Melkein saman värisiä. Lieneekö eksyneet eri pyykkiin?
Perheen ainoa kiitollinen sukkapari
Käsittääkseni kaikilla on se. Tiskikoneen purkaminen, imurointi, ikkunanpesu... se jokin kauheista kauhein kotityö. Onnellisia ne pariskunnat, jotka voivat vaihtaa, "tiskaa sinä, niin minä silitän".
Eilen oli parittelupäivä. Olisikin ollut se toinen juttu, mutta kyse on sukista. Minun inhokkihommani on sukkien parittaminen ja eilen se vaan oli pakko tehdä, sillä koko viime viikko meni joka-aamuisessa sukkajahdissa, kun valmiita pareja ei enää ollut laatikossa.
Herää kysymys, oliko pakko päästää tilanne taas näin pahaksi. Helpointahan olisi ollut tehdä tämä joka kerta, silloin kun pyykistä tulee ulos ne kymmenisen paria sukkia.
Ja OSAN aina paritankin, mutta sitten jää niitä epämääräisiä ja melkein samanvärisiä jne. Tiedättehän te.
Ongelma alkaa jo siitä, että pyykkikorista tulee noukittua koneeseen sukka, jonka kaveri jää epähuomiossa sinne likapyykkiin. Sitten paria täytyy odotella.
Siitä päästään siihen, että jo eri pyykkilastiin joutuminen saattaa erehdyttävästi muuttaa sukkaparin sellaiseksi, että sitä ei enää tunnista pariskunnaksi. Eroonkasvamista?
Voisinko vaihtaa tämän homman johonkin Miehen inhokkiin? No empä usko. Olen kuitenkin TUTUSTUNUT joihin sukkiini jopa useiden vuosien ajan -toisiin vain muutaman viikon. Homman pitäisi siis käydä juuri minulta sukkelimmin. (Oho, tahatonta sanakomiikkaa.)
Aiheesta eksyen: rivien välistä voi lukea senkin, että hämmästyttävää kyllä, jotkin sukat saattavat kestää vuosikymmenen! Kääntelin juuri pitkiä kuviollisia polvisukkia, jotka sain poikaselta, jota deittailin. Nyt vasta hiutuneet. Suhde kesti kaksi kuukautta, sukat seitsemän vuotta.
Mies on ratkaissut tämän niin, että hän ostaa aina vain kahta sukkamerkkiä. Molemmat mustia. Aina niitä samoja, joita hän parittaa umpimähkäisesti ja hyvin menee.
Mutta eihän nyt nainen voi niin elää! Tarvitaan polvisukkia, kuviosukkia, nilkkasukkia, ohuita ja paksuja, värillisiä ja mustia, sandaalisukkia (niitä teriä siis),avokassukkia ja luoja ties mitä muuta, josta olen autuaasti pihalla.
Tuntikausia meni parittaessa, tai siltä se ainakin tuntui. Nousipa vaan muutama ajatus siinä ohessa. Ja kysymys siitä, miten teillä tämä homma hoituu? Ja voiko olla jotain kauheempaa kotityötä?
No tästä lähtien sukkia parittaessa luultavasti muistan sinua ja tätä kirjoitusta!
VastaaPoista:DD
VastaaPoistaMä paritan suykat joka koneellista ripustettaessa. Jos sieltä tulee joku yksinäinen, niin jätän narulle roikkumaan ja odottelemaan omaa paria tulevaksi seuraavassa koneellisessa.
Mä inhoan silittämistä!
Mulla on ihan sama systeemi kuin Teijalla! Meillä sukkia löytyy seuraavissa kokoluokissa: 25, 30, 34, 35, 36 ja 46. Jokaisella on ihan omat sukkansa, mutta kyllä tuo homma toimii. (Tosin jos isäntä hoitelisi kuukauden verran sukkapyykkiä, olisi kaikilla varmaan ihan erilainen sukkavalikoima!) =)
VastaaPoistaMun inhokkihomma on vessan pesu. Eikä tuo silittäminenkään mitään ihanuutta ole. Mutta sukista tykkään. Jopa parsimisesta!
