En uhoa suuria. En lupaile itselleni uutta elämää. Mutta yritän pyöräillä tänä syksynä muutaman kerran viikossa jomman kumman siivun työmatkasta. Pitkään Kulosaaren tuulinen silta oli juuri se suurin henkinen este taittaa matka pyörällä. epäilemättä se syksyn koleudessa muuttuukin kurjemmaksi, mutta nyt se on matkani kohokohta. Pyörällä töihin -metrolla kotiin ja seuraavana päivänä toisinpäin. Nyt on kaksi siivua takana ja itsetunto jyrkässä nousussa!
***
Inhoan välineurheilua. En taida omistaa muita urheiluasusteita kun lenkkarit ja uimapuvun sekä isäni minulle marketista vuonna -94 ostaman tummansinisen toppa-asun.
Mieluiten ajelisin mummopyörällä kukkamekossa hiukset hulmuten, mutta vedolta, sateelta ja virheasennoilta säästyäksini on hankintalista kehitteillä. Eilen asensin jo pystyt lisäkahvat saadakseni tankoon lisää korkeutta ja selkäni oikaistua. Heti parempi. Mieluummin olisin tietenkin nostanut ohjaustankoa, mutta se loppui kesken! Näköjään se ei ole ajan hengen mukaista, että alaselkä suorana saisi polkea, vaan kyyryssä pitäis aerodynnaamisesti viistää menemään. Pah!
Tänään ennätysaikaisin ylös, koiran kanssa pikku lenkki ja sitten oikein asianmukaisesti topatuissa pyöräilyhousuissa pistelin menemään reippaan puolituntisen. Töissä suihkuun. Aika kiva olo.
PS. Tänään valmistelemme juhlia. Huomenna tulee talo täyteen ystäviä niinkuin tapana on ollut.
Jos kovasti inhoaa välineurheilua niin sanoisin että inhoaa urheilua ylipäätään. (Ja tähän nyt se lattea että "kaikki tietysti tekevät omalla tavallaan eikä kenenkään tarvitse pitää urheilusta".)
VastaaPoistaJos hiukankin enemmän tosissaan (enkä nyt tarkoita että se olisi otsa rypyssä vaan pikemminkin että toden teolla!) mitään tekee niin on tyhmyyttä käyttää välineitä jotka vaikeuttavat asiaa. Tai ovat suorastaan vaarallisia.
Ajattelen vaikka lasketteluani. Haluan lasketella. Siihen tarvitaan välineet. Niiden on viisasta olla turvalliset ja hyvässä kunnossa. Välineeni täyttävät nämä kriteerit, sen sijaan ne ovat rumat, vanhat ja hiukan kuluneet tavalla joka ei vaikuta kuitenkaan käytettävyyteen.
Tai kun käyn pilateksessa niin pukeudun sinne niin että pystyn liikkumaan eikä minun vaatetuksen takia ole kuuma. Tai kylmä. Tai ettei persvako näy. Ja että voin unohtaa vaatteet.
Kyllä sielläkin välillä käy niitä välineurheilun vihaajia. Yksi yritti farkkusortseissa ja oli se jumalaut naurettavaa. Nyppi koko ajan housuja takapuolesta irti ja semmoista.
Sanoisin että oikeat vehkeet oikeaan paikkaan on viisautta.
ja tärkein:
Onnittelut uudesta asiasta!
Violet: Huomiosi on varmaan aivan totta!
VastaaPoistaSiitä huomasin, että olenkin kirjoittanut vähän väärin termein. Tai ainakin nyt tarkennan:
Minulla on kyllä kaapit pullollaan ulkoilu ja urheiluvälineitä. On suksia, hokkareita, mailoja, pulkkia, painoja, kypärää, suokkareita, joogamattoja...
