvisä voimin.
Blogissani onsyysarvont meneillään.
blogistani löytyy sinulle jotain pientä.
VastaaPoistaVillasukka: Onko kukkinyt jo? voit joutua sen piakkoin evakuoimaan sisätiloihin.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
Kape: kiitos, kylläpäs nyt pukkaa tunnustusta!
Kyllä vuotaa. Kolmeen eri kulhoon.
VastaaPoistaPiilomaja: Ajattelin chaplinin elokuvaa, jonka näin viimeksi lapsena. Voi se olla jokin muukin mykkäfilmi.
VastaaPoistaMutta kääk, Jos omistusasunnon katto vuotaisi niin tulisi kova huoli rakenteista. Luulisi että vuokranantajakin haluaisi kiireesti tehdä jotain...