Olipa ihana kirjoitus inhokkihommasta. Itse löysin muutama päivä sitten sukkajemman, joka oli jostain syystä päätynyt erilleen sukkalaatikosta. Ehkä ne olivat sinne ryömineet itsekseen, kun eivät olleet paria löytäneet... :)
VastaaPoistaLeila :)
VastaaPoistaTeija: Tajusin juuri, että koska meidän kodinhoitohuoneessa on valo seläntakana niin, että en nää parittaa kuin kaikkien selkeimmät sukat siellä! Niinpä ne jää helposti sinne. Lisävaloo ja äkkiä!
Musta silittäminen on rentouttavaa! siinä voi ajatella omiaan.
Nonna: apua! No lapsille voi ehkä ostaa värikkäitä sukkia helpottamaan asiaa, mutta mulle kävis kyllä silti niinkuin sun miehelle.
Ilonpilkkuja: joo, mulla on aina tuollainen parittomien sukkien jemma, josta koitan sitten välillä löytää pareja. Joskus tekis mieli vaan viedä suoraan roskikseen!
Mua niin hymyilytti koko tämän jutun lukemisen ajan ja vieläkin. Hauska aihe ja niin totta!!!
VastaaPoistaMeillä parittomat sukat pyörii yläkerrassa yhden keinutuolin käsinojilla ja nyt niitä jo keko siinä istuimellakin. Meidän kone syö ihan varmana osan, koska jonnekin hemmetti ne hukkuu!! Itse ostan mahdollisimman paljon sellaisia sukkia jossa joku pieni juttu nilkassa mistä tuntee. Mustat sukat on pahimmat!! Pojille ostan raitasukkia ja joissain lastensukissa on jo fiksusti esim. koko merkitty varrensisäreunaan, jos nimittäin on kaksi erikoista jalkaa samanlaisia sukkia käyttämässä.
Itse vihaan kotitöistä pölyjenpyyhkimistä, ikkunanpesua. Silitän vain kauluspaidat, joten se homma ei paina.
:))
No tää touhu on kyllä aivan perseestä minustakin. Mun miehellä on aivan kauheesti sukkia. Aika paljon siitten niitä melkein samanvärisiä kans. POjilla samoin. Niiden koko on sitten vielä niin lähellä toisiaan että saa olla tarkkana. Kyllä ne huomaa kuitenkin jos on tullut veljen sukat laatikkoon.
VastaaPoistaMulla on tässä perheessä vähiten sukkia. Olen vähän sukkaongelmainen. Vihaan niitä jotenkin ihan. Pidän talvella vain villasukkia tai hyvin paksuja sukkahousuja. Muulloin olen aina kun vaan voi ilman sukkia. Omistan kahdet mustat nilkkasukat ja yhdet harmaat villaiset ohuet polvisukat. Kaksi paria urheilusukkia lenkkareihin ja muutama pari ohuita sukkahousuja joita pidän ääriharvoin.
Eli kaikki tää tuska on muiden syytä.
Hih, mulla on samainen sukkien paritushomma tänään ollut agendassa ja ajattelin siitä postatakin lähipäivinä! ;))
VastaaPoistaMeillä poloilla kun on ikkunaton kodari, niin voit kuvitella mikä valo(ttomuus) siellä on...uh.
Mun inhokkilistalla kotitöissä taitaa kärkisijaa pitää ikkunoiden pesu, joka nytkin muistuttaa itsestään kun katson ulos. :/
Onneksi aurinko ei just nyt paista, niin harmitus on hieman lievempää siltä osin - muutoin saisi kyllä jo paistaa! ;))
Heidi: mäkin kannatan noita joissa varressa jokin pieni merkki. Mutta noi nepparit on kyllä ylivedot! Mun isällä on ihan parhas sukkasarja: niissä lukee ma,ti,ke to...
VastaaPoistaPiilomaja: no sun sukat oli äkkiä lueteltu. Suoraan sanoa persiistä, jos on ite noin sukaton ja sit joutuu taisteleen muiden sukkien takia!
Marielisa: mulle Kodari oli uusi sano, piti oikein hetkeksi pysähtyä, että mikä kodari.