Mitä tarkoitin sanoa, on että minulle ei istu se malli, että kun saadaan päähän, että nyt aletaan harrastamaan, niin mennään ja ostetaan ensimmäisenä pro välineet ammattilaiskäyttöön. Ja kauden muodin mukaiset tamineet. Että verkkareitakin pitää olla erikseen kuudet, yhdet joogaan, toiset lenkkeilyyn, kolmannet spinningiin jne. Ja sitten huomataan, että on tullut harrastettua kolmesti. Ja tamineet jää kaappiin. Niinpä nyt vähän rauhassa tutkin, että mitä se pyöräily minun kohdallani vaatii, kun huomasin, että pitää vähän varustautua, jos aikoo pyöräillä enemmän kuin assalle ja takaisin. Ettei se innostus siihen lopahtaisi, että paikat kipeytyy.
Mutta yhä, tykkään vaatimattomasta liikunnasta. sellaisesta ohimennen hyötyliikunnasta vanhoissa verkkareissani.
Kukin siis tavallaan. Voihan sitä löytää vaikka treffiseuraa salilta jos käy käyskentelemässä siellä vimpanpäälle laittautuneena pakkelit tanassa.
Se farkkushortsityyppi oli varmaan nähnyt jonkin Kylien tai Madonnan vanhan musiikkivideon, mut ei sit ollutkaan ihan niin sutjakkaa se meno käytännössä!
Ei ei, ymmärsin kirjoituksesi aivan juuri tasan noin kuin nyt tarkennat!
VastaaPoistaJa ei, ei istu minuunkaan se malli mitä kuvailet.
oma kommenttini oli vähän kuin johonkin toiseen kirjoitukseen laadittu!
Ei ollut oikeastaan kommentti sanomaasi vaan semmonen "nyt rykäsen mielipiteen ilmaan"-tyyppinen.
Violet: No tulipahan tarkennettua ja ajateltua itsekin lisää. Olinkin jo vähän ehtinyt ikävöidä rykäsyitäsi.
VastaaPoistaJa sitäkin vielä mietin, että kun olen kauhean turhamainen muuten, ja tyylilleni uskollinenkin, niin miksi tuo turhamaisuuteni ei ylety liikkuntavaatteisiin? Kun harrastin Savate-nyrkkeilyä, niin kaksi kertaa viikossa jouduin pähkäilemään, että mikä olisi tänään mukava ja sopiva vaate. ( Ja katselin niitä sulokkaita olentoja jotka olivat menneet urheiluosatolle, ja hankkineet sutjakat tamineet) vaikka olisin itsekin voinut ostaa kerralla ne hyvät ja sopivat ja vetäistä joka kerta päälle. Hanskat sentään ostin.
Minä tiedän omalta kohdaltani aivan tarkasti syyn tuohon pohdintaasi. Olen nimittäin itsekin turhamainen mutta se ei minullakaan ylety ihan joka paikkaan.
VastaaPoistaNiin se syy: tässä lienee kyse jostakin anti -jutusta....Minulla ainakin tulee aina ja joka paikassa tarve tehdä eri tavalla JA näyttää jonkunlaista "mä olen tämän kaiken tuolla puolen" -asennetta.
Ja koska tämän olen tunnistanut niin ai että sille on hyvä nauraa kun kaivaa rumia ja vanhoja verkkareita kaapista ja menee niillä paikkaan jossa 90 pros. tekee toisin.
Mun turhamaisuuteni ei ylety urheilun saralla kuin turvallisuuteen (vaikka se suksi esimerkki). Pelkään että jos olisi kalliit ja uudet sukset niin joku luulisi että kappas, kotirouva ei osaa laskea vaan tulee vaan esittelemään kalustoa. (Ja täysin pimeää tämäkin koska muitakin yhtälöitä on)..
Sitten yksi urheilu + turhamaisuus -asia vielä; pyöräilykypärää ette mulla nää.
Naurattaa.
VastaaPoistaSen ei tietysti pitäisi naurattaa, että minä hutilus olen pyöräillyt tuolla vilskeessä ilman kypärää. Minulla ON kyllä kypärä. Autotallissa, urheiluvälinekaapissa. Tai oikeastaan se on rullaluistelukypärä ja pohdin tässä juuri millä tavoin kierrän turhamaisuuteni. menenkä ilman kypärää. (mies tulee kyll sanomaan siitä jo illalla kun tämän lukee) menenkö siinä vanhassa potassa vai ostanko sellaisen uuden. Maksaa 19 euroa. Ei ole iso hinta minun päästäni. Mutta herranjumala, olen jo tehnyt suuren imagomyönnytyksen ja luopunut mummopyörästä!
