Olen alkanut heräämään ajoissa ja pääsemään päivään kiinni. Ei mitään niin huonoa ettei hyvääkin: sairasloma on mahdollistanut hoidella roikkuvia paperiasioita. Tänään lähettelen vakuutusyhtiöihin tarjouspyyntöjä vauvavakuutuksista ja samalla koko talouden vakuutuksista, jos sais ne vaikka samaan puljuun vihdoin.
Eilen hankittiin sängynaluslaatikoita, niihin lajittelen mm. lapselle kertyneet tavarat, että vaatehuoneen lattia vapautuu pussukoista. Neljä kuukauttaa kurkottelua vaatenyssyköiden yli taitaa riittää.
Viimeksi Tampereella käydessämme saimme pikkuveljen kanssa jakaa Isän säilömät lastenvaatteet ja lakanat. "jos ette nyt ota niitä, niin hän ei niitä toista kolmekymmentävuotta säilytä!" No otimmehan me. Keltainen nuttu taitaa olla äidin kutoma ja nuo rakastamani lakanat, on lyhennetty aikuisten lakanoista. Niin pehmoiseksi kuluneet.
Tammialessa ehdin jo ostaa pikkuiselle nämä vaatteet. -70% hinnalla kun sain en voinut pidätellä. Otin sen riskin, että intuitio tytöstä ei olekaan oikea, kun valitsin pörrötakin ja nuo muutamat tyttömäiset hepenet.
Ja kuviahan saa klikkaamalla suuremmaksi
...Täällä oltiin myöhässä vauvavakuutuksen kanssa. Siis sen ennen syntymää otettavan kanssa. Lapsen synnyttyä sitten toista..
VastaaPoistaIhania vanhoja löytöjä siellä!!
Tsemppiä!!
Mä olin superiloinen siitä, että vauvalle oli otettu vakuutus hyvissä ajoin. Käytännössä siitä oli apua muistaakseni kolmisen sataa euroa, mutta ennen kaikkea se toi mielenrauhaa ennen lapsen syntymää. Eihän vakuutuksesta saadut hoitokulut tietenkään pelasta, jos lapsella on esim. vakava sydänvika, mutta ainakaan ei siinä kriisin keskellä tarvitse miettiä sitäkin, että millä kaikki maksetaan.
VastaaPoistaLapsen vakuutusjuttu on pitkäaikainen asia, sitä kannattaa miettiä. Poika 18 veellä on sama vakuutus voimassa edelleen ja tarvetta on ollut vaihtelevasti tässä vuosien varrella. Vanhemmille se tuo turvallisen olotilan.
VastaaPoistaJuu ja mä muistan noi keltaiset jutut :) Nyt ne on niin ihanat <3
VastaaPoistaAnni: kiire tuli tääläkin, jos kerran käsitteleminen kestää.
VastaaPoistaSamma: No ihan jo ajatellen sitä, että pääsee sairauden iskiessä yksityiselle kohtuuttomin kuluin. En tiedä kenellä on aikaa ja hermoja istuskella julkisen puolen ensiavuissa neljä tuntia tai puolipäivää katsellen miten dokut kiilaa verissäpäin tärkeysjärjestyksessä edelle. Muistan tuon omasta lapsuudesta.
Elämäni matkat: Jep. Mielenrauhaa ja turvaa. Ei se korvatulehduskierre ole ainoa syy :)
Noita oli vielä mm. sellainen samanlainen kirkas vihreäkin nuttusetti. Aika raisu mun makuun, velihopea otti sen poitsulleen.
Voi miten sööttejä nuo vauvan vaatteet. Keltaiset lakanat ovat niin tutunnäköisiä; varmaan ollut itselläkin joskus sellaisia.
VastaaPoistaOn niin ilahduttavaa seurata valmisteluitasi. Samoja puuhasin näihin aikoihin noi 13 vuotta sitten. Kahden seuraavan lapsen kanssa kaikki oli jo toisin, puuttui tuo ihana uutuus ja jännitys ja tyhjästä kokoaminen.
VastaaPoistaNautinnollisia valömisteluja!
Eija: Varmaan jotain 70-luvun Anttilaa nuo lakanat, jotka löytyy joka kodista ;)
VastaaPoistaEn ole suuri retron ystävä, ja monet lapsuuteni ajan tekstiilit, ei mene mulla läpi edes vitsinä, mutta näistä tykkään!
Vilijonkka: Joskus mietin, että onko tämä se onnellisin jakso elämässäni. (vai voiko tämä vielä muuttua paremmaksi!??) Siellä se uinuu viattoman harmittomana mukanani ja minä senkun valmistelen ja haaveilen ja saan nauttia kaikesta söpöstä ja kauniista. Eikä tosiaan ole niitä vanhempia sisaruksiakaan tässä höösättävänä. Ihan saan kellahtaa makuulle juuri sinä hetkenä kun kroppa vaatii.
Suloista :) Pehmeät lakanat ovat parasta ja se, että jotain omia vauvavaatteita on säilynyt omille lapsille. Minulla taisi tosin olla vain yksi takki, mutta hyvä niinkin.
VastaaPoistaKirjailijatar: Just mietin, miten ennenaikaa oli vauvatkin kovin karheissa, kun materiaalit oli raffimpia, villaa ja pellavaa. Mutta kestivätpä ainakin.
VastaaPoistaMIstä tuli vielä mieleen, että muistan elävästi omasta lapsuudesta kutittavat villasekoitteiset sukkahousut. Se oli jotain ihan hirveetä. En kyllä ikinä pakota lastani pitämään vaatteita missä on epämukava olla.
VastaaPoistaIhania löytöjä ja erityisen suloinen tuo turkki :)
VastaaPoistaDolores: eikö! näen jo pienet jalat kurkistamassa sen kellohelman alta!
VastaaPoista