Ikkunan pesun mä olen vyöryttänyt Miehelle jo ajat sitten. Itse asiassa se on ihan jees hommaa mut mun olkapää ei ole ikinä kestänyt sitä.
No on m ulla ehkä jotkut rumat värillisetkin sukat. En vaan pidä niitä koskaan.
VastaaPoistaJoo, meillä on kylpyhuoneessa vuori sukkia miktä pitäisi parittaa. Joukossa on myös lapasia yms. Ahdistaa ihan hirveästi jo nyt aloittaa homma. Sitten mulla on sellainen olo, että jotkut parittomat sukat on pyörineet siellä korissa vuosia löytämättä pariaan. Ehkä nyt kaivan kaikki sukat pyykistä, työnnän ne koneeseen. Paritan ja ne mitkä jää parittomiksi heivaan mäkeen. Tai rakennan niistä sukkaliaanin Maja-kirjan tapaan ;)
VastaaPoistaKaikista helpointa on, kun pyykkikoriin vietäessä laittaa sukat kiinni toisiinsa sellaisella ihan siihen hommaan tarkoitetulla muoviklipsillä, joka siis jätetään kiinni sukkiin, kun ne laitetaan pyykkikoneeseen :) Meillä on ollu niitä jo monta vuotta, en vaan muista, että mistä ne on ostettu...
VastaaPoistaMulla on nytkin eriparisukat jalassa.:)
VastaaPoistaPiilomaja: Eiks o kumma ettei niitä sit kuitenkaan heitä meneen? mä tosin saatan hillota niitä kaapissa remonttipäiviävarten, jolloin on tarkoituksenmukaista vetää jotkut karmeudet jalkaan.
VastaaPoistaJonna: sukkaliaani on jokaisen sukanparittajan pelastaja!
Miisa: toimiiko ne oikeesti? oon nähnyt niitä, mutta epäillyt että ne ei pysy kiinni kokoo pesuohjelmaa tai repii herkkiä tekstiileitä...?
Outi: Arvaa onko mulla? Niitähän jäi taas...
VastaaPoista:) Sama ongelma varmaan joka taloudessa. Kokeilin tuota vain mustien sukkien ostamista, mutta sehän se vasta on hommaa, kun ne ovat melkein samanlaisia, mutta ei kuitenkaan, haalistuvat eri tahtiin, hiukan erinäköiset saumat, eri pituiset varret jne.
VastaaPoistanimim. kerran 14 hengen talouden sukat parittanut, niitä oli muutama korillinen :)
Hehe. Meillä tuon hoitaa kotiapulainen! Mutta, häneltä puuttuu intohimo, tiedäthän, ei tee yhtään mitään ylimääräistä parin yhteensaattamisen eteen. Että esimerkiksi jo joku onneton on odottanut pariaan vaikka jo kuukauden, niin ei katso kaappiin että olisiko joutunut väärään kohtaan tai sohvan alle. Aija baija.
VastaaPoistaAnonyymi: joo, oon huomannut saman, sen lisäksi venyy erilailla, on eri paksuisia, eri kokoiset resorit jne.jne...
VastaaPoista14 hengen sukat olis mulle jo elinkautinen.
Vilijonkka: ollapa apulainen! Vaikkakin mokoma, mutta ymmärrän häntä, vaikea varmaan motivoitua vieraista sukista.
Aija baija on ihana suomenruotsalainen torumasana!
Sukkien paritus on inhokkilistan ehdottomalla huipulla, vain silitys on mielstäni kamalampaa. Meillä on kolmen hengen sukkatalous ja suosikkiväri sama kaikilla, raikas musta. Ja sehän tekee hommasta painajaisen, kun on eri vuosikertojen sukkia joiden sävy eri kulumisen takia tai sitten pieniä eroja resorissa tai pituudessa. Olen koittanut ratkaista ja helpottaa ongelmaa ostamalla runsaasti sukkia -voitte arvata että todellisuudessa se tekee hommasta vaan hankalamman, kun niitä on sitten parittelussa kymmeniä pareja kerrallaan. Mullakin on kodinhoitohuoneessa ikkuna selän takana ja sukkia joudun paritteleen päivänvalossa, yleensä ruokapöydällä. YÖK.