Maalasin muuten silloin uudenuutukaisen pyöräni heti ensimmäisellä viikolla punaisella spraylla, koska se jotenkin hohkasi teknologiaa, ja sitä jos mitä vierastan. Tuotenimet piiloon.
Senkin te, pyöräilykypärä päähän niinkuin olisi jo! Velikulta tietää...
VastaaPoistaAuto kun ajelee päälle mistä ja milloin sattuu, vaikka kuinka olisi tarkka. Kypärii löytyy kivojakin. NIH!
:)
Ja onnee uuteen lajiin, pyöräily on mahtijuttu kun siihen innostuu. Sen jälkeen ei hikiset joukkoliikennelaitteet kiinnosta enää yhtää...
VastaaPoistaPersilja on ihan oikeassa, totta kai.
VastaaPoistaAloin vaan miettiä että pyöräilenkö mää edes???
Liikenteessä en täällä uskalla ollenkaan, oli kypärä tai ei.
Joskus sunnuntaisin menemme pyörät auton perässä yhteen isoon puistoon ajamaan. No, voihan sielläkin kaatua.
Mutta enemmän mää sitä kypärää lasketteluun tarvisin. Eihän niitä kertoja vuodessa paljoa tule mutta aika rumaa jälkeä voi tulla jos hullusti käy.
(Tosin nyt alkaa tuntua siltä että jonkun tyyppinen kokovartalokypärä voisi olla paras. Jalat tai kädet siinä ensin menee...tai selkä....tai halvaantuu halvattu kokonaan...)
Kadehdittavaa ponnistelua. Itsellä on ollut aina mahdollisuus käydä työpaikala suihkussa ja jossain elämän vaiheessa työpaikalla oli uimaallaskin jossa olisi voinut ottaa pienen pulahduksen ennen tai jälkeen työpaivän. Kuitenkaan kertaakaan ei ole tullut käytettyä ko. mahdollisuutta kun ei muka jaksa.
VastaaPoistaIllemmalla sitä kyllä jaksaa pelata salibandyä tms.
Persilja: Totta, totta...
VastaaPoistaPikkuveli ajoi 5-vuotiaana auton kanssa yhteen poika lensi, jopo mene menojaan...ja kypärä halkesi. Ei tarvinnut hälle koskaan perustella kypärän käyttöä.
Violet: ai siellä on niin hurja liikenne. No puistossa voi varmaan ihan hyvällä pomallatunnolla viilettää. Työkaverikin just sanoi, ettei uskalla pyöräillä helsingin keskustassa, ja kyllä se aika paljon huomiota vaatikin kun kymmenen vuotta sitten siihen rupesin.
JAnne: voi mikä ajatus, että saisi pulahtaa! Me aamu-uniset ei mielellämme ryhdytä mihinkään koetuksiin kahdeksalta "kukonlaulunaikaan"
Hei, mä olen ajanut täällä rauhallisimmilla vesillä nyt noin kuukauden päivät töihin ja takaisin (6km/sivu), enkä käytä kypärää (ainakaan vielä). Mutta varmaan ne, jotka tulee mua joka aamua autollaan vastaan valtatiellä (mun ajaessa kevyenliikenteenväylällä) ovat lyöneet vetoa vieruskaverinsa kanssa milloin mun päähäni kypärä ilmestyy. Saavat muuten odottaa vielä aika pitkän tovin...
VastaaPoistaNätti rätti: kai se on niin siitä kiinni missä viilettää. Ja millä vauhdilla. Mutta kyllä minä taidan painaa kypärän päähäni vielä, no sitten ainakin kun viilenee, eikä enää hiosta, tuo minun pottamalli.
VastaaPoista