VastaaPoistaJoitain vuosia sitten kävin keskustelua sukansyöjäeläimistä ja parittomien sukkien mysteeristä miespuolisen työkaverini kanssa. Enää en muista, miten ihmeessä tähän aiheeseen päädyimme...Hänen vaimonsa oli löytänyt oivan keinon ongelmaan. Hän oli ostanut miehekkeelleen sukkapareja, joiden varressa oli viikonpäivien nimet; maanantai, tiistai, keskiviikko jne. Näin niiden parittaminen oli todella helppoa. Muuten sukat olivat asiallisen mustia. Mielenkiintoinen ratkaisu tämäkin.
VastaaPoistaKyllä ne meillä ainaki on pysyny kiinni pesun aikana eikä oo mitään repiny, nylon sukkiakin on ollu niillä kiinni.
VastaaPoistaTai helpoimmalla pääsisi, jos käyttäisi eripari sukkia. Siinä ei ole mitään pahaa ja aina löytyy pari. Ja se voi piristää harmaammankin päivän.
VastaaPoistaSiskoni on parittaja!
VastaaPoistaMeillä tai mulla on myös vain ja ainoastaan mustia sukkia. Hanna käyttää samoja sukkia. Ne on sille varmaan jopa isoja mutta ei näytä haittaavan.
elämäni matkat: joo samassa veneessä ollaan. KErran kun olitte muutossa auttamassa tulin esitelleekis mun parittomien sukkien valtavan laatikon. Sille oli jokin oikein nimikin joka viittasi yksinäisten sukkien jälleen näkemiseen. Olen unohtanut, mutta hihitettiin sille silloin.
VastaaPoistaEhkä me koitetaan niitä sukkanipsuja joita Miisa suositteli?
Anonyymi: joo noita juuri on mun isällä, mutta miksei niitä myydä naisille. Voishan keksiä vaikka mitä hauskaa ja huomaamatonta.
Miisa: kiitos, kauppalistalla jo!
Anonyymi: niin peppi pitkätossuksi musta ei ole, menee kanssaihmisten ja gollegoiden vähäkin luottamus.
Janne: Niin, ja itse tulit juuri paljastaneeksi millaista kimppakivaa teillä harrastetaan!
Tässä osoitteessa tilanne setvitään vasta, kun on ihan pakko. Miten se voikin tosiaan olla niin inhaa hommaa???
VastaaPoistaEpänaisellisena kuulun samojen sukkien ostajiin ja narulta sitten kiskon pareja jalkaani umpimähkään.
Kultsin kämppä: mä oon koittanut asketisoitua tuohon suuntaan useita vuosia, mutta aina sorrun johonkin kivaan spesiaaliin sukkapariin.
VastaaPoistaHahaa, meillä Lenni, 8, hoitaa joka sunnuntai sukkien parittamisen. Koska en maksa viikkorahaa, olen luvannut 10 senttiä jokaisesta löydetystä parista. Yleensä avaan kukkaron nyöriä noin viiden euron verran eli sukkia piisaa tässä huushollissa. Toimii!
VastaaPoistaSatu: tuota en tullut ajatelleeksikaan, että kasvatan tässä juuri tulevaa sukkavastaavaa perheeseen. Siihen tosin varmaan menee vielä tuo kahdeksan vuotta, eenkuin saan yhtään helpotusta apulaisesta!
VastaaPoistaSukkahousut on siitä hyvä keksintö, että ei ole parit koskaan hukassa. Ehdotin tuossa kerran miehelle, että siirrytään käyttämään ainoastaan sukkahousuja, niin ongelma on ratkaistu.
VastaaPoistaMies ei oikein innostunut ideastani. Totesi kyllä että voisihan tuo olla ihan hyvä ratkaisu talvella, kun tarvitsee lämpimiä alushousujakin. Kesällä voisi kulkea ilman sukkia, joten syksyksi ja kevääksi pitäisi sitten ostaa sukkia.